Todellisuuden olemus
Lähetetty: 31.12.2014 16:19
(Tämä viestiketju on katkaistu "Introvertti, heikot vuorovaikutustaidot vai autismin kirjoa?" -ketjusta, kun keskustelu siirtyi vähän liian kauas otsikon aiheesta -Overlord)
Purin melkein takahampaani halki että sain oltua väittämättä vastaan (ainoa hetki koko retriitissä, kun teki mieleni puhua.) Koska tuossakin esimerkissä se rantapallo oli tosiasiallisesti KIRJAVA. Joten jos ihminen väitti sitä yksiväriseksi, se ei ollut omasta näkökulmastaan oikeassa vaan aivan yksiselitteisen ja absoluuttisen väärässä.
Minä pyrin aina siihen että saataisiin selvyys sen rantapallon todellisesta väristä, ilman mitään näkökulmia. Koska jossain on olemassa totuus ja tosiasiat siitä, millaisia asiat ovat an sich. Kaikkien pitäisi pyrkiä siihen, koska on aika kohtuutonta olettaa että toinen tietäisi henkilöhistoriasi ja huomioisi, mitkä erityiset ällitykset näkökulmasi taustalla vaikuttavat tehden sen sinulle "oikeaksi". (käytän tässä huonoa kieltä ja sinä-passiivia, en siis tarkoita sinua introbator.)
Tietysti ihmisen tieto on aina rajallinen ja häilyväinen, mutta kun pyritään niin lähelle totuutta kuin mahdollista, päästään kuitenkin pidemmälle kuin jos tyydyttäisiin siihen, että "no me ollaan kaikki oikeassa omasta näkökulmastamme."
Tuliko jo selväksi että en usko näkökulmiin vaan tosiasioihin?
Yhdessä retriitissä retriitin vetäjä piti jonkinlaisen dharmahetken jossa puhui juuri tuosta. Miten tärkeää on ymmärtää se, että ihmisillä on eri näkökulma. Hän käytti sitä vertausta, että jos minä näen kirjavasta rantapallosta keltaisen sektorin ja väitän palloa keltaiseksi ja sinä näet punaisen sektorin ja väität palloa punaiseksi, olemme molemmat omasta näkökulmastamme oikeassa.introbator kirjoitti:
Itse ajattelen todellisuuden olevan sinänsä kaikille yhteinen, sama elinalusta, mutta yksilön oma historia, tietämys ja aistit muodostavat tavallaan ne silmälasit, joilla hän havainnoi todellisuutta ja muodostaa siitä omaa sisäistä malliaan.
--i
Purin melkein takahampaani halki että sain oltua väittämättä vastaan (ainoa hetki koko retriitissä, kun teki mieleni puhua.) Koska tuossakin esimerkissä se rantapallo oli tosiasiallisesti KIRJAVA. Joten jos ihminen väitti sitä yksiväriseksi, se ei ollut omasta näkökulmastaan oikeassa vaan aivan yksiselitteisen ja absoluuttisen väärässä.
Minä pyrin aina siihen että saataisiin selvyys sen rantapallon todellisesta väristä, ilman mitään näkökulmia. Koska jossain on olemassa totuus ja tosiasiat siitä, millaisia asiat ovat an sich. Kaikkien pitäisi pyrkiä siihen, koska on aika kohtuutonta olettaa että toinen tietäisi henkilöhistoriasi ja huomioisi, mitkä erityiset ällitykset näkökulmasi taustalla vaikuttavat tehden sen sinulle "oikeaksi". (käytän tässä huonoa kieltä ja sinä-passiivia, en siis tarkoita sinua introbator.)
Tietysti ihmisen tieto on aina rajallinen ja häilyväinen, mutta kun pyritään niin lähelle totuutta kuin mahdollista, päästään kuitenkin pidemmälle kuin jos tyydyttäisiin siihen, että "no me ollaan kaikki oikeassa omasta näkökulmastamme."
Tuliko jo selväksi että en usko näkökulmiin vaan tosiasioihin?