Introvertit.net Keskustelufoorumi

Mää just tajusin, miks oon niin huono small talkissa. Mua ei kiinnosta tavalliset/normaalit keskustelunaiheet juurikaan jostain syystä. Aiheet, jotka mua kiinnostais, ovat joko small talkissa kiellettyjä (heti vähänkin inspiroivammat aiheet kuten uskonnot ja politiikka) tai sitten muita jostain syystä kiinnostamattomia kuten kosmos, todellisuuden rakenne, atomit, kvarkit, suhteellisuusteoria, kvanttimekaniikka, yliluonnollinen todellisuus.

Mää jotenki ihmettelen, miks nuo mun aiheet on "kiellettyjä", koska läpi elämän jos niistä on jossain esim. vähän nuorempana alettu jutella, niin aiheet ovat kyllä kiehtoneet monia, tavallaan ne ovat olleet paljon jännittävämpiäkin aiheita ja kiinnostavampi, kuin jotkut arkipäiväiset tylsyydet ja yksityiskohdat vaikkapa jonkun lisätuen tai koulutuksen osa-alueen hakemisesta. Tollasiin aiheisiin mulla ei oo kerta kaikkiaan mitään sanottavaa, muuta kuin "ihan sama".

No jostain normaalista oon opetellu kiinnostumaan kuten ulkonäön hoitamisesta, mutta siinäkin mua kiinnostavin asia on vaatteiden ja kosmetiikkatuotteiden eettisyys ja eläinkokeettomuus jne, eikä niistä juuri kukaan lähe sen enempää puhumaan. Vaikka jutunjuurta kyllä riittäis, koska eettinen kuluttaminen on aikamoinen haaste ja siinä ois hyvä jakaa vinkkejä...

Äh. Sit kai sitä on jo oppinu pitämään noita omia aiheitaan niin torjuttuina, ettei niistä enää itsekään osaa innostua juttelemaan silloin ku tilaisuus tulis...

Kas en ollukkaan kirjautunu... eli minulta tämä.

Eiks introista sanota, että vihaavat small talkia mutta keskustelisivat tuntikausia itseään kiinnostavista asioista?

Tykkään jutella aika monenlaisista asioista, aihetta enemmän merkitsee yleensä keskustelun sävy ja se, miten se kulkee. Oikeiden ihmisten seurassa "urpotkin" aiheet on mukavia. Näitä on tosin aika harvassa, yleensä meikit/vaatteet-sektorille siirryttäessä ei oikein natsaa. Onneksi tunnen vain yhden ihmisen, joka jaksaa niistä vaahdota.

Siinä mielessä on mukavaa, että ihmiset keskimäärin välttelevät syvällisiä juttuja ja tabuja, että kun kohtaa sellaisen henkilön, kuka oikeasti tahtoo niistä puhua, se tuntuu todella hyvältä ja luksukselta. Toisaalta olen huomannut, että useimmat ihmiset ovat näille aiheille avoimia, niihin pitää vaan ajautua jotenkin luontevasti. Smalltalk on vähän niin kuin lämmittelyä ennen "kunnon keskustelua". Vaikka smalltalk ei johtaisi mihinkään diippiin, se on myös hyvä tapa harjoittaa omia sosiaalisia taitoja ja tunnustella, millaisen ihmisen kanssa on oikein tekemisissä.

Tykkään minäkin jutella oikeastaan ihan kaikesta maan ja taivaan välillä, kunhan keskustelussa vain olisi jokin itu. Joidenkin kanssa nimittäin keskustelu jää ihan suoraan niiden liian monta kertaa kuultujen lausahdusten toitottamiseksi ja samojen asioiden kertaamiseksi - kun näkee selvästi, ettei kummallakaan osapuolella ole toisilleen mitään asiaa mutta silti vaan pitää jonkin ihmeen takia toisissa roikkua.

Allekirjoitan myös tuon, että oikeiden ihmisten kanssa tyhmätkin aiheet ovat ihan kivoja - ainakin välillä. Näitä ihmisiä tosin on melko harvassa, mutta muutama tällainen on kyllä työpaikalta löytynyt. Silti suosin aina syvempää ja merkittävämpää keskustelua aiheista, joilla on oikeasti jotain väliä. Siis jotain muuta kuin Seiskan juoruja, iltapäivälehtien otsikoita tai säästä puhumista.

Aiheita jotka erityisesti itseäni kiinnostavat ovat esim. elämä, maailma, ihmiset, luonto, tiede, eläimet, terveys, tekniikka, filosofia, psykologia, historia, kulttuurit, elokuvat, musiikki, pelit ja luonnollisesti minua kiinnostaa tietää ennenkaikkea mitä toinen näistä asioista ajattelee. Olen tehnyt sellaisen havainnon, että suurin osa ihmisistä haluaa ennenkaikkea jutella tekemisistään ja saavutuksistaan taas kun minua kiinnostavat enemmän nimenomaan ihmisten erilaiset mielipiteet ja kannat eri asioihin - siis ajatukset ylipäänsä.

En voi nyt suoranaisesti sanoa small-talkia vihaavani, mutta inhoaminen lienee jo aika lähellä. Pinnallisesta keskustelusta kun ei vaan saa toisesta mitään irti, niin se on minusta toisaalta hyödytöntä mutta myös hyvin rasittavaa ja kuluttavaa. Pakollisissa tilanteissa sitä juuri ja juuri jaksaa, mutta ei kyllä yhtään enempää kuin pakko. Rehellisesti sanottuna minua ärsyttää tavallaan jopa kaikki nämä kuluneet tilanteet, joissa pitäisi toimia aina tietyn normin mukaisesti tehdäkseen oikein - aivan kuin joku aivoton robotti, jolla ei ole omia mielipiteitä lainkaan.

Aitous on se asia mihin mä ihastun, valitettavasti aitoja ihmisiä tuppaa vain olemaan harvassa. Kaikilla tuntuu nykyään olevan jonkinasteinen rooli päällä, olivat sitten töissä, kotona tai vapaalla. Varmaan tietysti on meillä jokaisella, mutta omalla kohdallani uskoakseni kuitenkin vähemmissä määrin kuin keskimäärin.

Tottahan se tietysti on, että vaikeaahan se on tuntemattomalle ihmiselle suoraan heittää että "mitä ajattelit tänä aamuna kun nousit ylös?", vaan on helpompi vaan aloittaa että "perhana kun tulee taivaalta vettä". Mutta mitä nopeammin päästään tämän alkuvaiheen yli, sitä parempi. Itsellä kun ainakin tuppaa olemaan sellainen taito, että näen ihmisestä hyvin nopeasti onko hänen kanssaan mahdollista muodostaa ystävyyttä, tuttavuutta vai tuleeko hänen kanssaan edes toimeen vai päätyykö vihamieheksi. Se käsitys vain muodostuu melko pikaisesti toisen käyttäytymisen, kehonkielen, keskusteluaiheiden, puhetavan ja yleisen suhtautumisen suhteen.

Ja jos ei natsaa, niin sitten ei kyllä vaan natsaa. Se on niin simppeliä.

joillaki toisiin tutustuminen pienel small talkil onnaa, mut mä en lukeudu heihin. Tosi vaikee saada kontakti, jollei toinen tee aloitet

kiinnostavat asiat kiinnostaa. Tekniikka ylipäätään, tiede, kaikki DIY, paikkakuntahistoria..

Sillä poikkeuksella että jos huomaan keskustelukumppanin olevan kovin ylivarma asiastaan ja joustamaton niin siirryn heti puolustuskannalle ja en edes yritä viedä jutustelua eteenpäin, ainoastaan hymisen myötäilevästi. En jaksa tilannetta jossa jutustelu ei ole pohdiskelevaa vaan omien mielipiteiden absoluuttisina faktoina pitämistä.

Joskus törmää tälläsiin tyyppeihin jotka vetää herneen heti nenään toisenlaisesta mielipiteestä kuin höijen omansa.

jos vois seurata omaa olemista ulkopuolelta niin olisinkohan just tuommonen kaikkitietävä pöllö, tiijä sitä..

En osaa smalltalkata enkä kyllä välitä oppia, itseäni ei vois vähempää kiinnostaa puhua ikkunoiden pesusta, puutarhanhoidosta ym.sta tavanomaisesta (mistä ikäiseni naiset usein jaksavat puhua) Kaikki kunnia heille, mutta minä en kuulu joukkoon. Väsyn helposti niitä' näitä jutellessa, pidän syvällisista enintään kolmen kesken keskusteluista ja aiheet ovat suurinpiirtein samat kuin ketjun aloittajalla.
Olen aiemmin kärsinyt siitä etten osaa jutella mitä sattuu, mutta nykyään en enää, minä nyt vain pidän itselleni merkityksellisemmistä keskusteluista.

Itselläni ei ole mitään tiettyä aihetta, mistä tykkään jutella, kunhan siitä saa eri näkökulmia irti ja vastapuoli on vastaanottavainen myös vähän kaukaa haetuimmille ajatuksille. Oikeastaan ainoat keskustelunaiheet, joista en välitä alkuunkaan, on urheilu ja televisiosarjat (koska en katso nykyään telkkaria ollenkaan).

Antoisimpia keskusteluja on tullut mm. elokuvien ja teatteriesitysten yms. analysoinnista ja mielipiteistä. Joskus vähän politiikastakin on tullut juteltua, vaikken ymmärräkään siitä paljoakaan. Videopeleistä ja niissä esiintyvästä teknologiasta, tarinasta, hahmokehityksestä ja symboliikasta jne. haluaisin keskustella, mutta en tunne ketään, joka olisi kiinnostunut samoista peleistä tai aiheista kuin minä. Yksi aihe, joka kiinnostaa hyvin paljon, on erilaisten asioiden vaikutus ihmisiin, ihmisten käyttäytymiseen ja yhteiskuntaan, tällä hetkellä varsinkin tietotekniikan vaikutus ihmisiin ja yhteiskuntaan. Teknologia (lukuunottamatta mobiileja/puhelimia!) ja tiede myös yleisesti ovat kiinnostavia aiheita minulle. Myös vähän huhuu-asiat, kuten astrologia, unitulkinta ja yliluonnolliset jutut kuuluvat myös listalle.

Tässähän tuli lueteltua jo aika monta keskustelun aihetta, en tiedä puhutaanko näistä kovinkaan paljon. Ja kuten Anamaria mainitsikin, kielletyt aiheet kuten uskonto ja politiikkat ovat kiinnostavia aiheita noin ylipäätänsä. Näissä tosin aina on vähän se vaara, että joillekin uskonto tai jokin tietty poliittinen näkemys on hyvin henkilökohtainen. Kuinka puhua näistä loukkaamatta toista + Kuinka vastapuoli voi hyväksyä toisen käsityksen / neutraalin näkökulman kyseiseen aiheeseen ymmärtäen olla loukkaantumatta -> siinä onkin jo haastetta kerrakseen. Sanoisin, että keskustelukumppani pitää näissä asioissa jo jonkun verran tuntea ja varmistaa vaikka kysymällä, onko ok puhua näistä.

Tykkään jutella asioista ja aiheista, joista tiedän jotain ja/tai omaan kokemusta tai jotka muuten vaan kiinnostaa. Varmaksi sanon että taide ja eläimet sekä tiede, mutta nämä sitten jakaantuvatkin ties mihin eri alalohkoihin: piirtäminen, miten taiteilija näkee maailman verrattuna sellaiseen joka ei taiteile, välineiden roolit taiteessa, anatomia, evoluutio, biologia, eläinten elintavat, genetiikka, psykologia, ihmisten laumakäyttäytyminen, kaikkien lajien elekieli, oppipisteoriat, (eläin)etiikka, jne... Yleensä sen vaan huomaa kun juttu toimii, sillon puhun. Muuten en oikeen osallistu. (Ja kun puhun taiteesta, en puhu mistään nykytaiteesta tai muusta liian abstraktista/simppelistä. Esittävää sen olla pitää, mutta ei silloinkaan "taidetta taiteen vuoksi" vaan "taidetta siksi koska tunnen tarvetta tehdä tämän ja oppia kohteeni rakenteen, valot ja varjot ja kaiken muun ulkoa joskus, ja ennenkaikkea siksi koska minulla on tunneside piirtämääni aiheeseen" - tuo on minun logiikkani.) Yliluonnollisuudet ja kaikki järjen rajamailla hiipparoivat asiat on myös kivoja pohtia ja tutkiskella.

Ai niin joo. Pienoismallit. Taidettahan nekin on.

Töissä ihmiset pälättää paljon ja yleensä kuuntelen niitten juttuja jopa ihan mielenkiinnolla, lähinä erilaisia murteita ja tapoja puhua. Samalla saatan miettiä puhujan suun ja nielun rakennetta ynnä muuta vähän epämääräistä, näin esimerkkinä.


Itse vaan ihmettelen, miten niin moni on kiinnostunut uskonnoista... Itselle ne on just sellanen asia mistä en pysty puhumaan kun ei kuulu elämääni ollenkaan. Samaan menee tosin myös kaikki avaruuteen ja muuhun järkkeenkäymättömään (esim. se politiikka :D) kaikkeuteen liittyvä, en vaan suodata aivoihini mitään mitä olen kuunnellut, ts. käsityskyky ylittyy täysin kun asia on niin abstrakti.

Kai tästä jotain selvää saa.