Miten introvertin saa osallistumaan?

[Roosa]

Miten hieman vetäytyvät ja omiin oloihinsa toisinaan jäävät introvertit saa mukaan yhteiseen illanviettoon tai muuhun tekemiseen? Saako joku tapa pyytää mukaan introvertin kieltäytymään? Millä tavalla pyyntö tulisi esittää, jotta introvertinkin saisi innostumaan? Minkälaiset yhteiset tekemiset innostavat introverttiä, mihin heitä taas on turha pyytää mukaan (tämä on tietenkin myös yksilöllistä)? Kuulisin mielellään ajatuksia sekä miesten että naisten näkökulmasta.

[Overlord]

Kiinnostava kysymys. Tämä tietenkin on taas vain omakohtainen kokemukseni, mutta uskoisin että perusjutut ovat aika samat ainakin ääripään introverteilla. Yksinkertaisimmillaan, mitä isompi ihmisryhmä on kyseessä, sitä nopeammin introvertin henkiset akut tyhjenevät. Äärimmäisen harvat juhlat tai kokoontumiset olen havainnut niin kiinnostaviksi, että ne eivät ole tuntuneet vain henkisen energian tuhlaamiselta.

Itse olen huomannut, että yleensä jo neljä ihmistä yhteensä on liikaa illanviettoon. Kolmestaan voi vielä keskustella syvällisesti asioista (vaikka ei tietenkään yhtä syvällisesti kuin kahden kesken), mutta jo neljällä kiinnostuksenaiheet eivät vain usein täsmää niin hyvin että keskustelu olisi kovin syvällistä tai antoisaa. Juhlissakin parasta on se, kun löytää yhden tai kaksi kiinnostavaa juttukaveria jostain hiljaisesta nurkasta.

Yleistäen, introvertit ottavat harrastuksensa ja kiinnostuksenaiheensa melko vakavasti. Eli niihin liittyviin asioihin henkistä energiaa voi kuluttaa melko paljonkin (esimerkkinä vaikkapa Assemblyt, jossa väittäisin suurimman osan osallistujista olevan ambi-/introvertteja).

Jos haluat muotoilla kutsun niin, että saat varmasti introvertin innostumaan, niin pyydä häntä viettämään aikaa kanssasi ihan kahden kesken jossain rauhallisessa paikassa, vaikkapa harrastaen tai vain jutellen. Mihinkään isompaan porukkaan hän ei edes kutsua halua, ja pahimmillaan kutsusta kieltäytyminen voi jo stressata, kun hän ei halua kuitenkaan pahoittaa kenenkään mieltä.

[shiri]

Haluaisin lisätä, että ei kuitenkaan kannata olettaa, että introvertti ei haluaisi osallistua vaikka tapahtumassa olisikin paljon ihmisiä. Introverteissäkin kun on eroja. Joten ei kuitenkaan kutsumatta kannata jättää. Ehkä kannattaa mielummin painottaa sitä, että introverttikin on toivottu tulemaan paikalle. Joku huonompi-itsetuntoinen introvertti voi jäädä pois pelkästään sen vuoksi, että hänestä tuntuu siltä, että häntä ei toivota paikalle. Toki jotkut introvertit eivät sitten vaan halua osallistua vaikka tilanne olisi mikä, sitä asiaa ei kutsuja todennäköisesti mitenkään voi muuttaa, vaikka kuinka mairittelisi osallistumaan.

Tämä on vain oma kokemukseni, mutta luulen, että introvertit voisivat haluta osallistua mielummin johonkin toiminnalliseen (jos vaan toiminta on itseään miellyttävää), esim. lautapeli-iltoihin, kuin johonkin vapaamuotoiseen tapahtumaan, koska silloin ei ole niin vaikeaa esim. keksiä puhuttavaa kun on se yhteinen tekeminen siinä ja puhumista voi keksiä siihen liittyen.

[Petra]

Kutsu tulla pyörähtämään vain ja ymmärrys ettei tulla vaatimaan pitempää läsnäoloa vaan hyväksytään se lähteminen jos meno ei vastaa akun latausta. Itselläni varmaan olisi noin. Vielä kun ei olisi jotain pukukoodia kun ei ole tullut hankittua mitään sopivaa päälle pantavaa.

[Solitary]

Minulle osallistumisajatus tuntuu helpoimmalta, jos tapahtuma on kesällä väljässä ulkotilassa. Esim. Metsässä, puistossa tai kesämökillä.
Lautapelit, mölkky, grillailu yms. paineettomat "ohjelmat" hyviä. Ei seuraleikkejä tms..
Jos odotettavissa on rauhallinen/rento/hilpeä tunnelma ja kaikille rittävästi sekä henkistä että fyysistä tilaa, on mukava lähteä mukaan.

[härkä]

Minusta on toivottavaa, että kutsu illanviettoon tulee hyvissä ajoin, jotta kerkeän sulatella asiaa. Jos tulee tuntia etukäteen ehdotus, että pitäisi lähteä jonnekin ekstrobileisiin sijaan että saisin viettää vapaailtaa rauhassa kotona, niin ensimmäinen reaktio on kieltäytyminen (ellei asiaan liity jotain erikoista syytä, jonka vuoksi haluaisin oikeasti osallistua). Jos olen alussa vastahakoinen, mutta miettimisaikaa on useampi päivä tai viikko, niin saatan loppujen lopuksi järkeillä, että minun kannattaa osallistua "harjoituksen vuoksi."

[Piiskis]

Jotain mukavaa tai mielenkiintoista tekemistä saisi mieluiten liittyä siihen rentoon, jonne pyydetään. Pelkästään kahville meneminen on vähän ahdistavaa, tai ympäripyöreästi juhliin. Ja ulkoilma on parempi kuin sisätilat. Siellä pääsee sitten vetäytymään liiemmin huomiota herättämättä karkuun tarvittaessa.

[-Klovni-]

Itselläni osallistumiskynnystä vähentää:
-no ainakin alkuun tieto siitä mihin osallistun
-tieto siitä että paikalla ei ole paljon ihmisiä
-tieto siitä että paikalla on vähintään 1 hyvä ystävä
-mahdollisuus poistua milloin tahansa ilman suurempaa numeroa
-rauhallinen ympäristö

[Elegantar]

Mulla myös helpottaa osallistumista, jos tiedän siitä ajoissa etukäteen. Yhtäkkiä lähtemisen voi onnistua esim. parin hyvän kaverin kesken, mutta lähteminen jonnekin, missä on enemmän/oudompia ihmisiä, vaatii enemmän henkistä valmistautumista.

Ja en erityisemmin pidä mistään ravintolailloista puolituntemattomien tyyppien kanssa, vaikka kuinka olisi hyvät ruoat. Joko tuttujen kesken tai niin, että on myös jotain tekemistä tai aihe/syy kokoontumiselle, ja vaikka alustus/luento aiheeseen liittyen, että sitten siitä voidaan keskustella.

[Kareida]

Ensimmäisenä tuli mieleen, että tieto siitä, että paikalta voi poistua silloin kun haluaa. Kaikkein pahimpia tilaisuuksia ovat ns. suljetut/eristetyt tilanteet, joissa vaaditaan tietty paikallaoloaika esim. tilaisuuden loppuun tai sijainti on sellainen, että mennään kaikki samalla kulkuneuvolla tms. Ei tule ihan vähällä kauppoja sellaisesta.

Myös tuo ennakointi on tärkeää. Hyvissä ajoin infoaminen. Sinänsä mulle iso tilaisuus ei ole este, mutta jos en tiedä siitä oikein mitään, enkä ole osannut valmistautua, kieltäydyn. Ja varsinkin, jos en tunne tilaisuudesta ketään, kieltäydyn vielä varmemmin.