Introvertit.net Keskustelufoorumi

Kysyisin teiltä että onko introverteille ominaista se että pitää koirista? Siis se että koiran kanssa on helpompi olla kuin ihmisten kun koira ei vaadi olemaan jotenkin tietyllä tavalla ja olemaan jonkinlainen, vaan saa olla oma itsensä?

Luulin aina, että se on se kissa. Introverttien salainen BFF!

Mä rakastan koiria! Tosin mun koirani tällä hetkellä vaatii minua olemaan kova rapsuttaja ja hellijä. Mutta pidän oman pääni, mä en oo olemassa pelkästään rapsutuksia varten. Rankkaa tuo koiran elämä joskus

Phey kirjoitti:Luulin aina, että se on se kissa. Introverttien salainen BFF!

Itekkin oon kyllä paljon enemmän kissaihminen kuin koiraihminen ; D

Mulla on siamilainen kissa vankku 8v se on ihan paras kaveri. Se tulee aina istumaan syliin ku oon paikallani (nukun telkkari tietokone etc), mut se ei tykkää silittämisestä. Välillä jos oon esim ollu poissa ni sit se saattaa olla huomionkipeellä tullella ja haluu silitystä, mut muiden se ei anna silittää itteensä se puree heti. Muista eläimistä se ei hirveesti tykkää mut ei se pelkää niitä se ei vaan haluu olla takemisissä niitten kanssa. Jos toinen eläin tulee liian lähelle ni se läppäsee sitä heti naamaan että se säikähtäs ja lähtis pois. Vankku aukasee ite ovii, potkii seinään jos haluu ulos, tai tulee maukumaan jos haluu ruokaa että kaikin puolin älykäs ja helppo lemmikki. Jos on paljon porukkaa ni se tulee aine viereen kattelee mitä muut tekee mutta ei anna silittää tai ottaa itteensä syliin se vaan haluu olla vieressä ja katella muita.

Itsekin olen kyllä enemmän kissojen kuin koirien ystävä. Kissat kulkee omia polkujaan, kun taas koirat ovat liian miellyttämishaluisia minun makuuni. No ei vaan, kyllä koiratkin ovat ihan jees.

Dilemma kirjoitti:Itsekin olen kyllä enemmän kissojen kuin koirien ystävä. Kissat kulkee omia polkujaan, kun taas koirat ovat liian miellyttämishaluisia minun makuuni. No ei vaan, kyllä koiratkin ovat ihan jees.

Tismalleen samat sanat. Arvostan kissoissa juuri sitä että ne viihtyvät hyvin yksin ja tilannetta tarkkaillen, koirissa ärsyttää se että vaativat jatkuvasti ihan liikaa huomiota. Kissan kiintymys on myös vaikeammin ansaittavissa kuin koiran. Joskus tuntuu että koirat ovat vähän liiankin tuttavallisia jopa tuntemattomien kohdalla.

Mutta tavallaan tykkään kyllä molemmista. Jyrsijät on myös kivoja!

Minulle koira on hirveän tärkeä. Meillä on aina ollut koira, joitain aikoja jopa kaksikin yhtaikaa. Koiran kanssa voi mennä ulos ja metsälenkille missä saa olla omissa oloissa. Koiralle voi jutella ja se on aina samaa mieltä Ainoa ikävä asia on sitten kun siitä pitää luopua. Olen niin monta koiraa vienyt viimeiselle matkalle eläinlääkäriin ja siitä surusta on tosi vaikeaa päästä yli.

Samoilla linjoilla Niksuun ja Dilemman kanssa, pidän enemmän kissoista kun taas koirat ovat mielestäni lähinnä ärsyttäviä juuri tuon vilkkautensa ja tuttavallisuutensa takia. Myös sisäsiisteys ja siisteys ylipäätään on yksi iso tekijä näiden välillä. Ja se, mikä jo mainittiinkin, että kissan luottamus on vaikeampi ansaita. Eli että kissaa pitää kohdella sen omilla ehdoilla ja tasavertaisena.

Vähän lähtee ehkä aihe käsistä, mutta matelijoista pidän myös paljon kun ovat niin eksoottisia ja sen takia mielenkiintoisia eläimiä. Olen omistanut pari gekkoa, hauskoja otuksia.

Täällä kyllä erittäin koiraihminen, tai ehkä eläinihminen noin yleisesti. Tämä eläinrakkaus voi ainakin osittain juontua juuri siitä että niiden kanssa on helpompi olla ja ne on aitoja. En mitenkään epäsosiaalinen tai kömpelö ihmistenkään kanssa ole, mutta minä ja eläimet ollaan aina ymmärretty toisiamme paremmin. Plus, että koirahan on kyllä siinä mielessä introvertin paras ystävä, että aina juhlissa tms. voi sanoa että koira-parka yksin odottaa kotona, nyt on aivan pakko lähteä Mulla ainakin toimii hyvin kun kaikki tietää että olen koiraihminen eikä kukaan enää siinä vaiheessa jää houkuttelemaan jäämään pidempään. Samoin on kyllä ihanaa sukulaisten luona viikonloppua viettäessä (sukulaiset on siis tosi kivoja ei siinä mitään, mutta hetkeäkään kun ei saa olla yksin...) pääsee välillä viemään omaa ja sukulaisten koiraa lenkille ja saa edes pienen hengähdystauon.

Tähtitonttu kirjoitti:Täällä kyllä erittäin koiraihminen, tai ehkä eläinihminen noin yleisesti. Tämä eläinrakkaus voi ainakin osittain juontua juuri siitä että niiden kanssa on helpompi olla ja ne on aitoja. En mitenkään epäsosiaalinen tai kömpelö ihmistenkään kanssa ole, mutta minä ja eläimet ollaan aina ymmärretty toisiamme paremmin. Plus, että koirahan on kyllä siinä mielessä introvertin paras ystävä, että aina juhlissa tms. voi sanoa että koira-parka yksin odottaa kotona, nyt on aivan pakko lähteä Mulla ainakin toimii hyvin kun kaikki tietää että olen koiraihminen eikä kukaan enää siinä vaiheessa jää houkuttelemaan jäämään pidempään. Samoin on kyllä ihanaa sukulaisten luona viikonloppua viettäessä (sukulaiset on siis tosi kivoja ei siinä mitään, mutta hetkeäkään kun ei saa olla yksin...) pääsee välillä viemään omaa ja sukulaisten koiraa lenkille ja saa edes pienen hengähdystauon.

Sama homma.

Ja koirissa on se hyvä puoli, että "pakko" lähteä ulos.

Kissoissa ja koirissa on molemmissa puolensa, en osaa valita kumpaan suuntaan enemmän kallistun. Hevosista ja heidän parissaan toimimisesta pidän myös todella paljon.