Tämä samainen frendi tutustutti mut eräissä pippaloissa sitten toiseen henkilöön (menin tupareihin hänen "kavaljeerinaan"). Tämän uuden tuttavuuden kanssa alkoi sitten myös synkkaamaan hyvin ja asuimme silloin reilun vuoden verran samalla paikkakunnallakin, niin tuli nähtyä enemmänkin (kerta vkoon). Nykyisin kilometrejä on välissä, mutta näemme kerran vuoteen ja viestittelemme silloin tällöin.
Muuttaessani uudelle paikkakunnalle pohjoisiin (olen muuttanut usein ja asunut ympäri Suomen eri paikkakunnilla) lähdin heti ekana iltana baariin (ylläri!!), siellä oli punk-raskas rock-bändi-ilta (lempi musiikkiani) ja vaikka kyseessä oli pikkuinen kuppikuntaräkälä (aloin myöhemmin nauttimaan tästä paikasta), niin reippaasti istuin ekaan pöytään, esittelin itseni ja tokaisin: "Sori, en tullut juttelemaan vaan katsomaan keikat. Jutellaan sen jälkeen, jos kiinnostaa." Pöydässä oli siis kolme jätkää (mitä myöhemmin heitä opin tuntemaan, niin introja, mutta musiikki yhdisti meitä) ja kaikki nauroivat "letkautukselleni" - mikä ei siis ollut letkaus vaan mulle tosi. Asuessani siellä näin näitä mukavia tyyppejä ehkä kerran kuukauteen-pariin, kun järjestin iltamat ja kutsuin heidät kylään. Mutta heidän kautta tutustuin kahteen toiseen ihmiseen, he soittavat samassa bändissä ja itsekin kävin heidän kanssaan välillä soittelemassa. Heidän kanssa tuli jopa hengailtua enemmän mutta myös vietettyä kunkin kanssa aikaa kahdestaankin käyden samoilemassa luonnossa ja istumassa iltaa baarissa ja ihan muutenkin vain keskustellen/aikaa viettäen. Heidän ympärillään oli ja on paljon hyvinä tyyppejä ja mukavia persoonia (introja ja eksoja sekä ambeja), jotka kaikesta mukavuudestaan huolimatta ovat jääneet mulle "vain" tutuiksi, sillä tuolloin ystävä- ja aikakiintiöni oli täysi. Muutettuani pois pohjoisista olemme pitäneet yhteyttä säännöllisen epäsäännöllisesti ja tarkoitus on ensi reissussa käydä pohjoisissa heitäkin tapaamassa kesä lopuilla.
Mulla on jo ammatista johtuen paljon tuttuja, jotka ovat jääneet tutun tasolle. Lisäksi niitä tuttuja kertyy, kun olen joskus todella sosiaalinen (toki vain harvoin, mutta silti) ja tulen hairahduksissa jutelleeksi ihmisten kanssa.. Tuttuja en erikseen tapaile tms, paitsi työn puolesta. Muuten me vain törmätään jos törmätään. Muutama ystävyyssuhde on valunut takaisin tutun tasolle. Aluksi se suretti, mutta elämässähän kaikki ei ole pysyvää vaan virta vie ja tilanteet niin kuin ihmisetkin muuttuvat. Neljästä hiipuneesta ystävyyssuhteesta 3 olen solminut vapaa-ajalla (kahvila, bänditapahtuma ja juna-asema) vaikka samassa koulussa ollaan oltukin ja yhden koulussa. Vapaa-ajalla solmittujen kanssa ollaan enää vain tuttuja ja koulussa ollut on niille ajoille jäänyt ja ei olla enää tekemisissä.
Niin.. Jos joku miettii, että olenpa sosiaalinen introksi, niin väärän kuvan sai.
Dilemma kirjoitti:
Mistä sinä Geith olet sitten ystäväsi löytänyt?