Ystävystymisen haasteet

Kaikki ihmissuhteisiin liittyvät aiheet.
niksuu93
Viestit: 476
Liittynyt: 01.02.2015 18:45
Paikkakunta: Kuopio
Viesti:

Re: Ystävystymisen haasteet

Viesti Kirjoittaja niksuu93 » 21.06.2015 21:47

aura kirjoitti:Ehkä tärkein oivallukseni ystävyyttä koskien on ollut, että kun ystävystyy kunnolla itsensä kanssa, on helpompi olla ystävä muiden kanssa, olivat muut millaisia tahansa.
Tuo on ihan totta ja ehkä juuri niitä tärkeimpiä asioita, joihin itsessään kannattaa kiinnittää huomiota. Oma asenne ja suhtautumineen omaan itseensä kun tuppaa helposti heijastumaan myös ulospäin, ulosantiin, kehonkieleen ja käyttäytymiseen. Pahimmillaan juuri tämä pitää yllä sitä oravanpyörää, joka toimii ikäänkuin eräänlaisena ihmiset itsensä luota poistyöntävänä magneettina.

Minä olen oppinut itsestäni paljon viime vuosien ja etenkin kuluvan vuoden aikana - muutakin siis kuin tämän introverttiuden. Olen alkanut ensinnäkin jo pitämään itse itsestäni ja kiinnittämään enemmän huomiota niihin positiivisiin asioihin itsessäni kuin aina niihin vikoihin. Varsinkin nyt kuluvan vuoden aikana olen oivaltanut, että mä saan elää juuri sellaista elämää kuin minä itse tahdon, välittämättä siitä mitä muut ajattelevat tavastani elää. Jos minua ei kiinnosta samat asiat kuin ikäisiäni yleensä, so what. Pääasia on että niitä mielenkiinnonkohteita, harrastuksia ja muita ylipäänsä on, joiden parissa haluaa viettää aikaa ja missä haluaa kehittää itseään.

Ihmettelen vain silti, miksi en vaan koskaan pääse kenenkään kanssa lähempiin väleihin kuin tuttavaksi tai varakaveriksi. Siis koko elämä: vaikka minä tekisin kaikkeni toisen eteen, huomioisin tavoilla joita toiset ikäiseni eivät tyypillisesti tee ja muutenkin vaikka antaisin itsestäni ulos kaikkeni, silti kukaan ei vaan tunnu muodostavan mitään kiinnostusta minua kohtaan. Käyttää ne kyllä osaa, soitellaan ja kysellään heti silloin perään kuin tarvitaan vaan apua ja palveluksia, muuten on puhelin ja pikaviestimet aina hiljaa. Sitten kun itse yrität ottaa yhteyttä ja kysyä vaikka ulos, viesteihin ei edes koskaan vastata. Todella inhottavaa toimintaa, enkä todellakaan jaksa enää tällaista katsella. Jos ei seura kiinnosta, voisi sanoa suoraan eikä vaan vältellä yhteydenottoa. Aion todellakin vähentää kontaktia näihin ko. henkilöihin, sillä en saa heiltä mitään ja he vain käyttävät minua hyväksi silloin kun itse tarvitsevat.

Käytännössä työpaikalla on pari tyyppiä, joiden kanssa tulee työaikana vietettyä aikaa ja keskusteltua, mutta eivät hekään oikein ole sellaisia joiden kanssa sitten vapaa-ajalla välttämättä viihtyisi. Harvinaista kyllä, tulevat ihan itsenäisesti aina töissä luokseni olemaan ja puhumaan, jopa yhdessä syömässä käymään - voitte varmaan tästä päätellä, miten heikosti ihmiset yleensä minuun kontaktia ottavat jos pelkkä tällainen ihmisten suhtautuminen minuun on erikoisen hienoa. Silti, heidän elämäntapansa ja kiinnostuksen kohteensa eroavat omistani liikaa, jotta juttua riittäisi laajemmin vapaa-ajalla.

Eikä periaatteessa kohdallani ole mikään mahdoton ujouskaan, vaikutelma ulkoisen olemukseni perusteella tai muukaan tiettävästi se itse ongelma. Olen kuitenkin lähes aina sekä koulussa että työpaikalla se, jonka puoleen kaikki heti ensimmäisenä kääntyvät kun tarvitsevat apua jne. (siinähän se taas tuli). En suoraan sanottuna tiedä mikä se sitten on. Kyllähän tässä siis aavistuksen ujoja ollaan, mutta taitaa vaan se hiljaisuus ja se, ettei juuri käy missään muodostua siksi ongelmaksi. Nämä taas vaan ovat luontaisia luonteenpiirteitäni ja tapojani toimia ja elää. Vietän vain vapaa-aikaani eri tavalla, ei muuta. Ilmeisesti se sitten riittää tämän "muurin" muodostumiseksi.

No, onhan se sentään edistystä että jotkut oikeasti ottavat sentää jonkinlaista kontaktia jo muhun. :)

aviation
Viestit: 33
Liittynyt: 27.04.2015 21:24
Viesti:

Re: Ystävystymisen haasteet

Viesti Kirjoittaja aviation » 24.06.2015 21:49

Monet mun ystävyyssuhteet on saaneet alkunsa jo kouluaikoina.

Uusia ystävyyssuhteita muodostuu vähän, ne jää jollekin hyvän
Päivän tuttu tasolle, et moikataan, kun nähdään ja vaihdetaan muutama sana.

Monesti ystävyys ennen pitkää jää sille joulukorttitasolle.

Työkavereiden kans ei juuri tuu pidettyä yhteyttä työasioihin liittymättömästä
Asioista. Harva työpaikalla minua oikeasti tuntee. En muista, et kukaan työkaveri
olis käyny Kylässä.

Sit on näitä, joista Niksu mainitsi, jotka on jollakin tavalla hyväksikäyttäjiä.
Yhteen aikaan puhelin soi harvoin ja vitsailin vaimolle, kun puhelin soi, et joku on
Taas jotain vailla. Niinkuin yleensä olikin. Saatettiin aamulla soittaa, et iltapäivällä olis
maalaustalkoot. Sen verran on omaa elämää, et ei ihan noin lyhyellä varoitusajalla onnistu.
Vaikka makkaragrilli olis kuuma :)

Yhden merkittävän ystävyyssuhteen oon luonut meilien vaihdon kautta.
Meillä ei oo mitään yhteistä, oikeastaan eletään ihan eri maailmassa.
Jos me oltais kävelty kadulla toisiamme vastaan, tuskin olis edes vilkaistu toisiamme.

Me meilaillaan, tekstaillaan, soitellaan ja on pari kertaa nähtykin. Mielenkiintoiseksi tämän
asian tekee, et ollaan Eri sukupuolta, ikäeroa 11 vuotta, kumpikin tahoillamme naimisissa
eikä kummankaan puoliso tiedä asiasta mitään. Eikä kysymys oo siitä, et ruoho olis vihreämpää
aidan toisella Puolella. Ollaan itse asiassa päätetty ja sovittu, et meidän välillä ei ole mitään
Sellaista. On joskus naurettu, et tällaiseen ei oo olemassa mitään oppaita, liikutaan
Molemmat ihan uudella alueella. Toki oon toivonut, että meistä tulisi joskus ihan
Perheystäviä.

Ystävyys voi alkaa ja muodostua hyvinkin erikoisella tavalla ja siitä kannattaa pitää
Kiinni, jos ei se kuluta liikaa omia voimavaroja. Toki toiselle voi olla olkapään tai
Korvana, sitähän se aito ystävyys on.

Avatar
shantyu
Viestit: 24
Liittynyt: 27.06.2015 22:08
Viesti:

Re: Ystävystymisen haasteet

Viesti Kirjoittaja shantyu » 29.06.2015 13:28

Minunkin on vaikeaa luoda kaverisuhteita. Eräs kaveri on, mutta koen meidän tapaamisemme jotenkin vaivaannuttavina. Usein tulee hiljaisia hetkiä eikä oikein keksi jutun aihetta. Toisen kaverin kanssa on toinen juttu. Hänen kanssaan on helppo puhua, sillä kiinnostuksen kohteet osuvat yksiin, mutta koen kaverisuhteemme aika uuvuttavana. Hän on "pahemman luokan" ekstrovertti, joten aina pitäis olla tekemässä jotain. Monta kertaa viikossa hän soittaa (tai on soittanut) ja pyytelee milloin minnekin. Harvoin jaksan lähteä. Yleensä pidän kännykkääni äänettömällä, sillä jostain syystä inhoan puhua puhelimessa. Olen hänelle yrittänyt sanoa tästä, että viihdyn aika paljon myös yksinäni. En tiedä, ilmeisesti ei ymmärtänyt. Hän on minun täydellinen vastakohtani, aina menossa. Kaverisuhteemme on hyvä, kunhan hän vain ymmärtäisi sen, ettei minua voi muokata erilaiseksi. Sillä välillä tuntuu, että sitä hän yrittää. Minä tykkään juoda aamukahvini kotona koneen ääressä, kaikessa hiljaisuudessani yksinäni. Hän tahtoisi lähteä aamupalalle torille ihmisten keskuuteen. Minä tykkään rauhallisista kävelylenkeistä, hän rakastaa kaikkea extremeä. Jännä miten ihmiset ovat erilaisia! Toivois vaan sitä ymmärrystä välillä itsellekin...

Avatar
shantyu
Viestit: 24
Liittynyt: 27.06.2015 22:08
Viesti:

Re: Ystävystymisen haasteet

Viesti Kirjoittaja shantyu » 29.06.2015 14:17

Lähettäjä: ...
Päivämäärä: 29.6.15 14:14:07

Siinäpähän makaatte perse homeessa kotona itekseen. Omapa on valintanne olla tuollasia nysveröitä, joille ei kelpaa kuin oma seura. Ei tuollasia sisäänpäinkääntyneitä luusereita kukaan halua nähdäkään tai viettää heidän kaa aikaa.
^^ Siinäpä ote toiselta foorumilta. Kylläpä oli taas niin mieltä nostattavaa tekstiä.

aviation
Viestit: 33
Liittynyt: 27.04.2015 21:24
Viesti:

Re: Ystävystymisen haasteet

Viesti Kirjoittaja aviation » 29.06.2015 20:22

Aika moni mun meilikavereista on osoittautunut kans sellaiseksi,
Jotka haluavat silloin tällöin omaa aikaa. Oon heille sit kertonu omasta
Introverttiydestäni.

Kyllä kaveruus tai ystävyys voi olla sellaista, et vietetään aikaa kahden kesken vaikka sit
Keskustellen. Ei aina tartte olla sata lasissa menossa jossain. Mut oon huomannut,
Että monetkaan eivät halua lähteä minnekään yksin, vaan aina tarvitsee olla joku
Kaveri mukana.

Yksi ystäväperhe on, joiden kans vietetään ihan peli-iltoja neljästään.
Se ei ole mitenkään stressaavaa tai energiaa vievää.

Joskus ekstroveritkin joutuvat hiljentymään oman elämän suurien kysymysten
Äärellä. Vaikka eivät haluaisi. Se voi olla melkoinen shokki monelle.

niksuu93
Viestit: 476
Liittynyt: 01.02.2015 18:45
Paikkakunta: Kuopio
Viesti:

Re: Ystävystymisen haasteet

Viesti Kirjoittaja niksuu93 » 29.06.2015 22:16

shantyu kirjoitti:Minunkin on vaikeaa luoda kaverisuhteita. Eräs kaveri on, mutta koen meidän tapaamisemme jotenkin vaivaannuttavina. Usein tulee hiljaisia hetkiä eikä oikein keksi jutun aihetta. Toisen kaverin kanssa on toinen juttu. Hänen kanssaan on helppo puhua, sillä kiinnostuksen kohteet osuvat yksiin, mutta koen kaverisuhteemme aika uuvuttavana. Hän on "pahemman luokan" ekstrovertti, joten aina pitäis olla tekemässä jotain.
Minunkin ainut "kaverini" on juuri tällainen. Tulee paljon hiljaisia hetkiä, kun en yksinkertaisesti keksi mitään järkevää sanottavaa. Tai siis eihän ekstrovertille sanottavan edes tarvitsisi olla järkevää, mutta kun en vain yksinkertaisesti jaksa ottaa kantaa pinnallisiin asioihin. Ja myös aina pitäs olla jonnekin menossa ja kaikkea tekemässä. Sille toiselle ei riitä se, että minä haluaisin vaan vaikka istuskella puiston penkillä ja keskustella asioista. Mutta ekstrovertin pitää päästä tekemään ja menemään, jottei hän tylsisty täysin. On meillä muutamia yhteisiä kiinnostuksen kohteita, mutta usein tuntuu että minulle nämä asiat merkitsevät paljon enemmän kuin hänelle, jolle ne ovat vain pieni jyvä muiden joukossa. Tulee juuri sellainen tunne, että "mitä minä oikein vaahtoan kun ei sitä toista kuitenkaan oikeasti edes kiinnosta". :(
shantyu kirjoitti:Minä tykkään juoda aamukahvini kotona koneen ääressä, kaikessa hiljaisuudessani yksinäni. Hän tahtoisi lähteä aamupalalle torille ihmisten keskuuteen. Minä tykkään rauhallisista kävelylenkeistä, hän rakastaa kaikkea extremeä.
Kuvasitpa harvinaisen selkeästi eroavaisuuden omani ja muiden ajatusmaailman välillä. Minä viihdyn ja minun myös pitää saada olla 70-80% ajastani yksin, jo pelkästään että pysyn järjissäni. Tuntuu kuitenkin, että suurimmalle osalle ihmisistä yksinäisyys on hyvin vaikea asia ja erityisesti kotona oleminen alkaa ahdistamaan heitä hyvin nopeasti. Itselle kun koti on se maailman tärkein paikka, jossa myös viihdyn erittäin hyvin. Mulla ei ole mikään pakottava tarve "paeta" mitään, miltä ääriekstrojen käytös minun silmissäni helposti näyttää. Hiljaisuus on myös kultaa, mutta enemmistön tuntuu taas olevan hyvin vaikea olla hiljaisessa vaan radio tai muu pitää laittaa heti metelöimään ettei ala ahdistaa.

Myös rauhalliset kävelylenkit ovat minusta parasta mitä tiedän ja samalla oiva keino selkiyttää omia ajatuksiaan sekä pohtia ympäröivää maailmaa. En mistään hinnasta vaihtaisi niitä mihinkään extremeen, jota "seikkailun- ja muutoksenhaluiset" ekstrot jatkuvasti halajavat. En ymmärrä muutenkaan, miksi kokoajan pitäs olla jonnekin menossa ja jotain tekemässä kun itse olen täysin tyytyväinen vain ollessani kotona. Tavallaan huvittaa seurata nyt kesätorillekin parveilevia ihmisiä, jotka tuntuvat oikein rakastavan sitä seuraa ympärillään - itse kun käy kaupungilla hoitamassa vaan asiansa ja tulee kiireen vilkkaa sieltä hälystä pois. Ymmärrän täysin, että introvertti vaikuttaa ekstrovertin silmissä tylsältä mutta introvertin silmissä ekstrovertti taas näyttää puolestaan (turhia) riskejä ottavalta ihmiseltä, jonka elämä on yhtä vuoristorataa ilman minkäänlaista tasapainoa ja pysyvyyttä. :lol:
Lähettäjä: ...
Päivämäärä: 29.6.15 14:14:07

Siinäpähän makaatte perse homeessa kotona itekseen. Omapa on valintanne olla tuollasia nysveröitä, joille ei kelpaa kuin oma seura. Ei tuollasia sisäänpäinkääntyneitä luusereita kukaan halua nähdäkään tai viettää heidän kaa aikaa.
shantyu kirjoitti:Siinäpä ote toiselta foorumilta. Kylläpä oli taas niin mieltä nostattavaa tekstiä.
Ja sitten nämä tyypit toisilla foorumeilla, edustavat juuri sitä tyypillisintä ihmismassaa joka kuvittelee tietävänsä parhaiten mikä on kenellekin hyväksi ja mikä normaalia käytöstä. Näistä introvertismi, ujous, itsetunto ja MT-asioista kannattaa todellakin avautua hyvin valikoivasti ja nimenomaan oikeilla palstoilla, koska suurin osa ihmisistä vain yksinkertaisesti on hyvin avarakatseettomia ja itsekkäitä p*skoja.

Mielenkiintoista sinänsä, mutta minä koen yleensä juuri samalla tavalla näistä ulospäinsuuntautuneista ihmisistä kuin ko. henkilö kirjoitti meistä sisäänpäinkääntyneistä. On hyvin rasittavaa olla tekemisissä ihmisten kanssa, jotka ovat kokoajan äänessä, hyvin huomionhakuisia minä minä minä - tyyppejä, ajattelevat vain omaa napaansa eivätkä kunnioita yhtään toisen tarpeita. Tunkevat väkisen kokoajan seuraan, vaikka viestitän kaikilla mahdollisilla tavoilla etten ole kiinnostunut. Yleensä näihin ihmisiin ei ole vielä tippaakaan luottaminen vaan juoruavat ja puhuvat pahaa selän takana heti kun silmä välttää. Varmaan ihan sanomattakin selvää, että näille ihmisille erilaisuus on melkein sama asia kuin synti. Eivät tietenkään kaikki ole tällaisia, mutta joko minulla on elämässäni käynyt hyvin huono tuuri ihmisten suhteen tai sitten vain suurin osa ihmisistä on luonnostaan ilkeitä. Niin moni on myös pettänyt minun luottamukseni, että minun on hyvin vaikeaa luottaa oikein kehenkään. Tulee helposti epäiltyä etenkin ihmisten tarkoitusperiä ja mää kyllä tiedän että tämä varmasti ajaa ihmisiä entisestään pois, mutta minkäs teet. Mieli on vaan alkanut suojautumaan uusilta pettymyksiltä. :roll:
aviation kirjoitti:Aika moni mun meilikavereista on osoittautunut kans sellaiseksi,
Jotka haluavat silloin tällöin omaa aikaa.
Mulla on ollut elämäni aikana jonkin verran näitä meilikavereita ja nettituttavuuksia, mutta niissäkin on ollut sama ongelma kuin irl-suhteissa eli alkuhuuman jälkeen tuttavuus kuihtuu kasaan molemminpuoliseen kiinnostuksen puutteeseen. Se on surullista, koska monet näistä tuttavuuksista ovat olleet minulle hyvin tärkeitä, mutta ilmeisesti minä puolestaan en ole merkinnyt heille juuri mitään heidän sadan muun kaverin joukossa. Kun aika kuluu, yhteydenpito on harvennut vähitellen aina ja lopulta messengerit ja puhelimet ovatkin sitten jo taas hiljaa. Jotenkin alkaa muutenkin tuntumaan, että kaikilla on elämässään jo omat piirinsä joihin ei vain pääse mitenkään sisään. Ja koska itse panostaa juuri niihin syvällisiin ihmissuhteisiin, olisi kiva tutustua ihmisiin jotka ovat tavallaan samassa elämäntilanteessa kuin minä - eli jotka myös kärsivät merkityksellisten ihmissuhteiden puuttumisesta elämässään - ihan vaan vaikka netissä ajatusten vaihdon kautta. Ei nimittäin enää oikein jaksaisi kilpailla kenenkään huomiosta, kun tällaisena hiljaisena ja "tylsänä" tyyppinä ei varmasti erottuisi edukseen sieltä satojen muiden joukosta.

Vaikka siis hyvin yksin pääasiassa viihtyykin, olisi sitä kiva viettää aikaansa kaltaistensa ihmisten kanssa sen 20% verran. :)

Vieras

Re: Ystävystymisen haasteet

Viesti Kirjoittaja Vieras » 30.06.2015 12:27

Onko täällä joku linkki,mistä ystävää voisi hakea? Itse olen helsinkiläinen nainen 42v. Todella rauhallinen ja empaattinen,itsekkäisiin ihmisiin kyllästynyt ja turhan puhujiin,siis jotkut puhuu taukoamatta ilman mitään asiaa. Haluaisin jutella muutakin kun vaan jaa jaa! En ole elämässä helpolla päässyt ja kyllästynyt turhasta valittajiin. Eläimet ovatkin minulle ehkä liiankin tärkeitä. Jos Helsingistä päin löytyisi joku mies/nainen,ei väliä,joka kokee nämä asiat omakseen olisi kiva tutustua.

niksuu93
Viestit: 476
Liittynyt: 01.02.2015 18:45
Paikkakunta: Kuopio
Viesti:

Re: Ystävystymisen haasteet

Viesti Kirjoittaja niksuu93 » 30.06.2015 16:32

Vieras kirjoitti:Onko täällä joku linkki,mistä ystävää voisi hakea? Itse olen helsinkiläinen nainen 42v. Todella rauhallinen ja empaattinen,itsekkäisiin ihmisiin kyllästynyt ja turhan puhujiin,siis jotkut puhuu taukoamatta ilman mitään asiaa. Haluaisin jutella muutakin kun vaan jaa jaa! En ole elämässä helpolla päässyt ja kyllästynyt turhasta valittajiin. Eläimet ovatkin minulle ehkä liiankin tärkeitä. Jos Helsingistä päin löytyisi joku mies/nainen,ei väliä,joka kokee nämä asiat omakseen olisi kiva tutustua.
Rekisteröityneet käyttäjät näkevät tuon "Etsitään Ystävää" -palstan. Siellä on tällä hetkellä kolmisenkymmentä ilmoitusta, on myös pääkaupunkiseudulta. Kokeile sitä. :)

Avatar
shantyu
Viestit: 24
Liittynyt: 27.06.2015 22:08
Viesti:

Re: Ystävystymisen haasteet

Viesti Kirjoittaja shantyu » 01.07.2015 17:47

Kiitos mielenkiintoisista kommenteista, niksuu93.

Tänään tämä uusi ekstrovertti kaverini kysyi viestillä, että olenko suuttunut jostain, kun minusta ei kuulu. Laitoin hänelle sitten viestin, jossa kerroin, että minulla on välillä tämmöisiä epäsosiaalisia kausia ja mun täytyy välillä saada olla ihan yksinäni. Heti ekana hän luuli, että olen masentunut. Korjasin sitten asian, ja kerroin tästä introverttiudestani. Saa nähdä mitä vastaa. Toivon, että ymmärtää...

aviation
Viestit: 33
Liittynyt: 27.04.2015 21:24
Viesti:

Re: Ystävystymisen haasteet

Viesti Kirjoittaja aviation » 01.07.2015 20:36

Joskus on käynyt vähän samoin, et saattaa viestiin vastaamisessa mennä pari päivää.
Ihan työkiireiden vuoksi. Meilikaveri sit vaan avautui, et olis kiva, jos kysyisit edes kuulumisia,
Et saa kirjoittaa, vaikka ei asiaa olisikaan.

On nyt sovittu, et laitan aamulla viestiä tyyliin "hengissä ollaan".
Kyllä mulla fiilikset vaihtelee ja kovin negatiiviseen sävyyn ei viitsi kirjoittaa,
Ettei pilaisi toisenkin päivää.

Mutta onhan se positiivista, että joku oikeesti välittää ja huolestuu, et onko kaikki OK.

Jos ihmiset välittäisivät toisistaan enemmän, maailma ei olisi niin paha paikka.

Uskon, että tosi ystävä ymmärtää ja hyväksyy toisen sellaisena kuin on. Enkä omasta
Introverttiydestään ihan kaikille kertoisikaan.

Vastaa Viestiin

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa