Oletko varattu?

[intro68]

Esfp otti ja varasti mut, istj:n. Paperilla ei hyvä matchi mutta käytäntö on jo muuta osoittanut. Niin hyvin ymmärtää mun tarpeet yksinoloon eikä patista liikoja pälpättämään. Kyllä on tätä miestä nyt lykästänyt .

[Vieras]

Olen nainen, 25-vuotias ja vapaa. Kerran seurustellut, sekin suht lyhyt, puolitoista vuotta.

Oon tavannut elämässäni n. 30-40 miestä. Niistä ehkä pari kymmentä vain kerran ja parinkymmentä joko pidempää ja lyhyempää säätöä.

Ei natsaa ei, enkä tiedä miksi. Ihmettelen oikeastaan miksi kukaan musta edes tykkäisi? Sehän tässä varmaan kiikastaakin, huono itsetunto enkä oikein pidä itsestäni, vaikka ihmiset yleensä sanovat että oon kiva ja rauhallinen persoona, jonka kanssa on helppo olla.

Sukulaiset ja työkaverit pommittaa kysymyksillä, miksei mulla oo ketään. Vastaan aina, että yksin on kivempaa. No kukapa oikeesti haluaa jäädä yksin? Jokainen haluaa varmasti tulla rakastetuksi omana itsenään, sellaisena kuin on.

[*5852*]

25 vuotias nainen ja sinkku. Saa toki kysellä lisää yksityisviesteillä.

[radent]

49-V vapaa, kaksi lasta ja pitkä parisuhde, erosta muutama vuosi. Yksinäinen ja onnellinen.

[Corvus]

32-vuotias mies, vapaa. Elämäni aikana olen onnistunut hankkiutumaan kahteen kertaan parisuhteeseen, joista jälkimmäinen kesti kahdeksan vuotta. Tuon suhteen päättymisestä on reilut kolme vuotta ja näiden sinkkuvuosien aikana seuraelämässäni on tapahtunut hyvin vähän. Poikkeuksena oli eräs introvertti nainen, jota tapailin viime vuonna parisen kuukautta. Oikein mukava ihminen, mutta kipinää meidän välillemme ei syttynyt.

Uusien ihmissuhteiden luominen on aina ollut minulle haastavaa. Asiaa ei varsinaisesti helpota sekään seikka, että olen tyypillisesti varautunut uusien ihmisten seurassa ja vie aikansa ennen kuin osaan ja uskallan olla oma itseni. Olen myös melko vähäpuheista ja kotona viihtyvää sorttia, jonka kaikki harrastukset ovat yksilölajeja, joten ylipäätään lähtökohdat uusien tuttavuuksien saamiseksi ovat melko vähäiset.

Tinderin latasin joskus parisen vuotta sitten, käytin muutaman kuukauden ja poistin, kun tulokset jäivät laihoiksi. Viime vuonna päätin yrittää uudelleen ja panostin enemmän kuviin ja profiiliin. Matcheja on tullut tänä aikana viitisen kappaletta ja muutaman kanssa on saatu jopa hyvää keskustelua aikaan, mutta yksiäkään treffejä ei ole vielä järjestynyt. Badootakin olen kokeillut ja sen kautta tutustuin ensimmäisessä kappaleessa mainitsemaani naiseen. Muuten ei ole siltäkään rintamalta tullut menestystä.

Mitään pakottavaa tarvetta minulla ei parisuhteen löytämiselle ole, sillä viihdyn oikein mainiosti yksinkin, enkä haaveile perheen perustamisesta, mutta parisuhde toisi kuitenkin elämään toisenlaista sisältöä ja kaltaiseni erakkokin kaipaa aika ajoin läheisyyttä.

[Sinkkuäiti]

Nainen 36 ja vapaa. Työ itsenäistä työtä, nykyinen asunto tuppukylässä jossa muut sinkut on keski-iän ylittäneitä leskiä, vähät kaverit asuu kaukana. Eli sosiaaliset kontaktit on aika lähellä 0. Nettitreffejä joskus kokeillut, mutta tuli huomattua että siellä miehet etsii vain uutta ja taas uutta treffiseuraa, mitään tositarkoituksella ei haettu.
Eli tässä tuskin mahdollisuuksia löytää miestä rinnalle.
No näillä mennään.

[Metku]

39-vuotias vapaa mieshenkilö. En oikein koskaan ole innostunut seuran etsimisestä tarkoituksenmukaisten palveluiden kautta. Olen juuri sellanen henkilö, joka odottelee jotain elokuvista tuttua sattumusten sarjaa tapahtuvaksi, jonka myötä asiat vaan lähtee rullaamaan. Saa varmaan nimittäin hetken odotella

[aituriar]

Sinkku jo 29 vuotta, eli syntymästäni lähtien!

Ei mitään hajua, miten asiaan voisi koskaan tulla muutosta. En ymmärrä alkuunkaan, miten parisuhde muodostetaan. Kyse ei ole siitä, ettenkö haluaisi löytää kumppania. Kyllä haluaisin ja olen siinä mielessä vapaa, mutta eihän elämä ole mikään marketti, jossa vaan kökötetään hyllyssä ja odotellaan, että joku tulee poimimaan koriin.

Kun ystävystyminenkin tuntuu mahdottoman vaikealta, niin ajatus parisuhdetilanteen muuttumisesta jää jonnekin horisontin tuolle puolelle näkymättömiin.

Omasta mielestäni en ole katkera - ainakaan vielä. Lähinnä vain hämmentynyt pieni orava.