Miten saada omaa aikaa perheeltä?

[qumma]

En liene ainoa, jolla on vaikeuksia rentoutua kunnolla, kun on melkein koko ajan muun perheen kanssa tekemisissä. Yksin kotona olemista on hyvin harvoin, ja kun on jaksamiseni kanssa muutenkin äärirajoilla, ei perheen seurasta ole apua. Asun siis kotona, jos joku ihmettelee.

Onko kellään mitäön hyviä ideoita, miten saada enemmän "omaa aikaa"? Vaikka vain leffan katseluun aivan yksin tai muuta vastaavaa. Kesällä kun on ollut vähän kaikkea, olen ollut todella paljon sosiaalisissa tilanteissa, ja nyt alkaa ahdistamaan kunnolla. Pelkkä ihmisien ajattelu tuottaa ahdistusta.
Nojoo tämä nyt oli vain tälläinen purkaus, halusin vain selvittää aivojani. Joka tapauksessa, tämä on jatkuva ongelma, ja jos joku tietää hyvää ratkaisua, olisin hyvin kiitollinen.

[niksuu93]

Tuo on muuten vaikeeta, jos omaksi ajaksi ei riitä se että saa vaikka olla omassa huoneessa rauhassa vaan se vaatii koko kodin täyttä tyhjänä oloa (kuten lähes aina itsellä). Joskus (useinkin) on tullut vastaan tilanteita, jolloin yksin kotona (tai missä olenkaan ikinä ollut) ei ole ollut mahdollista, joten olen tällöin lähtenyt vaikka ulos penkille istuskelemaan ja rauhoittumaan. Mulla siis auttaa se, että saa yksinkertaisesti olla yksin - ei välttämättä siis tarvitse tapahtua kotona, vaikka se toki mieluisin vaihtoehto. Joskus on kyllä myönnettävä että olen myös ollut niin poikki sosiaalisesta rasituksesta, että on jopa ollut vaikea rauhoittua kotioloihin. Olen tällöin yleensä lähtenyt lenkille kuulokkeet korvissa, että saa samalla vähän purettua sitä turhautumista - kuitenkin täydessä omassa rauhassa.

Luojan kiitos olen ollut ainoa lapsi, en tiedä mitä olisi tullut jos olisi joutunut jatkuvasti olemaan ison perheen kanssa tekemisissä. Hyvän maistiaisen tästä kaikesta sain juuri nyt juhannuksena, kun olin kylässä isän luona pari yötä. En yksinkertaisesti kestä sitä "normaalin perheen" kiirettä ja hälyä. Aivot on ihan kuitti jo parin päivän jälkeen. Nyt on pari päivää aikaa parannella, että selvii taas maanantaina töihin.

Oma aika on tosiaan kultaakin arvokkaampaa. Suosittelen tosiaan puhumaan asiasta vakavissaan perheen kanssa ja tarvittaessa tekemään järjestelyjä esim. makuujärjestelyihin, huonekuvioihin ja muihin. Mutta jos omaa aikaa ei tosiaan saa tarpeeksi kotona, ehkä sinullakin auttaisi jos lähtisit vaikka yksin luontoon rentoutumaan? Mulla ainakin juuri se yksin oleminen ja toisaalta hiljaisuus ovat ne tärkeimmät pointit. Onhan se tietysti ikävää että joutuu ikäänkuin lähtemään kotoaan evakkoon, mutta en ole itsekään keksinyt tähän parempaa ratkaisua. Toinen juttu on tietysti myös osata kieltäytyä näistä sosiaalisista menoista, jos energiaa ei niihin yksinkertaisesti ole. Taitonsa tämäkin.

Itsellä kun on erilaiset tarpeet, sitä helposti saa kuulla siitä "kuinka hankala tapaus on, kun tavallinen oleminen/kanssakäyminen ei kanssani onnistu". Aina pitäisi mennä enemmistön ehdoilla, mutta sitäpä se elämä valitettavasti on.

[morttivertti]

Suosittelen minäkin kotoa pois lähtemistä, vaikka vain tunniksi. Ulos luonnon helmaan kävelylle tai ihan vain puiston penkille istumaan. Tosiaan se akkujen lataaminen vaatii ihan totaalista yksinoloa, ei riitä että saa olla yksin omassa huoneessa. Itselläni on kaksi pientä lasta, jotka eivät ymmärrä sanaa "yksityisyys", seuraavat jopa vessaan

[Vieras]

Olen ollut yksinhuoltaja 7 vuotta ja välillä on harmittanut kovasti poikani luonne. Hän on täysi huomiota hakeva ekstrovertti. Hän vaatii jatkuvasti virikkeitä ja yhdessä oloa. Onneksi hän kulkee nyt kaverien kanssa pihalla, saanpa ladata akkuja rauhassa yksin. Hänen kanssaan ei yksin kertaisesti jaksa istua kotona sisällä kokopäivää. Muuten olen palanut loppuun ilta 7:ään mennessä.
Kun poikani oli alle 6 v, ainoa hetki olla rauhassa oli hänen nukkumaanmenonsa jälkeen. Silloin hermoni olivat tosi pinnassa. Minulla ei ollut paljoa lastenhoitoapua päivähoidon lisäksi. Nyt tilanne on hieman muuttunut, kun opintoni ovat loppusuoralla ja poika saa mennä itse jo vähän. Kohta poju on siinä iässä, jossa hän alkaa harrastamaan. Sitten sitä paikasta toiseen ramppaamista tulee riittämään. Ei ehdi istua unelmoimassa ja lukemassa kotona. Kai sitä silloinkin löytää omat erakkohetkensä. En tarvitse kuitenkaan akkujen lataamiseen täyttä yksinäisyyttä, anonyymisyys ihmisjoukossa riittää. Kunhan saan aikaa olla hiljaa ja omien ajatusten kanssa. Paikka voi olla vaikka täynnä oleva bussi tai kirjaston hiljaisin nurkka.