Energian saaminen/menettäminen sosiaalisuudesta

Kaikki ihmissuhteisiin liittyvät aiheet.
emf

Energian saaminen/menettäminen sosiaalisuudesta

Viesti Kirjoittaja emf » 15.07.2015 16:00

Joskus sanotaan, että introvertti menettää energiaa sosiaalisena ollessaan, ekstrovertti taas saa energiaa. Onko asia ihan noin yksioikoinen?

Voisin pitää itseäni introverttina yksin viettämäni ajan takia. Kuitenkin joskus tarvitsen seuraa niin että jopa se kammottu small talk piristää. 10 minuuttia tyhjänpäiväistä jutustelua päivässä lisää energiaani eikä vähennä sitä. Energiaavievää siitä tulee vasta kun sitä pitää tehdä loputtomiin tai vääränä hetkenä. Luultavasti kaikilla on jokin raja sille, miten sosiaalinen tai erakko pystyy olemaan, mutta ääritapauksissa se raja vain tulee harvoin täyteen.

Saatan jopa lähteä yksin baariin ja jutella tuntemattomille, jos on pakottava sosiaalisuuden tarve. Ei kuulosta kauhean introvertilta? Mutta ahdistaa ajatuskin itsestäni töissä baarimikkona, jolloin jutustelu kuuluu työhön.

niksuu93
Viestit: 476
Liittynyt: 01.02.2015 18:45
Paikkakunta: Kuopio
Viesti:

Re: Energian saaminen/menettäminen sosiaalisuudesta

Viesti Kirjoittaja niksuu93 » 15.07.2015 19:29

Tässäkin on varmaan se, että mitenkä paljon sitä sosiaalista energiaa ehtii varastoida. Sitten kun ollut tarpeeksi kauan yksin, sosiaalinen kanssakäyminen voi tuntua introvertistakin oikeastaan mukavalta. Mullakin oli ajoittain työttämänä tällaisia aikakausia, jolloin oli tavallaan ihan kivakin hakeutua erilaisiin sosiaalisiin tilanteisiin - juuri käyttämään tätä "ylimääräistä energiaa" jota on yksinolosta muodostunut. Tämä tosin ainakin omalla kohdallani edellyttää sitä, että sitä sosiaalista energiaa on oikeasti se 200%. Nykyään kun on arjet töissä ja vaan viikonloput jää itselle, ajatuksille ja omille jutuille, ei kyllä juuri ole minkäänlaista kaipuuta hakeutua omatoimisesti ihmisten pariin vielä vapaa-ajalla erikseen. En edes ehdi ladata noita akkujani täyteen tuossa viikonlopussa, saati että lähtisin vielä kuluttamaan viimeisiä voimiani.

Kyllä varmasti jokainen meistä kaipaa edes joskus jonkinlaista sosiaalista stimulaatiota, oli kuinka introvertti sitten tahansa. Lähinnä varmaan johtuu juuri tuosta, miten paljon sitä saa arkikuvioissa jne.. Jos tulee pidempi aikakausi, ettei tule juuri ihmisiä kohdanneeksi - on täysin ymmärrettävää että introverttikin hakeutuu tällöin mielellään ihmisten seuraan. Jos tästä sosiaalisoinnista tulee taas sitten (liian) säännöllistä, introvertti uupuu ja hakeutuu taas mielellään vain omiin oloihinsa. Tuo baari/baarimikko esimerkki havainnollistaa mielestäni tosi hyvin juuri tätä kuviota.

Tonic
Viestit: 27
Liittynyt: 12.07.2015 09:33
Paikkakunta: Vantaa
Viesti:

Re: Energian saaminen/menettäminen sosiaalisuudesta

Viesti Kirjoittaja Tonic » 16.07.2015 09:01

On se totta, et vaikka pitää yksinolosta, useimmiten kaipaa sosiaalista kanssakäymistä. Itse sen huomaa kotona ollessa. Vaikka puhelimessa voin yhden tyypin kanssa puhua puolikin tuntia. Jotenkin saa sen tyydytettyä, varsinkin näin yksin elävänä

sadepäivä
Viestit: 13
Liittynyt: 17.03.2015 20:29
Viesti:

Re: Energian saaminen/menettäminen sosiaalisuudesta

Viesti Kirjoittaja sadepäivä » 16.07.2015 21:08

Itselläni on nyt vaihe, jolloin melkeimpä janoan sosiaalisia kontakteja. Olen päivät harjoittelussa, mutta silti vielä iltaisin /viikonloppuisin kaipaan muiden ihmisten seuraa. En toki joka päivä, mutta kuitenkin poikkeuksellisen usein aiempaan verrattuna. Epäilen tämän olevan yksi eron jälkeinen vaihe ja osa oppimista olemaan yksin eron jälkeen. Koen saavani energiaa, kun saan jutella muiden kanssa. Toki monta päivää putkeen kestävän sosialisoinnin saattaisin nytkin kokea kuluttavana.

härkä
Viestit: 21
Liittynyt: 26.10.2013 11:42
Viesti:

Re: Energian saaminen/menettäminen sosiaalisuudesta

Viesti Kirjoittaja härkä » 19.07.2015 00:10

Joskus tuntuu, että suurin energian syöjäni on se ajatus tai tunne, että en ole tarpeeksi hyvää seuraa. Jos menen esimerkiksi kotibileisiin, missä tunnen vain järjestäjän (ja hänellä on muutakin tekemistä kuin seurustella koko ajan kanssani), niin on todella kuormittavaa istua koko illan hiljaa vieraassa porukassa. Tilanne helpottuu jos pääsen juttuun jonkun kanssa, mutta yleensä sitä ei tapahdu tai korkeintaan onnistun vaihtamaan vain muutaman sanan. Jos bileet kestävät kuusi tuntia, niin muutaman sanan vaihtaminen sinä aikana ei paljoa pelasta. Ja bileiden jälkeen onkin taas sellainen fiilis, ettei tarvitse seuraavaan pariin kuukauteen mennä mihinkään viihteelle.

Teoriassa minä voisin jaksaa vaikka kuinka pitkään sopivien ihmisten seurassa, mutta harvemmin sellaista tapahtuu. Sanottakoon, että vaikka monet introvertit ovat ilmeisesti "älykköjä", niin minä en sellainen ole (vaikka olenkin lähes valmis insinööri :mrgreen: ), joten en todellakaan pyri aina puhumaan mistään kvanttimekaniikasta, vaan jostain helpoista, normaaleista aiheista.

sadepäivä
Viestit: 13
Liittynyt: 17.03.2015 20:29
Viesti:

Re: Energian saaminen/menettäminen sosiaalisuudesta

Viesti Kirjoittaja sadepäivä » 19.07.2015 21:23

Introvertit taitavat antaa sen älykön vaikutelman itsestään sen vuoksi, kun ovat niin hiljaisia. Itse olen vieraammassa seurassa melko hiljainen, ainakin, jos on iso porukka. Tiedän, että joillakin on minusta älykön vaikutelma, mutta sellainen en todellakaan ole, vaikka muuten myös minä valmistun vuoden sisällä insinööriksi :D

kumpio
Viestit: 12
Liittynyt: 10.06.2015 10:49
Viesti:

Re: Energian saaminen/menettäminen sosiaalisuudesta

Viesti Kirjoittaja kumpio » 23.07.2015 23:07

Tätä on ihan jännä pohtia, menettääkö sittenkään energiaa sosiaalisuuteen ja mikä on sosialisoinnissa virtaavien energioiden nettosaanti.

Nautin eniten intensiivisestä ja keskittyneestä olemisesta ihmisten kanssa, mikä vaatii paljon energiaa, väsyttääkin. Seura, joka vaatii paljon ja vie energiaa, osallistaa ja sitouttaa koko olemistani, se on samalla sosiaalisuutta, josta kokonaisuutta ajatellen voin saada eniten ja mikä rikastuttaa elämääni syvällisesti. Yksinollessani saatan jälkikäteen jatkaa sosiaalisessa tilanteessa käytyjä keskusteluita, ja siten energiaa vievä sosiaalisuus voi kantaa hedelmää vielä kauan itse tilanteen jälkeen.

Sitten voisi ajatella, että tietynlainen sosiaalisuus vain ottaa muttei anna, pelkästään kuluttaa energiaa, eikä toisaalta sitten palkitse mitenkään. Tälläistä mulle saattaisi olla sellainen, että olen ryhmässä, missä en pysty osallistumaan keskusteluun, en saa kontaktia kehenkään, ja joudun olemaan näennäisesti läsnä pakkokuulijana. Myös härkä-nimimerkin mainitsema "huonoa seuraa"-ajatus vie multa helposti energiaa.

aviation
Viestit: 33
Liittynyt: 27.04.2015 21:24
Viesti:

Re: Energian saaminen/menettäminen sosiaalisuudesta

Viesti Kirjoittaja aviation » 25.07.2015 21:40

"Kemistin kanssa ei juhlissa keskustele, kuin toinen kemisti"

Varmaan introvertit pitkäjänniteisinä ja yksinäisyyteen tottuneina
Enemmän hakeutuvat aloille, joissa saa tehdä enemmän aivotyötä
Opiskeluaikana. Kollegan mielestä fysiikankin opiskelu vaatii vain
Istumalihaksia.

Sosiaalisuutta kyllä itsekin kaipaan ajoittain. Sopivasti annosteltuna.
Ehättäneet introverteillä on sosiaalinen puoli, kun voi itse päättää
Ajan ja paikan. Toki auttaa, jos löytyy yhteinen intressi, niin keskustelu
Voi alkaa ihan tuntemattomankin kanssa.

Vieras

Re: Energian saaminen/menettäminen sosiaalisuudesta

Viesti Kirjoittaja Vieras » 28.07.2015 10:53

Minä olen huomannut, että sellaiset sosiaaliset tilanteet ja tapahtumat, joissa en koe voivani olla täysin oma itseni, jolloin en esimerkiksi saa ääntäni kuuluville kaikkien ekstroverttien pulinan läpi väsyttävät ja turhauttavat -vievät siis energiaa.

Eli mulla seuran laatu ja se, että saan sanottavana sanottua ja vielä itseni ymmärretyksi on olennaista sille onko sosiaaliset tilanteet antoisia ja energiaa antavia vai energiaa vieviä.

kellokahden ihmetys

Re: Energian saaminen/menettäminen sosiaalisuudesta

Viesti Kirjoittaja kellokahden ihmetys » 02.08.2015 02:29

Small talk ei vie energiaa jos se on oikeasti small, ehkä jopa enemmä piristää koska yleensä krskustelu käydään vähän tuntemattomamman henkilön kanssa tai henkilön johon ei törmää niin usei. Keskustelu joka on syvällinen s pitkä antaa paljon ja ottaa mutta yleensä tulee hyvä olo kun saa rauhassa istua ja keskustella. Tosin keskustelut jota käyn/käydään päivittäin kavereiden kanssa jostain suht turhasta vie energiaa koska tietyllä tapaa joutuu ylläpitää keskustelua eikä se etene eteenpäin. Mielummin vain lähtisi tilanteesta kuin jäisi. Myös isompi ystäväpiiri ottaa enemmän kuin antaa. Turhia keskustelu ka mielipiteitä jos ei sano niin painostetaan sanomaan. Yleensä kotiin miettimään miksi en mennyt kirjastoon vain lukemaan vaan yrittämään olla jtain mitä en ole. Enite energiaa vei se että en hyväksynyt vaan halusin olla spontaanirämäpää mutta totuuden hyväksyneenö spontaanisuus tulee kirjastossa kun tartun kirjaan jonka olemassa olosta en tiennyt.

Vastaa Viestiin

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailija