On todellakin vaikeuksia ystävystyä ihmisten kanssa. Ne vähäisetkin tuttavuudet jäävät aina tutun tai "kaverin" tasolle, aitoja ystäviä en ole koskaan koko elämäni aikana onnistunut löytämään. Alkuun voi joskus jopa olla että minua pidetään ihan mukavana tyyppinä, mutta en ole ilmeisesti pitkällä aikavälillä kenestäkään tarpeeksi kiinnostava. Tunteet ovat toisaalta molemminpuoliset, myöskään minä en koe useinkaan minkäänlaista mielenkiintoa muita ihmisiä kohtaan. Kyllähän se näin passaa olemaan, jos kaverin luokse eksyttyään alkaakin miettiä että
mitä minä oikein tänne tulin kun kotona oli niin kivaa?
En tunne yksinkertaisesti vain olevani kenenkään kanssa samalla aaltopituudella. Meillä ei ns. synkkaa henkisesti ja minä en kauan jaksa katella tällaista pelkkä paskanjauhamista, mitä harvojen "kavereiden" kanssa se yhteiselo aikoinaan mm. koulussa ja ammattiopistossa oli. Ilmeisesti en myöskään jaa kovinkaan monen ikäiseni kanssa samoja kiinnostuksen kohteita, luonnetta, elämänarvoja tai tavoitteitakaan elämässä. Monet pitävät minua ilmeisesti myös kiltteyteni, kunnollisuuteni ja tavallaan varautuneisuuteni myös tavallaan jonain
pappana, näin on ilmaista ihan suoraan. En ole menevä, riskejä ottava ja spontaani ihminen, olen siis tylsä.
Minut koetaan usein tylsäksi, mutta samaten minä tunnen muiden jutut typeriksi. Tässä se ongelma. Suurin osa ihmisistä haluaa puhua vain jostain säästä, siitä mitä oli tämän päivän lehdessä, mitä sille serkuntytölle oikein kuuluu tai mitä hauskaa hän teki viikonloppuna. Mua ei siis oikeesti kiinnosta pätkääkään. En myöskään jaksa naureskella tai hymyillä jollekin minusta aivan idioottimaisille tarinoille ja jutuille, jotka kuitenkin jostain syystä tuntuvat olevan toisista hyvinkin mielenkiintoisia. Minä haluaisin keskustella oikeista asioista, elämästä yleensä ja olen ennenkaikkea kiinnostunut juuri
sinun ajatuksistasi, en siitä mitä sinä viime lauantaina siellä baarissa örvelsit. Mutta yritä nyt tässä 22-vuotiaana sitten kenenkään kanssa mitään henkeviä puhua, kun kaikki haluavat vain juhlia ja elää villiä nuoruutta. Minua taas sellainen ei ole kiinnostunut pätkääkään.
Onhan se tietysti myös ihan totta että kun introverttina ei koskaan käy juuri missään, on niitä mahdollisia ystäviä myös vaikeampia kohdata. Mutta kaikki baarit, yöelämä yms. ovat vain vastoin luonnettani, enkä aio enää teeskennellä mitään saadakseni kenenkään huomiota. Tavallaan tällaisissa pyöriminen antaisi minusta myös hieman vääränlaisen kuvan ja johtaisi myöhemmin toisen pettymiseen kun lopulta selviäisi, etten olekaan mikään menevä tapaus vaan
kotihiiri. Näinkin nimittäin on käynyt. Valitettavasti tässä iässä alkaa vain kaikki ns. kestävät ystävyyssuhteet olla solmittu, viimeistään lukiossa/ammattikoulussa (useimmilla jo yläasteella), joten on vielä vaikeampi aloittaa tavallaan kaikkea tyhjästä. Jos tässä pikkuhiljaa pääsisi jonnekin töihin, se olisi tietysti yksi mahdollinen miljöö, mutta en tiedä sitten kun lähinnä sinnekin menen vain töitä tekemään - en seurustelemaan.
Sitten kun taustalla on vielä itsetunnon ja itseluottamuksen ongelmia, niin oravanpyörähän on valmis. Moni on mullekin sanonut, ettei passaa olla nirso jos ystäviä ei ole muutenkaan, mutta minkä minä sille voin että minulle ei tällaiset tyhjänpäiväiset tuttavuudet merkitse mitään ja olen mielummin senkin ajan kotona yksin kuin kulutan energiaani heidän kanssaan vain tv-ohjelmista puhuen.
Pari aitoa ystävää todella haluaisin, mutta näyttää nykyisellään aika mahdottomalta tehtävältä. Tavallaan juuri vihoviimeinenkin "kaveri" meni, joten nyt ollaan sitten oikein virallisesti
nolife.
Dilemma kirjoitti:Jostain syystä en osaa lainata siten, että lainaamassani tekstissä näkyy myös viestin kirjoittaja.
Dilemma, voit lainata tekstiä niin että siinä näkyy viestin kirjoittaja käyttämällä ylävalikosta Quote-tagia ja laittamalla aloittaviin quote-sulkujen väliin ="nimimerkki"
Esim. [quote ="niksuu93"]lainattu_teksti[/quote] (poista tuo välilyönti tuosta = -merkin edestä)