Rekisteröidy    Kirjaudu sisään    Keskustelualue    Käyttäjät   Etsi    UKK

Etusivu » Yleiskeskustelu » Ihmissuhteet




  • Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 4 viestiä ] 
    Kirjoittaja Viesti
     Viesti Lähetetty: 17.09.2017 14:41 
    Poissa

    Liittynyt: 17.09.2017 14:32
    Viestit: 2
    Hei introt, nyt tarvitsen tukea ja näkökulmianne.

    Olen jo useamman vuoden tiedostanut, että olen introvertti ja mieheni taas hyvin ekstrovertti. Olemme olleet yhdessä jo 10 vuotta, ja minä olen ajan mittaan, introversioni hyväksynnän myötä, vetäytynyt yhä enemmän sosiaalisista tilanteista. Minulle raskainta on vieraiden tuleminen kylään, ja etenkin jos tiedossa on jonkinlainen toistuva "kyläily/tapaamisperinne". Tämän takia olen karttanut yhteisten pariskuntaystävyyksien muodostamista. Sellaisissa minulla on suuri pelko, että todennäköisesti koolla on 3 ekstroverttia ja minä, ja tämän seurauksena minun on todella vaikea pitää kiinni omista rajoistani: milloin jaksan ottaa ihmiset kylään, miten usein jaksan neljästään ylipäätään tavata. Pahinta on se paine ja odotus, että pitää tavata, kun kolmella muulla riittää itseä monin verroin enemmän sosiaalista tarvetta ja virtaa. Yksi pariskuntaystävyys on juuri tällä tavalla päättynyt: en jaksanut jatkuvaa oletusta siitä, että aina kun he ovat kaupungissamme käymässä, jotain tarvitsee tapahtua neljästään. Sanoin, etten jaksa ja että tarvitsen tauon tuolle pariskunnan naiselle. Mieheni loukkaantui. Tuo nainen loukkaantui. Ja tästä on nyt kolme vuotta. Kokemukseni siis pariskuntaystävistä on karvas.

    Luulin kaiken kuitenkin parisuhteessa olevan hyvin: mieheni näki ystäviään vapaasti, meni oluelle tms niin usein kuin halusi, välillä osallistuimme juhliin yhdessä, välillä hän meni yksin. Kunnes tänä kesänä hän alkoi äyskiä ja käyttäytyä pikkumaisesti. Kun lopulta sain hänestä ulos, mikä on vialla, hän sanoi: sinun epäsosiaalisuutesi. Hän kaipaa parisuhteeseemme sisältöä, joka olisi asioiden tekemistä yhdessä ihmisten kanssa, ja uusiin ihmisiin tutustumista yhdessä. Hän miettii, että onko minusta ylipäätään sellaiseen. Ahdistus!

    Nyt pohdin sitä, miten joku toinen introvertti on mahtanut ekstrovertin kumppaninsa kanssa löytää kompromisseja tällaiseen "yhteiset ystävät" - toiveeseen. Oletko sinä introvertti kanssakulkijani joutunut tällaista pohtimaan? Olisin kiitollinen, jos sinulla olisi näkökulmia miten voisin tulla rakentavasti miestäni vastaan joutumatta itse myymään sisäistä rauhaani. Parisuhteessamme on paljon hyvää, enkä ole valmis luovuttamaan tämän ristiriidan tähden.


    Ilmoita tämä viesti
    Ylös 
     Profiili Lähetä yksityisviesti  
    Vastaa lainaamalla  
     Viesti Lähetetty: 18.09.2017 14:32 
    Poissa

    Liittynyt: 06.09.2017 07:17
    Viestit: 1
    Mieheni on ekstrovertti, mutta hän saa työpäivän aikana riittävästi sosiaalisia kanssakäymisiä joten töiden ulkopuolella hän ei sitä niinkään kaipaa. Alussa hänellä oli vain kova tarve saada minulle niitä sosiaalisia suhteita, kunnes vasta vuosi sitten hän ymmärsi että ne vievät minulta energian ja saavat alakuloiseksi, koska joudun esittämään jotain mitä en ole.

    Mutta edelleen miehen sukulaisten ja ystävien tapaaminen on vaivaannuttavaa ja henkisesti raskasta. Ajattelen vain että minun täytyy välillä poistua sieltä omalta epämukavuus alueeltani hänen takiaan, koska se on hänelle tärkeää. Ja hän taas vuorostaan tekee samoin. Jos vietämme illan hänen ystävien tai sukulaisten kanssa, seuraavan illan vietämme kahdestaan kotona omassa rauhassa.

    Parisuhde on kompromisseja. Toista ei tarvitse muuttaa tai aina miellyttää, mutta päätökset tulee tehdä yhdessä molempien mielipiteet huomioiden.


    Ilmoita tämä viesti
    Ylös 
     Profiili Lähetä yksityisviesti  
    Vastaa lainaamalla  
     Viesti Lähetetty: 18.09.2017 18:04 
    Poissa

    Liittynyt: 17.09.2017 14:32
    Viestit: 2
    Anni kirjoitti:
    Mieheni on ekstrovertti, mutta hän saa työpäivän aikana riittävästi sosiaalisia kanssakäymisiä joten töiden ulkopuolella hän ei sitä niinkään kaipaa. Alussa hänellä oli vain kova tarve saada minulle niitä sosiaalisia suhteita, kunnes vasta vuosi sitten hän ymmärsi että ne vievät minulta energian ja saavat alakuloiseksi, koska joudun esittämään jotain mitä en ole.

    Mutta edelleen miehen sukulaisten ja ystävien tapaaminen on vaivaannuttavaa ja henkisesti raskasta. Ajattelen vain että minun täytyy välillä poistua sieltä omalta epämukavuus alueeltani hänen takiaan, koska se on hänelle tärkeää. Ja hän taas vuorostaan tekee samoin. Jos vietämme illan hänen ystävien tai sukulaisten kanssa, seuraavan illan vietämme kahdestaan kotona omassa rauhassa.

    Parisuhde on kompromisseja. Toista ei tarvitse muuttaa tai aina miellyttää, mutta päätökset tulee tehdä yhdessä molempien mielipiteet huomioiden.


    Kiitos Anni. Juuri näin itsekin ajattelen: kompromisseja tarvitaan. Että jossain määrin minun on tultava ulos omalta mukavuusalueeltani miehen tarpeiden eteen - että se on sitä, että kunnioitan hänen erilaisuuttaan.

    Mikä on sitten kohtuullinen kompromissi? Mistä sen tietää? Kun oma sisäinen tunne on, että EI mitään uusia ihmisiä mun elämään! On tosi hankala ajatus, että pitäisi tutustua uusiin ihmisiin miehen kanssa, kun vanhojakaan (rakkaita) ystäviä koen tarvetta nähdä vain harvoin. Harvakseltaan riittää mulle ja ystävyyden perusta on se, että ystävät hyväksyvät ja eivätkä ota nokkiinsa, vaikka tavataan vain silloin tällöin. Mutta miehen on vaikeampi tajuta tätä introverttiyttä minussa. Ja siksi mua varmaan pelottaakin tämä miehen toive uusista ihmisistä meidän elämään. Se on jotain, mitä hän tarvitsee, ja minä en yhtään. Itselleni se on vain projekti, jossa tiedossa on masentavia yhteenottoja miehen kanssa siitä, että tarvitsen kontaktia ihmisiin harvemmin kuin hän, ja haluan kieltäytyä joskus kutsuista, ja hän loukkaantuu. Ja taas minä olen outo ja epäsosiaalinen. Siis mihin pisteeseen tulla häntä vastaan? Milloin olen oma itseni, joka venyttää mukavuusaluettaan miehen toiveiden eteen - milloin alan jo teeskennellä, että olen joku muu kuin olen?


    Ilmoita tämä viesti
    Ylös 
     Profiili Lähetä yksityisviesti  
    Vastaa lainaamalla  
     Viesti Lähetetty: 19.09.2017 19:42 
    Poissa
    Avatar

    Liittynyt: 14.01.2017 21:39
    Viestit: 13
    Paikkakunta: Tampere
    Anni kirjoitti:
    Mieheni on ekstrovertti, mutta hän saa työpäivän aikana riittävästi sosiaalisia kanssakäymisiä joten töiden ulkopuolella hän ei sitä niinkään kaipaa.


    Tuo ei minusta kuulosta aivan tyypilliseltä ekstrovertille. Tyttöystäväni on ekstrovertti, joka saa kyllä töissä varmasti paljonkin sosiaalista kontaktia, mutta silti hän haluaa tavata ystäviään vapaa-ajalla ainakin omalla mittapuullani melko usein. Meillä ei ole yhteisiä ystäviä, koska olemme etäsuhteessa. Tyttöystäväni on kyllä vihjaillut, että hänen ystävänsä haluaisivat tavata minut ja hieman houkutellut joihinkin illanviettoihin, mutta olen suhtautunut toistaiseksi varauksella.


    Ilmoita tämä viesti
    Ylös 
     Profiili Lähetä yksityisviesti  
    Vastaa lainaamalla  
    Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
     
    Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 4 viestiä ] 

    Etusivu » Yleiskeskustelu » Ihmissuhteet


  • Paikallaolijat

    Rekisteröityneet käyttäjät:
    Ei rekisteröityneitä käyttäjiä

     
     

     
    Voit kirjoittaa uusia viestejä
    Voit vastata viestiketjuihin
    Et voi muokata omia viestejäsi
    Et voi poistaa omia viestejäsi
    Voit lähettää liitetiedostoja.

    Etsi tätä:
    Hyppää:  
    cron
    Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com