Erot introverttien ja ekstroverttien aivokemiassa
Lähetetty: 26.02.2013 20:35
Intorversio-ekstroversio -akseli on yksi tärkeimmistä luonteenpiirteen kuvauksista ihmisillä. Se löytyy lähes kaikista psykologian persoonallisuusteorioista. Kaksoistutkimusten perusteella yksilön perimä on tärkein tähän akseliin vaikuttava tekijä. Introverttien ja ekstroverttien aivot yksinkertaisesti toimivat eri tavalla.
Ekstrovertit ovat paljon herkempiä aivojen välittäjäaine dopamiinille. Dopamiinilla on tärkeä rooli esimerkiksi aivojen palkintojärjestelmässä. Tästä syystä ekstrovertit etsivät vahvoja ulkoisia ärsykkeitä, kuten rahaa, nautintoa, valtaa tai adrenaliinia introvertteja enemmän.
Toinen eroavaisuus liittyy aivokuoren aktiivisuuteen. Tämä alue aivoista vastaa korkeammista kognitiivisista prosesseista kuten muistista, tietoisuudesta, kielestä, keskittymiskyvystä ja ajatuksista. Introverteilla aivokuori on jatkuvasti aktiivisempi kuin ekstroverteilla. Tästä syystä introvertit tarvitsevat paljon vähemmän ulkoisia ärsykkeitä (termit sisäänpäinsuuntautunut ja ulospäinsuuntautunut kuvaavat tätä hyvin). Tämän takia introvertit sietävät ekstrovertteja paremmin tilanteita, joissa ulkoisia ärsykkeitä ei ole, kuten SD-kammiota (Sensory Deprivation, täysin pimeä ja äänieristetty tila) tai eristystä muista ihmisistä. Toisaalta introvertit kokevat ekstrovertteja helpommin ns. aistien ylikuormitustilan, jossa aivot ikään kuin yrittävät sammuttaa itsensä, koska aivokuori saa liikaa informaatiota kerralla. Tunne on hyvin epämiellyttävä. Siksi introvertit eivät pidä kovasta metelistä tai ihmisjoukoista.
Tätä eroavaisuutta voi helposti havainnollistaa eri opiskelumenetelmillä. Introvertti haluaa opiskella mieluiten täydessä hiljaisuudessa, kun taas ekstrovertti voi oppia paljon paremmin, jos taustalla on jotain ääntä tai aktiivisuutta. Aivot eivät voi ikinä sammua, ne käsittelevät tietoa jatkuvasti ja aivokuori tarvitsee tietyn määrän ärsykkeitä toimiakseen optimaalisesti. Siksi ektrovertti voi tarvita jotain taustaärsykettä lisäämään aivokuoren aktiivisuutta estämään tylsistymistä opiskellessa.
Myös aivokuoren eri alueiden aktiivisuudessa on eroja. Introverteilla aivojen otsalohkot ovat ekstrovertteja aktiivisemmat. Otsalohkot vastaavat muun muassa ongelmanratkaisusta ja suunnittelusta. Introvertit yleensä suuntautuvatkin aloille, joissa tästä on hyötyä, kuten insinööreiksi tai tutkijoiksi. Ekstroverteilla puolestaan pihtipoimut (jo aikaisemmin mainittu aivojen palkintojärjestelmä) ja ohimohkot (tunteet, aistimusten tiedonkäsittely) ovat introvertteja aktiivisemmat.
Eri aivoalueiden aktiivisuuden vaikutus luonteenpiirteisiin havainnollistaa myös hyvin sitä, miksi kukaan ei voi olla täydellinen ekstrovertti tai introvertti, sillä myös vähemmän aktiiviset aivolohkot ovat toiminnassa niin introverteilla kuin ekstroverteilla. Ambiverteilla aktiivisuus puolestaan jakaantuu tasaisemmin kuin ääripään intro- ja ekstroverteilla.
Ekstrovertit ovat paljon herkempiä aivojen välittäjäaine dopamiinille. Dopamiinilla on tärkeä rooli esimerkiksi aivojen palkintojärjestelmässä. Tästä syystä ekstrovertit etsivät vahvoja ulkoisia ärsykkeitä, kuten rahaa, nautintoa, valtaa tai adrenaliinia introvertteja enemmän.
Toinen eroavaisuus liittyy aivokuoren aktiivisuuteen. Tämä alue aivoista vastaa korkeammista kognitiivisista prosesseista kuten muistista, tietoisuudesta, kielestä, keskittymiskyvystä ja ajatuksista. Introverteilla aivokuori on jatkuvasti aktiivisempi kuin ekstroverteilla. Tästä syystä introvertit tarvitsevat paljon vähemmän ulkoisia ärsykkeitä (termit sisäänpäinsuuntautunut ja ulospäinsuuntautunut kuvaavat tätä hyvin). Tämän takia introvertit sietävät ekstrovertteja paremmin tilanteita, joissa ulkoisia ärsykkeitä ei ole, kuten SD-kammiota (Sensory Deprivation, täysin pimeä ja äänieristetty tila) tai eristystä muista ihmisistä. Toisaalta introvertit kokevat ekstrovertteja helpommin ns. aistien ylikuormitustilan, jossa aivot ikään kuin yrittävät sammuttaa itsensä, koska aivokuori saa liikaa informaatiota kerralla. Tunne on hyvin epämiellyttävä. Siksi introvertit eivät pidä kovasta metelistä tai ihmisjoukoista.
Tätä eroavaisuutta voi helposti havainnollistaa eri opiskelumenetelmillä. Introvertti haluaa opiskella mieluiten täydessä hiljaisuudessa, kun taas ekstrovertti voi oppia paljon paremmin, jos taustalla on jotain ääntä tai aktiivisuutta. Aivot eivät voi ikinä sammua, ne käsittelevät tietoa jatkuvasti ja aivokuori tarvitsee tietyn määrän ärsykkeitä toimiakseen optimaalisesti. Siksi ektrovertti voi tarvita jotain taustaärsykettä lisäämään aivokuoren aktiivisuutta estämään tylsistymistä opiskellessa.
Myös aivokuoren eri alueiden aktiivisuudessa on eroja. Introverteilla aivojen otsalohkot ovat ekstrovertteja aktiivisemmat. Otsalohkot vastaavat muun muassa ongelmanratkaisusta ja suunnittelusta. Introvertit yleensä suuntautuvatkin aloille, joissa tästä on hyötyä, kuten insinööreiksi tai tutkijoiksi. Ekstroverteilla puolestaan pihtipoimut (jo aikaisemmin mainittu aivojen palkintojärjestelmä) ja ohimohkot (tunteet, aistimusten tiedonkäsittely) ovat introvertteja aktiivisemmat.
Eri aivoalueiden aktiivisuuden vaikutus luonteenpiirteisiin havainnollistaa myös hyvin sitä, miksi kukaan ei voi olla täydellinen ekstrovertti tai introvertti, sillä myös vähemmän aktiiviset aivolohkot ovat toiminnassa niin introverteilla kuin ekstroverteilla. Ambiverteilla aktiivisuus puolestaan jakaantuu tasaisemmin kuin ääripään intro- ja ekstroverteilla.