Introvertti, heikot vuorovaikutustaidot vai autismin kirjoa?

Pohdiskelua ja käytännön vinkkejä ihmisten ja sosiaalisten tilanteiden ymmärtämiseen.
Suo-ohdake
Viestit: 4
Liittynyt: 17.09.2013 16:44
Viesti:

Introvertti, heikot vuorovaikutustaidot vai autismin kirjoa?

Viesti Kirjoittaja Suo-ohdake » 21.04.2014 10:00

Onko joku toinen joutunut pohtimaan näitä käsitteitä omalla kohdallaan? Myöntääkö joku toinen puutteita vuorovaikutus- tai ihmissuhdetaidoissaan?

Introverttihän saattaa selviytya vuorovaikutustilanteista ja sosiaalisten suhteiden hoitamisesta ihan mallikkaasti, vaikka viihtyykin parhaiten yksikseen. Itse tunnistan tarpeen yksinoloon, mutta leimaavin ongelmani suhteessa toisiin ihmisiin ovat kuitenkin vuorovaikutustaitojen merkittävät puutteet. En kykene suoriutumaan kohtaamisista mallikkaasti, eikä minulla parisuhdetta lukuun ottamatta ole laisinkaan ihmissuhteita. Toisinaan kaipaisin ystäviä, mutta toisaalta muistan, että kun ystävyyssuhteita on aiemmin ollut, en ole osannut ylläpitää niitä.

Vaikka yrittäisin ilmaista itseäni tietoisen pehmeästi, minut ymmärretään todella usein väärin ja sanani saavat aikaan loukkaantumista ja vaivaannusta. Puhuessani toistan paljon itseäni enkä osaa ylläpitää keskustelua. En myöskään hahmota helposti, mistä ryhmätilanteissa puhutaan ja milloin on minun vuoroni puhua. Tämän vuoksi keskeyttelen paljon, vaikka muuten puhun harvoin. Toisaalta aistin ihmisten tunnetiloja ja heidän välisiään jännitteitä mielestäni hyvin, vaikken pystykään hyödyntämään taitoani. Stressaavissa tai pitkäkestoisissa vuorovaikutustilanteissa väsyn, en jaksa enää skarpata ja vetäydyn omaan maailmaani niin, etten edes kuule, mitä ympärillä tapahtuu. Väsyneenä ärsykkeet aiheuttavat kipua ja pahonvointia.

Vuorovaikutustaitojen puutteellisuuden lisäksi joudun helposti paniikkiin ja toimintakyvyttömäksi uusissa tilanteissa, joihin en ole saanut riittävää perehdytystä. Lapsuus- ja nuoruusiässä saatoin käyttäytyä kuvaamissani tilanteissa aggressiivisesti tai uhkaavasti, nyttemmin vain pelkään. Pidän itseni teoreettisessa mielessä ihan fiksuna, mutta arkiset käytännön asiat ovat minulle hankalia: aloittaminen on vaikeaa tai mahdotonta ilman ulkopuolista kannustusta, ja teen kaiken muiden näkökulmasta piinallisen hitaasti. Elämänhallintani on ollut vuosien varrella melko kehnoa. Erilaiset listat ja muistutukset helpottavat jonkin verran. Minulla on siis vaikeuksia organisoida itseäni ja toimintaani. Työelämään en ole saanut missään vaiheessa kunnolla jalansijaa, enkä tiedäkään pärjäisinkö oikein missään töissä.

Jään helposti "jumiin" esimerkiksi tietokoneelle päiväkausiksi, jos löydän jotakin mielenkiintoista, jopa niin että muu elämä kärsii ja asiat jäävät tekemättä. Saatan esimerkiksi seurata fanaattisesti jonkin asian ympärille keskittyvää uutisointia. Pysyviä kiinnostuksenkohteita minulla ei sen sijaan ole. Minulla on ollut lapsesta saakka tic-oireilua ja muuta toistavaa käyttäytymistä, jonka vuoksi minua lapsena tutkittiinkin. Oireilu tulkittiin silloin psyykkiseksi. Tic-oireita on edelleen päivittäin, joskin pystyn silmien räpyttelyä lukuun ottamatta hillitsemään sen melko hyvin vuorovaikutustilanteissa.

Epäilin itselläni aspergerin oireyhtymää jo hyvin nuorena. Muutamia vuosia sitten, ollessani itse jo pitkälle aikuinen, oireyhtymä diagnosoitiin perheenjäsenelläni. Tämä vain vahvisti epäilyäni. Toisaalta en ole jaksanut lähteä metsästämään diagnoosia, sillä en tiedä olisiko sillä käytännön merkitystä tai pääsisinkö edes tutkimuksiin. Omaa oloahan se tietenkin saattaisi hetkellisesti helpottaa. Näin ollen tosin koen eläväni tietynlaisessa välitilassa, sillä en voi samastua täysin mihinkään viiteryhmään. Fakta on kuitenkin se, että selviytymiseni vuorovaikutustilanteista ja ihmissuhteista on erittäin kehnoa, ja se vaikeuttaa elämääni.

Onko muilla ollut vastaavia kokemuksia tai pohdintoja?

anuski
Viestit: 87
Liittynyt: 12.01.2014 02:46
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Re: Introvertti, heikot vuorovaikutustaidot vai autismin kir

Viesti Kirjoittaja anuski » 22.04.2014 21:39

En ehkä omia vuorovaikutustaitoja huonoiksi tai heikoiksi kutsuisi. Mutta aika paljon saan välillä esittää ja tsempata, jotta selviän tilanteista. Small talkia inhoan, harrastan kuitenkin aina työtovereitani nähdessäni. Ihan jotta säilytän ns. maineeni muiden joukossa.

Osaan kyllä ilmaista itseäni useimmiten. Taito löytyy. Halu on eri asia. Yhtään kun mennään liian kipeisiin tai tärkeisiin asioihin sulkeudun ihan täysin. Halua ei löydy. Mutta olen huomannut, että vaikka halua löytyisikin, en jotenkin osaa. Mun ei oo koskaan oikeasti tarvinnut avautua, joten en ole sitä koskaan oppinutkaan. Tosin tämä avautumattomuus kyllä vaikuttaa mun ihmissuhteisiin..

Joten ehkä joku voisi sanoakin, että mun ihmistaidot on osittain heikot...
Ruoho ei ole vihreämpää naapurin aidan takana. Se on niin vihreää omalla pihallasi, kuin annat sen olla.

Passepartout

Re: Introvertti, heikot vuorovaikutustaidot vai autismin kir

Viesti Kirjoittaja Passepartout » 28.04.2014 12:43

Minusta suo-ohdake kyllä kuulostaa aika tyypilliseltä assilta.

Minulla on jossain määrin samoja ongelmia ja yksi psykiatri väläyttelikin että minulla voisi olla AS-piirteitä, mutta olen kyllä alkanut epäillä että psykiatrit heittelevät tuollaista ihan vaan "silittääkseen päätä" -jos se oikeasti epäilisi neurologisia ongelmia sen pitäisi kai lähettää minut testeihin, vai mitä?

Ihmisten kanssa oleminen on minulle aina ollut jokseenkin vaikeaa, vaikka olenkin oppinut niin hyväksi teeskentelijäksi että vasta nyt 35-vuotiaana olen alkanut tajuta miten paljon esiinnynkään. Olen aina ollut huono ystävystymään ja ylläpitämään ystävyyssuhteita, tällä hetkellä minulla ei oikeastaan edes ole "henkilökohtaisia" ystäviä. Mieheni on ainoa ihminen, jolle voin kertoa kaiken -oikeastaan kukaan ystävistäni ei ole ollut ihan siinä asemassa, vaikka naisilla tuntuu nykyään olevan tapana pitää tyttökavereita tärkeämpänä kuin puolisoa.

Suurin ongelmani on luultavasti se, että pyrin ilmaisemaan itseäni niin täsmällisesti kuin mahdollista. Haluan, että data siirtyy mahdollisimman ytimekkäästi ja oikein minun päästäni vastaanottajan päähän. Valitettavasti vain suurin osa ihmisistä haluaa datansa sokerikuorrutettuna, joten vaikutan ilmeisesti helposti tylyltä, kylmältä jne vaikka pyrin vain sanomaan asian mahdollisimman täsmällisesti. Ihmiset sitten loukkaantuu ja sitä rataa. Töksäyttelen asioita, ja lapsena sain aina kuulla, miten päästelen "sammakoita suustani".

Lisäksi minun on vaikea hallita sosiaalisia tilanteita siinä mielessä, että mikä on sovelias määrä osallistumista. Joko vetäydyn nyökyttelemään tai alan dominoida tilannetta. Tai jumitan jossain käsittämättömän pitkästyttävässä keskustelussa koska olen esittänyt niin lahjakkaasti kiinnostunutta. Sitten yhtäkkiä en jaksa enää keskittyä ja sitten ihmiset loukkaantuvat, kun lakkaan kuuntelemasta.

Minulla on myös lieviä toiminnanohjauksen ongelmia. Ilmeisesti pilkon asiat mielessäni niin pieniksi palasiksi, että niistä tulee liian työläitä. Esimerkiksi jos menen bussilla johonkin, en vain "mene bussilla". Mielessäni minun pitää ensin valmistautua lähtöön riittävän ajoissa, lähteä kotoa, kävellä pysäkille, pysäyttää bussi, sanoa minne olen menossa, maksaa, löytää paikka, soittaa kelloa oikeassa kohtaa ennen pysäkkiä, jäädä pois, muistaa sanoa "kiitos hei", varoa etten jää pyöräilijöiden alle, kävellä sinne minne olen menossa...

Siis pärjään kyllä, mutta tietyt asiat on minulle väsyttävämpiä ja vaikeampia kuin muille. Mikä aiheuttaa jatkuvaa alisuoriutumista, mikä ei ole hyväksi kenellekään.

Vuorovaikutustilanteita vaikeuttaa sitten vielä sekin, että vaikka "introvertti ei ole ihmisvihaaja", minä kyllä ainakin olen jokseenkin itsekeskeinen. Ihmisten asiat eivät kiinnosta minua juurikaan, varsinkaan mitä ovat tehneet arjessaan jne pikkujutut. Lisäksi jos jokin asia ylipäänsä kiinnostaa minua, tiedän siitä yleensä huomattavasti keskimääräistä enemmän, joten keskustelu ede toisen kiinnostuneen kanssa ei välttämättä ole vähimmässäkään määrin palkitsevaa, koska itse en opi mitään uutta. Mikään ei ole hirveämpää kuin joutua kuuntelemaan jonkun vastainnostuneen keltanokan vuodatusta asiasta, jonka olet itse kaivellut pohjia myöten aikoja sitten ja "sulkenut tapauksen".

Vieras

Re: Introvertti, heikot vuorovaikutustaidot vai autismin kir

Viesti Kirjoittaja Vieras » 07.09.2014 10:18

Oletteko tulleet ajatelleeksi, että olette mahdollisesti keskiverto pulliaista älykkäämpiä ihmisiä?

Itse olen jostain kuullut, lukenut tms. että ilmiö ( ESIM. edellä mainittuja seikkoja) voi johtua siitä,että on seuransa älykkö.
Mulla on aivan samoja juttuja, kun edellisellä kirjoittajalla ja katson kyllä, että ajatusteni taso on sen verran korkea, että toisten päivittäisten tekemisten kuuntelu ei jaksa kiinnostaa, joten olen itsekäs ja itsetyytyväinen tässä asiassa http://www.introvertit.net/forum/postin ... &f=13&t=44#

Mawerick
Viestit: 109
Liittynyt: 15.04.2013 15:09
Paikkakunta: Yläne
Viesti:

Re: Introvertti, heikot vuorovaikutustaidot vai autismin kir

Viesti Kirjoittaja Mawerick » 08.09.2014 08:50

Olen vuosien kuluessa tehnyt erilaisia netin ÄO-testejä, mm. Mensan testejä usempaan kertaan. Yleensä tulokset ovat pyörineet 135-145 pisteen välillä. Periaatteessa voisi kai mennä tekemään ihan virallisenkin Mensan testin, mutta kun ei oikeastaan kiinnosta sitten loppujen lopuksi kuitenkaan.

Vieras

Re: Introvertti, heikot vuorovaikutustaidot vai autismin kir

Viesti Kirjoittaja Vieras » 08.09.2014 20:57

Mawerick kirjoitti:Olen vuosien kuluessa tehnyt erilaisia netin ÄO-testejä, mm. Mensan testejä usempaan kertaan. Yleensä tulokset ovat pyörineet 135-145 pisteen välillä. Periaatteessa voisi kai mennä tekemään ihan virallisenkin Mensan testin, mutta kun ei oikeastaan kiinnosta sitten loppujen lopuksi kuitenkaan.
Allekirjoitan ylläolevan.
T. Första gången här.

900
Viestit: 14
Liittynyt: 31.10.2013 19:26
Paikkakunta: Tampere
Viesti:

Re: Introvertti, heikot vuorovaikutustaidot vai autismin kir

Viesti Kirjoittaja 900 » 09.09.2014 04:09

Vieras kirjoitti:Oletteko tulleet ajatelleeksi, että olette mahdollisesti keskiverto pulliaista älykkäämpiä ihmisiä?
Kyllä.

En tosin koe olevani mitenkään erityisen älykäs, vaan enemmänkin niin että ne keskivertopulliaiset ovat ihan hemmetin tyhmiä.

Foorumin innoittamana tein huvikseni tuon Mensan nettitestin, joka antoi ÄO:ksi 135.

p.s. jonkinlaisen kuvan ihmisen älykkyydestä saanee siitäkin, kirjoittaako hän "ÄO" vai "ÄÖ" :lol: Pöljät yleensä puhuvat jostain ihmeellisestä ÄlykkyysÖsämäärästä :lol:

Passepartout

Re: Introvertti, heikot vuorovaikutustaidot vai autismin kir

Viesti Kirjoittaja Passepartout » 10.09.2014 16:08

900 kirjoitti:
Vieras kirjoitti:Oletteko tulleet ajatelleeksi, että olette mahdollisesti keskiverto pulliaista älykkäämpiä ihmisiä?
Kyllä.

En tosin koe olevani mitenkään erityisen älykäs, vaan enemmänkin niin että ne keskivertopulliaiset ovat ihan hemmetin tyhmiä.
Juuri näin. Ihmiset keskimäärin tuntuu olevan hämmästyttävän a) tyhmiä ja b) epä-älyllisiä. Periaatteessa ihan fiksuiltakin ihmisiltä saattaa puuttua älyllinen uteliaisuus kokonaan.

Vieras

Re: Introvertti, heikot vuorovaikutustaidot vai autismin kir

Viesti Kirjoittaja Vieras » 12.09.2014 13:19

Onko joku toinen joutunut pohtimaan näitä käsitteitä omalla kohdallaan? Myöntääkö joku toinen puutteita vuorovaikutus- tai ihmissuhdetaidoissaan?
Paljonkin viime vuosina. Olen huomannut, että mitä haastavampi elämäntilanne, sitä hankalampia vuorovaikutustilanteet ovat minulle. Johtunee siitä, että haasteiden edessä ihmisen temperamentti paljastuu puhtaimmilleen. Ristiriita omien taipumusten ja ympäristön välillä on ollut ajoittain niin suuri, että olen epäillyt kohdalleni kaikkia otsikon piirteitä. Olen todennut olevani vahvasti intovertti, mutta löytämieni testien mukaan minulla ei ole esim. aspergerin syndroomaa.
Minulla on myös lieviä toiminnanohjauksen ongelmia. Ilmeisesti pilkon asiat mielessäni niin pieniksi palasiksi, että niistä tulee liian työläitä. Esimerkiksi jos menen bussilla johonkin, en vain "mene bussilla". Mielessäni minun pitää ensin valmistautua lähtöön riittävän ajoissa, lähteä kotoa, kävellä pysäkille, pysäyttää bussi, sanoa minne olen menossa, maksaa, löytää paikka, soittaa kelloa oikeassa kohtaa ennen pysäkkiä, jäädä pois, muistaa sanoa "kiitos hei", varoa etten jää pyöräilijöiden alle, kävellä sinne minne olen menossa...
Minäkin toimin ajoittain näin, mutta minulla luulen sen johtuvan erittäin vahvasta ympäristön ja itseni tiedostamisesta. Asiat mutkistuvat, kun aistin ympärilläni ihmisten mielialat, sään, luonnon yksityiskohdat, tarkkailen tahtomattanikin toisten ja omien toimintatapoja ja rutiineja ihan arkipäiväisissä tilanteissa. Matkustaminen vieraalla paikkakunnalla jlukisessa kulkuneuvossa on minulle välillä yhtä kuormittavaa kuin jollekin työmatka lentäen toiselle mantereelle. Olenkin tutustunut tällä hetkellä paljon esillä olevaan erityisherkkyyteen , joka selittäisi monet hankaluudet myös vuorovaikutustilenteissa. Ihmisten väliset suhteet, hierarkia, roolit, motiivit, persoonallisuuserot puhumattakaan ilmapiiristä tuntuvat vyöryvän päälle. Ei ihmekään ettei keskusteluun osallistuminen tunnu luontevalta ja helpolta. Tunnen myös vastenmielisyyttä näihin sosiaalisiin sääntöihin, mikä on työelämässä aika ongelmallista. Ehkä ristiriitaista, mutta olen hyvin empaattinen ihminen.
Itse olen jostain kuullut, lukenut tms. että ilmiö ( ESIM. edellä mainittuja seikkoja) voi johtua siitä,että on seuransa älykkö.
Olen huomannut, että tarkkailevan luonteeni vuoksi minua pidetään usein suoraan sanottuna tyhmänä. En osaa tuoda pohdintojani esiin tai sitten oma syvällinen/psykologinen/sosiologinen näkökulmani ei kiinnosta muita. Esitän paljon miksi -kysymyksiä ja olen kiinnostunut ihmisten tunteista. Tämä vaivaannuttaa monia. Mutta herääkin kysymys onko oma herkkyyteni älykkyyttä? Tunneäly ei vaan _tunnu_ olevan kovin arvostettua.

Entä oletteko sitä mieltä, että vuorovaikutustaitoja voi harjoitella?

Avatar
Overlord
Ylin auktoriteetti
Viestit: 131
Liittynyt: 25.02.2013 16:00
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Re: Introvertti, heikot vuorovaikutustaidot vai autismin kir

Viesti Kirjoittaja Overlord » 12.09.2014 22:53

Vieras kirjoitti:Entä oletteko sitä mieltä, että vuorovaikutustaitoja voi harjoitella?
Sosiaalisia taitoja voi harjoitella ihan siinä missä muitakin taitoja. Ongelma vain ainakin omalla kohdallani tuntuu olevan se, että harjoittelu tuntuu aikamoiselta pakkopullalta. Tyypillinen ekstrovertti saa helposti palkittua itseään tälläisestä harjoittelusta saavuttamalla joukon tai yksilöiden hyväksynnän ja sitä kautta enemmän sosiaalista vuorovaikutusta, joka jo itsessään on palkkio.

Suurin osa sosiaalisista tilanteista on äärimmäisen pinnallisia. Muoto ratkaisee näissä paljon enemmän kuin sisältö (oikea pukeutuminen, oikeat käytösmallit, jne...). Sosiaaliset vuorovaikutustilanteet - etenkin ryhmätilanteet - ovat täynnä erilaisia ns. kirjoittamattomia sääntöjä eli käytösmalleja jotka kaikkien oletetaan tietävän (esim. ei puhetta mistään mikä voi loukata tai harmistuttaa ketään joukon jäsentä kuten uskonto, kuolema tai elämänfilosofiat). Nämä voi periaatteessa oppia vain olemalla tällaisissa tilanteissa.

Sosiologit ovat myös päätyneet siihen tulokseen että valehtelu on yhteisön kannalta terveellistä (ns. valkoiset valheet), koska se auttaa ihmisiä sietämään toisiaan. Rehellisyys ja suorapuheisuus, useimpien introverttien helmasynnit, ovat siis vain haitaksi sosiaalisessa vuorovaikutuksessa suurimman osan ajasta.
Vieras kirjoitti:Tunnen myös vastenmielisyyttä näihin sosiaalisiin sääntöihin, mikä on työelämässä aika ongelmallista. Ehkä ristiriitaista, mutta olen hyvin empaattinen ihminen.
Jos tarkemmin mietit introverttien keskusteluja kahdestaan tai pienissä ryhmissä, ne hyvin usein rikkovat lähes kaikkia ns. yleisesti hyväksyttyjä käyttäytymissääntöjä (syvälliset aiheet, normaalia pidempi vuorovaikutustilanteen kesto, suora ja rehellinen kommunikaatio jne...). Tämä ei todellakaan ole hyvää harjoitusta tyypillisiin vuorovaikutustilanteisiin, vaikkakin useimmille introverteille (tai ainakin itselleni) se on myös se vuorovaikutustapa josta he saavat eniten irti.

P.S. Empatia vuorovaikustilanteissa ei ole niin hyödyllistä kuin luulisi. Nykytutkijat tunnistavat vain kuudesta kahdeksaan perustunnetta teoriasta riippuen. Näiden tunteiden syyt puolestaan voivat olla hyvin monimutkaisia eivätkä ne muutenkaan ilmene niin vahvana normaalissa kanssakäymisessä. Siksi empaattikaan ei välttämättä hahmota kovin hyvin muiden ihmisten motiiveja tai haluja, ainoastaan heidän senhetkisen tunnetilansa.
Question everything. Learn something. Answer nothing. -Euripides

Vastaa Viestiin

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 16 vierailijaa