Oletko varattu?

Kaikki ihmissuhteisiin liittyvät aiheet.

Oletko varattu?

Voit valita 1 vaihtoehdon

 
 
Näytä tulokset

niksuu93
Viestit: 476
Liittynyt: 01.02.2015 18:45
Paikkakunta: Kuopio
Viesti:

Re: Oletko varattu?

Viesti Kirjoittaja niksuu93 » 16.04.2015 20:09

Försti kirjoitti:En itse varsinaisesti pitäisi kirjastoa minään tapaamispaikkana. Ite aattelisin sen sellasena paikkana et sinne just mennään hakemaan omaa rauhaa / lukemaan tai vaan lainaamaan kirjoja. Hain tuolla "introjen omalla paikalla" juurikin sellasta paikkaa jossa se uusiin ihmisiin tutustuminen on se keskeinen teema. Valitettavasti se kuitenkin on juurikin se vaikea asia introvertille, tuntemattomia ihmisiä lähestyminen. Ainoa asia miten introverttien kohalla asiaa voisi teoreettisesti helpottaa on luoda tapahtumia, joissa introvertille oman mukavuusalueen ulkopuolelle menemisen kynnys olisi matalempi. Käytännössä nämä tapahtumat voisi olla alkoholittomia, vähämetelisiä ja suhteellisen pieniä kävijämäärältä.
Mä lähtökohtaisesti vierastan ajatusta siitä, että johonkin pitäisi mennä vain ihmisiin tutustuakseen. Siksi kaikki baarit tms. tuntuvat musta jo pelkästään ajatuksena varsin absurdilta, sen lisäksi siis että ne eivät olisi muutenkaan mua varten. Musta ehdottomasti paras keino tutustua johonkuhun on tehdä se jonkin aktiviteetin ohella. Siinä mielin tuo kirjasto tuli mieleen, että sieltä voi todennäköisimmin löytää kaltaisiaan ihmisiä, mutta samalla ottaa heihin kontaktia jonkin "tekosyyn", kuten lukemisen kautta. Mutta toisaalta, moni kiusaantuu jos heidän kanssaan yrittää aloittaa juttelun jonkin arkisten tilanteen kautta. Tässäpä tämä asian vaikeus.

Tuollaiset kävijämäärältä pienet tapahtumat kuulostaisivat ainakin omaan korvaan hyvältä. Nyt ei sitten muuta kuin teemoja keksimään. :)

SilverSoul

Re: Oletko varattu?

Viesti Kirjoittaja SilverSoul » 17.04.2015 21:53

Wapaa nainen. Avauduinkin jo toisessa ketjussa, että olen ollut pitkässä parisuhteessa sekä ekstrov. että introv. kanssa, eikä kummastakaan tullut mitään. Syynä miesten hölmöily ja/tai paukapäisyys ja ennakkoluuloisuus sekä alkoholiongelmat.

Olen itse aikoinaan järjestänyt alkoholivapaita tapahtumia työ- ja opiskeluympäristöissä, mutta osallistujamäärä olivat kerta toisensa jälkeen olemattomia, vaikka alunperin ihmiset olivat innokkaasti tulossa tapaamaan muita. Myöhemmin esittivät syyksi sille, etteivät osallistuneet, että: "Ei siellä kuitenkaan olisi ollut kivaa" tai "Sinne olisi kuitenkin tullut tiettyjä tyyppejä, jotka pilaavat aina kaiken". Että tuo jokaisen suhtautuminen ns. introverteille kivoihin tapahtumiin on suunnitteluvaiheessa eri kuin siinä vaiheessa, kun oikeasti pitäisi haalata pyllynsä julkiselle paikalle. :lol:

Itselläni ongelma on se sekä ystävyys- että seurustelusuhteita ajatellen, että kaltaisiani tunneherkkiä introverttimiehiä ei tunnu olevan. Tuntemani introverttimiehet ovat yleensä joko sitä sorttia, että omaavat hyvin kovat arvot ja tykkäävät valittaa elämän surkeudesta ja jumittua tietokoneen ääreen, tai sitten omaavat kovat arvot ja pitävät itseään älyllisesti muita ylempiarvoisina ja kulkevat nokkapystyssä työpaikan tai opiskelupaikan käytäviä. Näiltä lähtee aina niitä lentäviä lauseita, että: "Ihmiset, kasvakaa aikuisiksi" tai "Kertaapa kuule elämän realiteetit". En voi itse ymmärtää, että miten joku esimerkiksi kiusatuksi tullut tai apua kaivannut voi muuttua noin kovaksi ja olla toisille töykeä. Ei vain mene jakeluun.

Naisiin päin en ole, mutta en tiedä muuttuisiko elämäni, vaikka olisinkin. Kohtaamani ekstroverttinaiset ovat olleet ihmisiä, joiden kanssa on tullut konfliktia viimeistään siinä vaiheessa, kun he ovat nähneet oikeudekseen haukkua toisia, itsestään eroavia ihmisiä. Siis valinneet porukasta jonkun, joka ei miellytä ihan vain sillä periaatteella, ettei kuulu heidän lähipiiriinsä ja ei tykkää samoista asioista kuin he. Siis tätä on nähnyt ihan työpaikoilla kuin opiskelupiireissä. Joka kerta kun olen puuttunut tähän, eli kysynyt, että mikä tekee heistä muita parempia ja näin ollen antaa oikeuden jonkin kiusaamiseen, niin minusta on tullut vihollinen numero yksi. Eli siis pitäisi pitää suunsa kiinni, jotta nämä tällaiset naiset saavat tehdä mitä lystää, muuten on heidän silmissään täysi kusipää, vaikka aiemmin on oltu muka niin kaveria.

Introverttinaisista taas on se kokemus, että suurinta osaa ei yksinkertaisesti kiinnosta tutustua muihin ihmisiin. Vaikka itse alkaisi keskustella asiasta, jonka tietää heitä kiinnostavan, esimerkiksi hevosrotujen jalostus muinaisessa Ranskassa tms., niin ei keskusteluista ole koskaan jäänyt käteen mitään. Eli jotkut ihmiset yksioikoisesti valitsevat mieluummin omat kuvitelmansa ja kirjojen sivut, kuin muiden ihmisten kanssa keskustelun ja oleskelun. Siinähän ei ole mitään väärää, mutta ei voi olettaa, että pari- tai ystävyyssuhde tippuisi valmiina syliin, jos itse ei sellaisen eteen mitään tee. Tällaiset ihmiset kyllä tuntuvat itse tiedostavan tilanteensa ja toiveensa ja pitäytyvätkin kokonaan poissa minkäänlaisista suhdekuvioista.

Försti
Viestit: 45
Liittynyt: 27.03.2015 21:33
Viesti:

Re: Oletko varattu?

Viesti Kirjoittaja Försti » 17.04.2015 22:32

SilverSoul kirjoitti: Olen itse aikoinaan järjestänyt alkoholivapaita tapahtumia työ- ja opiskeluympäristöissä, mutta osallistujamäärä olivat kerta toisensa jälkeen olemattomia, vaikka alunperin ihmiset olivat innokkaasti tulossa tapaamaan muita. Myöhemmin esittivät syyksi sille, etteivät osallistuneet, että: "Ei siellä kuitenkaan olisi ollut kivaa" tai "Sinne olisi kuitenkin tullut tiettyjä tyyppejä, jotka pilaavat aina kaiken". Että tuo jokaisen suhtautuminen ns. introverteille kivoihin tapahtumiin on suunnitteluvaiheessa eri kuin siinä vaiheessa, kun oikeasti pitäisi haalata pyllynsä julkiselle paikalle. :lol:
Ite oon pari kertaa osallistunu alkoholittomaan illanviettotapahtumaan. Ensimmäinen kerta oli mukava kun väkeä oli vähän yli 10. Se oli suhtkoht pienessä tilassa ja meno oli jouluinen :) Muutaman uuden kaverin siel teki ja jäi hyvä fiilis tapahtumasta. Toinen kerta kuitenkin oli suuremmassa avoimessa tilassa ja poppoota oli enemmän ja bändi. Siitä tilaisuudesta jäi hädin tuskin mitään käteen kun meteliä oli niin paljon että fiilis oli kuin baarissa olisi ollut.
SilverSoul kirjoitti:Itselläni ongelma on se sekä ystävyys- että seurustelusuhteita ajatellen, että kaltaisiani tunneherkkiä introverttimiehiä ei tunnu olevan. Tuntemani introverttimiehet ovat yleensä joko sitä sorttia, että omaavat hyvin kovat arvot ja tykkäävät valittaa elämän surkeudesta ja jumittua tietokoneen ääreen, tai sitten omaavat kovat arvot ja pitävät itseään älyllisesti muita ylempiarvoisina ja kulkevat nokkapystyssä työpaikan tai opiskelupaikan käytäviä. Näiltä lähtee aina niitä lentäviä lauseita, että: "Ihmiset, kasvakaa aikuisiksi" tai "Kertaapa kuule elämän realiteetit". En voi itse ymmärtää, että miten joku esimerkiksi kiusatuksi tullut tai apua kaivannut voi muuttua noin kovaksi ja olla toisille töykeä. Ei vain mene jakeluun.
Ite oon tunnistanu joskus omista ajatuksista vähän tuonkaltaista mitä kuvailit. Tilanne on ollut se, että jotku koulukaverit/tutut on marissu ja valittanu vähän jokaisesta asiasta ja se on alkanut nyppii. Mielessä oon käyny jotain tuohon suuntaan, että "kasvakaa aikuisiksi", mutta oon pitäny suuni supussa, koska kyseessä kuiteski oli kaverit ja paikoin muuten hyviä tyyppejä. En koskaan kuitenkaa oo aatellut itteäni muita parempana, oon ajatellu ja kokenut asian niin että siinä missä ite oon jossain asioissa parempi niin oon toisissa asioissa huonompi. Esim. koodaus on ollut helppoa, mutta sitten jotkin sosiaaliset asiat on vaikeita. Uskon että moni ylimielisesti käyttäytynyt ajan mittaan huomaa, että he eivät itse ole olleet sen aikuisempia ja häpeävät jälkeenpäin. Vuosi-pari takaperin kun olin erehtynyt menemään baariin, törmäsin yhteen vanhaan luokkalaiseen (joka oli niinä kaukaisina aikoina täysi mulkku) tuli juttelemaan (vähän kännissä) ja pahoittelemaan käytöstään. Ymmärrän hänen tunteen, koska itekki oon käyttäytyny tylysti nuorempana yhtä ihmistä kohtaan ja jälkeenpäin on harmittanut.

niksuu93
Viestit: 476
Liittynyt: 01.02.2015 18:45
Paikkakunta: Kuopio
Viesti:

Re: Oletko varattu?

Viesti Kirjoittaja niksuu93 » 18.04.2015 20:06

SilverSoul kirjoitti:Olen itse aikoinaan järjestänyt alkoholivapaita tapahtumia työ- ja opiskeluympäristöissä, mutta osallistujamäärä olivat kerta toisensa jälkeen olemattomia, vaikka alunperin ihmiset olivat innokkaasti tulossa tapaamaan muita. Myöhemmin esittivät syyksi sille, etteivät osallistuneet, että: "Ei siellä kuitenkaan olisi ollut kivaa" tai "Sinne olisi kuitenkin tullut tiettyjä tyyppejä, jotka pilaavat aina kaiken". Että tuo jokaisen suhtautuminen ns. introverteille kivoihin tapahtumiin on suunnitteluvaiheessa eri kuin siinä vaiheessa, kun oikeasti pitäisi haalata pyllynsä julkiselle paikalle.
Tuohan on tuttua käytöstä ihan ekstroverttienkin osalta, että ensin kyllä luvataan innokkaana tulla mutta kun se hetki koittaa, tuleekin kummasti "jotain muuta" menoa. Ihmiset saisivat oikeasti sanoa suoraan, jos he eivät edes aio olla tulossa - harva siitä varmaan loppupeleissä loukkaantuisi. Mutta ei, pitää aina vähintään esittää kiinnostunutta "katotaan, enköhän mä voi tulla" lausahduksilla, vaikka todellisuudessa mullakin on tullut vastaan tilanteita joissa ko. henkilöillä ei ole missään vaiheessa edes ollut aikomusta tulla paikalle. Tiedän tämän liiankin hyvin, koska hmm... olen usein ollut se yksi heistä! :lol:
SilverSoul kirjoitti:Itselläni ongelma on se sekä ystävyys- että seurustelusuhteita ajatellen, että kaltaisiani tunneherkkiä introverttimiehiä ei tunnu olevan. Tuntemani introverttimiehet ovat yleensä joko sitä sorttia, että omaavat hyvin kovat arvot ja tykkäävät valittaa elämän surkeudesta ja jumittua tietokoneen ääreen, tai sitten omaavat kovat arvot ja pitävät itseään älyllisesti muita ylempiarvoisina ja kulkevat nokkapystyssä työpaikan tai opiskelupaikan käytäviä. Näiltä lähtee aina niitä lentäviä lauseita, että: "Ihmiset, kasvakaa aikuisiksi" tai "Kertaapa kuule elämän realiteetit". En voi itse ymmärtää, että miten joku esimerkiksi kiusatuksi tullut tai apua kaivannut voi muuttua noin kovaksi ja olla toisille töykeä. Ei vain mene jakeluun.
Mulla taas ei ole koskaan tullut edes yhtään introverttinaista kohdalle, saati sitten että olisivat vielä muuten kaltaisiani olleet. Eipä kyllä ole pahemmin näkyny introverttia miehiäkään, siis kaverimielessä. Minä mielestäni pidän itseäni kyllä ihan suht empaattisena, herkkänäkin ihmisenä - ainakin näin mieheksi, mutta painotan aina kaikissa ratkaisuissa, päätöksissä ja valinnoissa järkeä. Lähden siis ajatuksesta että ajatellaan aina järjellä, ei tunteella. En tiedä sitten onko huono juttu? Mullakin toisaalta on kyllä vahvoja arvoja ja mielipiteitä asioista (ei niinkään kovia?), mutta usein tuon ne ilmi vain oikeassa seurassa, jossa ne mahdollisesti jopa ymmärretään. Minä en taas juuri sitten valita, kelaan asioita, murheitakin kyllä paljon päässäni mutta en niitä mielelläni jaa muille. Miksikö? Koska harvaan ihmiseen on niin paljon aidosti luottaminen. En myöskään halua kaataa ongelmiani muiden niskaan, ellei toinen sitten oikeasti halua niihin osaa ottaa. Tietokoneen parissa tulee kyllä mullakin paljon aikaa vietettyä, lähinnä sen takia kun tekniikka ja teknologia kuten myös erilainen ohjelmointi kiinnostaa minua ja toisaalta, kun ei niitä kontakteja paljon live-elämässä sitten ole. Tietokoneet eivät kuitenkaan missään nimessä ole mikään mun koko elämä vaan on mulla paljon muitakin kiinnostuksen kohteita. En myöskään miellä itseäni mitenkään kovin nörtiksikään, vaikka paljon näistä jutuista tiedänkin. Tuntuu lähinnä siksikin tältä, koska sitä yhteistä säveltä ei muiden tietokoneista enemmän kiinnotuneidenkaan kanssa oikein opiskellessa alaa löytynyt. Koin heidän helposti sitten liian tähän maailmaan hurahtaneeksi...

Minä en pidä itseäni mitenkään muita ylempiarvoisena, enkä anna oikeastaan mitään arvoa ihmisten koulutus- tai työtaustalle. Muhun on siis ihan turha tulla tekemään vaikutusta millään maisterin papereilla tai ylioppilaan lakilla. Eivät merkitse mitään. Äly on taas sitten minulle hyvin tärkeä ominaisuus ihmisessä ja en voisikaan koskaan kuvitella seurustelevani kenenkään kanssa, jos älyllinen ja henkinen maailmamme ei kohtaa - aivan sama miltä toinen näyttäisi.
SilverSoul kirjoitti:Kohtaamani ekstroverttinaiset ovat olleet ihmisiä, joiden kanssa on tullut konfliktia viimeistään siinä vaiheessa, kun he ovat nähneet oikeudekseen haukkua toisia, itsestään eroavia ihmisiä. Siis valinneet porukasta jonkun, joka ei miellytä ihan vain sillä periaatteella, ettei kuulu heidän lähipiiriinsä ja ei tykkää samoista asioista kuin he. Siis tätä on nähnyt ihan työpaikoilla kuin opiskelupiireissä. Joka kerta kun olen puuttunut tähän, eli kysynyt, että mikä tekee heistä muita parempia ja näin ollen antaa oikeuden jonkin kiusaamiseen, niin minusta on tullut vihollinen numero yksi. Eli siis pitäisi pitää suunsa kiinni, jotta nämä tällaiset naiset saavat tehdä mitä lystää, muuten on heidän silmissään täysi kusipää, vaikka aiemmin on oltu muka niin kaveria.
Tämän on hyvin tuttu kuvio naisten keskuudessa, mitä minäkin olen sivusta näin miehenä seurannut. Joillekin erilaisuus on suorastaan kuin rikkaruoho, joka pitää hinnalla millä hyvänsä kitkeä pois näkyvistä. Monille naisille on myös ominaista juoruta ja haukkua lähes kaikki ei-niin-ihanat- ihmiset kuulumisten vaihdon yhteydessä. Oli ne sitten ex-miehiä, rasittavia sukulaisia tai päiväkodin työntekijöitä. En tiedä oikein mikä tämä tapa on, mutta ilmeisesti se on joillekin se heidän tapansa kommunikoida.

En sano että me miehet olisimme jotenkin täydellisiä, minussakin on omat vikani. Ja paljonhan tuo käytös riippuu itse persoonasta, mutta kärvistettynä näin. Harvemmin olen kuitenkaan kuullut miesten käyttäytyvän edes porukassa näin.
SilverSoul kirjoitti:Introverttinaisista taas on se kokemus, että suurinta osaa ei yksinkertaisesti kiinnosta tutustua muihin ihmisiin. Vaikka itse alkaisi keskustella asiasta, jonka tietää heitä kiinnostavan, esimerkiksi hevosrotujen jalostus muinaisessa Ranskassa tms., niin ei keskusteluista ole koskaan jäänyt käteen mitään. Eli jotkut ihmiset yksioikoisesti valitsevat mieluummin omat kuvitelmansa ja kirjojen sivut, kuin muiden ihmisten kanssa keskustelun ja oleskelun. Siinähän ei ole mitään väärää, mutta ei voi olettaa, että pari- tai ystävyyssuhde tippuisi valmiina syliin, jos itse ei sellaisen eteen mitään tee. Tällaiset ihmiset kyllä tuntuvat itse tiedostavan tilanteensa ja toiveensa ja pitäytyvätkin kokonaan poissa minkäänlaisista suhdekuvioista.
Tähän en osaa oikein sanoa juuta enkä jaata, koska en ole koskaan introvertti naisiin/tyttöihin törmännyt. Etenkin nuoremmalla iällä he taitavat pysytellä visusti omassa kolossaan ja vain omien aktiviteettiensa parissa - ja tietysti opiskeluun panostaen. Olen kuitenkin itse pitänyt introvertteina naisina lähinnä juuri näitä hiljaisempia, ehkä myös hieman ujompia tyttöjä jotka harrastavat mm. paljon kirjoja ja lukemista. Jotkut ehkä myös tykkäävät piirrellä, maalata - kenties ratsastaa? En tiedä sitten onko mielikuvani ihan väärä vai mikä.

Täytyy kyllä myöntää, että yllättävän vähän sitä näin intromiehenäkään pari- ja ystävyyssuhteen löytämisen eteen tekee. Lähinnä kait johtuu siitä, kun ei oikein tiedä miten edetä. Ja toisaalta, kun on käynnissä vähän sellainen elämänvaihe että työelämään pääseminen yms. on nyt aika prioriteetti nro 1.

j_v_
Viestit: 27
Liittynyt: 05.04.2015 23:23
Viesti:

Re: Oletko varattu?

Viesti Kirjoittaja j_v_ » 22.04.2015 19:52

"Ei tosiaan mullakaan ole koskaan ollut mitään. Ei siis oikeasti yhtikäs mitään. ..lähinnä tässä "pelottaa" se että vain vuodet vierii ja pian huomaan olevanikin jo kolmekymppinen ja asiat edelleen samassa jamassa. Tässä on nytkin periaatteessa mennyt viimeset 10* vuotta asian tiimoilta ihan paikallaan, vaikka olenkin tällä välin tosiaan kasvanut henkisesti. Ei se ettei ole koskaan seurustellut edes ole vielä se pahin, eniten on sattunut se ettei kukaan ole oikeastaan koskaan edes osoittanut kiinnostusta."
"Näissäkin asioissa on tavallaan vain se "vaara", että jos aloitus menee liian pitkälle, voi olla vaikeaa päästä edes alkuun. Jos siis ei ole itsellä mitään kokemusta ja muilla samanikäisillä sitä yleensä on jo yllin kyllin. Tämä asettelu on monille haastavaa, koska eihän kukaan halua ruveta enää 35-vuotiasta miestä kouluttamaan asian tiimoilta."
"Mutta kuten sanoit, myös minun on vaikeaa kuvitella seurustelevani vaikka sitä kovasti haluaisinkin. Ehkä se just on se, että tavallaan ajatuskin siitä "pelottaa" koska on aika ulalla näistä asioista sen kaiken kokemuksen ja itseluottamuksenkin puuttuessa. Että melkein pitäisi sitten sen naisihmisenkin olla tavallaan samassa tilanteessa, että kuvio toimisi."
"Baarit ahistaa siihen malliin, että siellä voi käydä, mutta ei puhettakaan että tulis yhtään mitään seuran hakemisesta."
-Totta, joskus harvoin kun sinne saa itsensä lähtemään, olisi mukavaa kun saisi siellä itsestään enemmän irti kuin vain muutaman sanan juomaa tilatessa. Tai sitten se menee vain harvan tutun/kaverin kanssa juomiseksi ja huomaa illan menneen saman kaavan mukaan kuten ennenkin.
"Niimpä. Tuuristahan se lähinnä onkin kyse, että osuisi oikea ihminen oikeaan paikkaan. Mutta kuten sanoit, pelottaa että vain vuodet vierii eikä kohtaa ketään. Pitäs olla aktiivisempi, muttei oikein tiedä miten."
-Itselleni on hyvin usein vaikeaa yrittää omin sanoin kertoa näitä asioita, edes anonyymisti, joten on erittäin kätevää kun moni on jo kirjoittanut täsmälleen samat tuntemukset ja kokemukset. Tännekin kesti ensimmäisen viestin laittaminen useamman viikon siitä kun löysin sivuston.

Aiheen kysymykseen vastaus: en, mutta senkin edestä varautunut, aivan liian paljon.

niksuu93
Viestit: 476
Liittynyt: 01.02.2015 18:45
Paikkakunta: Kuopio
Viesti:

Re: Oletko varattu?

Viesti Kirjoittaja niksuu93 » 22.04.2015 22:05

j_v_ kirjoitti:Itselleni on hyvin usein vaikeaa yrittää omin sanoin kertoa näitä asioita, edes anonyymisti, joten on erittäin kätevää kun moni on jo kirjoittanut täsmälleen samat tuntemukset ja kokemukset. Tännekin kesti ensimmäisen viestin laittaminen useamman viikon siitä kun löysin sivuston.

Aiheen kysymykseen vastaus: en, mutta senkin edestä varautunut, aivan liian paljon.
Minä taas puolestani yritän olla varsin avoin juuri netissä, etenkin tällä foorumilla. Muuten vertaistuen hyödyt jäävät olemattomiksi, jos ei pysty purkamaan mieltään tai tuomaan ajatuksiaan sekä mietteitään ulos. Kyllä mä itseasiassa olen aika vakuuttunutkin, että minut tunnistaisi helpostikin jutuistani ja kirjoitustyylistäni jos joku tuttu sattuisi eksymään tälle palstalle. Mutta eipä tuo oikeastaan niin suuri vahinko olisi, sittenpähän tietäsivät ainakin miten asiat ovat. :)

Paljonhan meitä samassa jamassa olevia ihmisiä on. Sitä vain luulee olevansa ainoa, kun eipä näistä asioista pidetä juuri melua kasvokkain.

Tervetuloa vain joukkoon. :)

Rontti
Viestit: 1
Liittynyt: 06.05.2015 10:11
Viesti:

Re: Oletko varattu?

Viesti Kirjoittaja Rontti » 20.05.2015 03:19

Vapaa mies ja onnistun aina kusemaan parisuhteet kun ei tahdo samantyyppistä löytää tai sellaista joka jaksaa katella mun yksinoloa :D
Viimeksi muokannut Rontti, 31.05.2015 23:11. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

JNKS

Re: Oletko varattu?

Viesti Kirjoittaja JNKS » 24.05.2015 00:30

Mies ja varattuna jo muutaman vuoden ajan ;)

Apeltsi
Viestit: 8
Liittynyt: 13.04.2014 01:21
Viesti:

Re: Oletko varattu?

Viesti Kirjoittaja Apeltsi » 24.05.2015 14:52

Eipä sinällään tullut yllätyksenä, että suurin osa vapaista verteistä on miehiä. Introverttinaisten kun on norminaisten tapaan helpompi "ajautua" parisuhteeseen, kun ne lähentelevät miehet yleensä pistää asiat tapahtumaan. Verttimiehenä olen vähintäänkin pulassa, kun naiset odottaa aina niitä aloitteita ja lähestymistä minulta ja tässäpä sitä ollaan, vapaana kuin taivaan lintu jo 33v ajan.

aura
Viestit: 102
Liittynyt: 04.03.2015 17:46
Viesti:

Re: Oletko varattu?

Viesti Kirjoittaja aura » 26.05.2015 17:55

Käytännössä vapaa, mutta varattu itselleni. Tykkään käydä silloin tällöin treffeillä ja muuta hauskaa, mutta vakavammat jutut ei ole mua varten. Nelikymppisenä varmaan löydän itseni siitä pisteestä, missä haluankin sitoutua, mutten kelpaa enää kellekään, ja seitsenkymppisenä voivottelen, kun ei ole lapsia eikä lapsenlapsia :lol: olen vaan aina ollut jotenkin ystäväpainotteinen, tosin mistä sitä tietää, vaikka joskus sattuisi kohdalle ihminen, joka on sekä ystävä että rakas. En kuitenkaan pety, jos niin ei käy, kunhan saan luotua vankkoja ystävyyssuhteita vanhoille päiville.

Vastaa Viestiin

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa