Parisuhteen ristiriitaisuus

[Petra]

Heh, luettelin vain tosiasiat ettei kuntosalit kiinnosta eli ei timmissä kunnossa, ikäiseni näköinen ei nuorekas, ei small talkia jne. Eli tarkoitus karsia ihme ekstrovertit timmit nuorekkaana itsensä pitävät tanssimisesta tykkäävät yltiösosiaaliset tyypit. Seikkailijat?

Eilen viimeeksi sain viestin. "Olet ihan kuin minä." Ei muuta. Enkä enää odota suuria sellaisesta. Enää.

Koko mielenhäiriö lähteä taas tutustumaan mahdollisiin potentiaalisiin uusiin ihmisiin lähtee aina jos olen lomalla tai kuten nyt olin työttömänä.

Nyt kun yritän omaksua uuden työpaikan tuomiin haasteisiin, ei energia riitä mutta olen päättänyt olla poikkeuksellisesti poistamatta profiilia ja katsoa millaisia kommentteja tulee.

Mitä tulee juuri tuohon kauanko kestäisi mikään suhde kenenkään kanssa, olen samaa mieltä. Väliäkö jos ei kestä hamaan loppuun kun ongelma ei ole yksinjäämisessä vaan enemmänkin voimia kysyvän suhteen ylläpidosta, jos nimittäin huonosti käy.

Itse jouduin narsistiseen suhteeseen vuosia sitten ja lyhytkestoisuudessaankin puolisen vuotta kestäneenä, irtipääseminen tuollaisesta kesti pari vuotta, jona aikana minua syytettiin heitteille jätöstä kun alkoholisoitunut ihminen joutui diabeetikkona sairaalaan. Siis hän itse soitti ja haukkui pystyyn kun en ole huolehtinut hänestä.

Jaa niin ja nämä samankaltaisuutta tuntevat miehet sanovat lähipiirien pitävän heitä kranttuina tai sitoutumiskammoisena. Todettu aina ettei kyseessä olisi sama asia kuin sitoutumispelossa. Mutta joutuu miettimään mihin liekaan itsensä sitoo. Ja monen kohdalla ei vissiin sitten joko kokemusten tai huonon ihmistuntemuksen johdosta ole rohkeutta kokeilla vaan heitetään pyyhe sittenkin kehään.

Ja kun minä olen päättänyt mikäli intuitioni ei tee varoitusta ihmisestä niin tapailisi ystävänä kunnes varmuus jostain syvemmästä tulisi. Mutta on tullut kuva että tapaamisten jälkeen miehet tekevät heti ratkaisun ettei edes toista kertaa tule. No, ehkä sitten olen tuottanut pettymyksen jollain tapaa tai tiedä aina mistä se kenkä sitten puristaa.

Ja voisi hyvin kuvitella että kun viihtyy yksinkin näin hyvin niin korkea kynnys sittenkään lähteä sotkemaan hallittua elämäänsä uudella ihmisellä. Silloinhan ollaan ihan väärässä paikassa jos haetaan seuraa. Itse tunnun olevani vain kirjekavereita vailla. Kuten täälläkin näkyy, kirjoittaminen on tärkeää minulle ja sitä kautta opin tuntemaan mitä itsestäni ajattelen. Mikä voidaankin sitten tulkita itsekeskeisyytenä seuranhakutilanteissa.

[dIPPEr]

Ymmärsinkö nyt oikein. Olette ensi tapaamisilla puhuneet parisuhteessa jaksamisesta, sitoutumisesta ja sitoutumispelosta? Johan on hilpeät aiheet, kyllä siinä tulee kammo ihan normaalillekin miehelle .

Olet ilmeisesti onnistunut luomaan profiilin, joka vetää puoleensa pelkästään “sitoutumiskammoisia kranttuja”. Voisiko profiilin muokkaaminen muuttaa tilannetta siten, että tapaisit myös muun tyyppisiä ihmisiä? Kun kerroit vain “tosiasiat” (ei kiinnosta se tai tää),niin muistithan myös kertoa mistä pidät, missä olet hyvä ja minkä tyyppistä ihmistä haet. Jos luot masentavan profiilin, niin siihen todennäköisesti tarttuu masentavat ihmiset . Ei aina tarvitse korostaa niitä huonoimpia puolia ensimmäisenä. Kertoo mieluummin hyvät. Niiden päälle on helpompi alkaa rakentaa. Kaikki kuitenkin ymmärtävät ettei kukaan ole täydellinen.

Mielestäni tämä taktiikka nähdä alkuun muuten vaan ystävänä ja katsota rauhassa mihin tilanne kehittyy, on oikea, mutta sitä ei saa sanoa ääneen miehille . Ainakaan epävarmoille. He voivat lannistua, eivät he kuitenkaan kelpaa tai että sulla on myös muita viritelmiä käynnissä ja kokevat olevansa plan b.

Lähipiirinsä krantuiksi kutsumilla voi olla puhtaasti myös itseluottamuspula. Jostain syystähän he ovat vapailla markkinoilla. Epävarmassa tilanteessa luopuminen on helpoin ratkaisu. Ihminen kun pelkää usein onnistumista yhtä paljon kuin epäonnistumista. Luopumisessa ei tule pettymystä, sillä sen tekee omilla ehdoilla.

Mutta kerro lisää kuinka koit näiden uusien ihmisten tapaamisen? Kiinnostaa. Olen itse meinaan miettinyt miltä vastaava voisi tuntua. Olitko mielestäsi oma itsesi? Kerroit luoneesi suojamekanismiksi varautuneisuuden. Miten tämä ilmeni tapaamisilla? Olit tuppisuuna?

Muodostit varmasti jonkinnäköisen ennakkokäsityksen ehdokkaista valokuvien ja viestien välityksellä. Kuinka tämä ennakkokäsitys osui oikeaan näin jälkeenpäin mietittynä? Tarkoitan, kuinka erilaisia ihmiset ovat olleet lopulta oikeasti nähtynä verrattuna viestittelyyn?

Oho, tulipa paljon kysymyksiä.

[Petra]

En usko että se on masentava profiili mutta esitin asiat varmasti vähän siihen malliin että tosiaan kaltaiseni miehet sitten vastaavat siihen mutta epäilen että juuri samankaltaisuus estää minkään syntymistä tai siis kehittymistä.

Oma itseni olin mielestäni ja yleensä miehet itse ottivat näitä kauhistelemiasi asioita puheeksi.

Tuskin tuollainen treffipalsta oikein muutenkaan on hyvä tapa tutustua varsinkaan kun ei oikein ymmärrä millainen ihminen sietäisi toisen tarvetta toimia kaikessa jaksamisen mukaan. Nuorena naimisiin voi mennä ja yrittää sopeutua kun on pakko, mutta tässä toisessa vai kolmannessa elämässä ei ole pakkoa vaan kaiketi vapauden menettämisen pelkoa.