Lamaantuminen

Pohdiskelua ja käytännön vinkkejä ihmisten ja sosiaalisten tilanteiden ymmärtämiseen.
Ilppa

Lamaantuminen

Viesti Kirjoittaja Ilppa » 20.11.2017 07:57

Haluaisin saada kokemuksia otsikon mukaisesta aiheesta. Aloitan itse pienellä pohjustuksella omasta elämästäni.

Määrittelisin itseni introvertiksi ja mahdollisesti ns. erityisherkäksi, jälkimmäisestä en ole varma.

Olen menestynyt elämässäni ulkoisesti hyvin, olen 26-vuotias, korkeastikoulutettu mies. Harrastan vähän kaikkea ja ennen kaikkea opin asiat nopeaa normaalissa tilassa. Ystävyyssuhteita on muutama ja ne ovat exieni mukaan poikkeuksellisen läheisiä miesten välisiksi suhteiksi. Toki ilman seksuaalista vivahdetta siis.

Otsikkoon palatakseni koen "lamaannusta" monissa tilanteissa. Lamaannuksella tarkoitan sitä, että pääni alkaa lyömään tyhjää, motivaatio ihmisten kanssa seurustelemiseen ja uuden oppimiseen katoaa. En halua lamaantuneena tehdä mitään, toki tätä vastaan voin hieman taistella ja toimia rutiininomaisesti esim. työssäni. Kuitenkin luovuuteni ja samalla huumorini katoaa täysin. vaikeassa tilanteessa kadotan täysin tunteeni eikä mikään kirjaimmellisesti tunnu miltään. Lamaantuneena myös muistini toimii heikommin ja mieleen tulee selkeästi normaalia vähemmän asiaa. Tunnen olevani täysin turta, en kykene ottamaan mitään vastaan eikä mitään tule itsestäni ulos.

Lamaannusta aiheuttavia tilanteita itselläni ovat olleet muutot, pidemmät ulkomaanmatkat, tilanteet missä koen etten ole omillani. Joskus tunnen lamaannuksen saapuvan pikku hiljaa. Yleensä taustalla on uusi ympäristö, liikaa uusia asioita/ärsykkeitä. Esimerkiksi ilta baarissa menee, mutta kahta iltaa en kykene olemaan putkeen baarissa, sillä olen henkisesti täysin pois enkä kykene esimerkiksi flirttailuun.

Yleensä lamaannus on mennyt ohitse kotona oleskellessa, nuorempana lamaannus saattoi kestää viikkojakin. Kuitenkin nyt työelämään siirtyessä haluaisin välttää lamaannusta, sillä teen vaativaa työtä missä vaaditaan luovuutta ajottain. Ja lamaannuksen iskiessä haluaisin siitä nopeasti eroon, sillä en ole tuolloin oma itseni.

Kokeeko kukaan muu edellä kuvaamani kaltaista lamaannusta? Miten hoidatte tilanteen? Onko kenelläkään mitään systemaattista ajatusta, miten tuosta pääsee nopeasti eroon? Nykyisessä elämäntilanteessa on vaikea irrottaa useaa päivää pelkkäö oleskeluun kotona ja kun toisaalta haluaisi elääkkin elämää.

Olen ajatellut, että ottaisin päivittäin 30 minuuttia vain makaamiseen hiljaisessa huoneessa. Auttaisikohan tuo lamaannuksesta toipumista? Miten yleensäkkin rajoitatte ärsyketulvaa?

Toivottavasti sekava aloitus herättää selkeää keskustelua.

Petra
Viestit: 110
Liittynyt: 18.08.2016 07:46
Viesti:

Re: Lamaantuminen

Viesti Kirjoittaja Petra » 21.11.2017 09:13

Selkeästä vastauksesta saati keskustelusta en tiedä kohdallani luvata.

Itse koen ajautuvani ajoittain tosin melko isojen muutosten ja niihin liittyvien uusien omaksuttavien asioiden vuoksi uupumusta, joka kuitenkin kovin muistuttaa kuvaamaasi lamaannusta. Jäinkin miettimään kirjoituksesi luettua olisiko kyse samasta ilmiöstä eri asteisella voimakkuudella tai ehkä lähinnä kestolla.

Etenkin huomaan muisitini olevan taas tässä nykytilassani onnettoman rajallinen. Toisaalta olen parikymmentä vuotta vanhempikin minkä oletan vaikuttavan uuden oppimiseen heikentäen sitä.

Itse olen läpikäynyt itsessäni introverttiyden ja erityisherkkyyden vaikutukset ja lähtenyt sillä oletuksella etten juurikaan enää kykene muuttamaan niitä muuksi ja niiden ehdoilla sitten on mentävä. Itsetuntemuksen avulla.

Enkä tarkoita sitä että esim. työelämässä välttelee tehtäviä jotka kokee haasteellisena mutta olen pilkkonut niitä pienempiin eriin jottei kaikkea vastaantulevaa uutta joutuisi kerralla omaksumaan kun tietää ettei siitä mitään tule.

Itselläni työpaikanvaihto vuoden alussa näkyy nyt ja onneksi olen suurimman osan onnistunut omaksumaan ja nyt tämän uupumuksen vaiheessa onkin helpompi pilkkoa tulevia haasteita toisin kuin olisi esimerkiksi kesällä ollut.

Ja työni on ihmisten parissa olevaa haasteellista ja kuluttavaa, mutta koen itse käyttäväni luovuuttani myöskin jotta pääsen tavoitteisiin erilaisten asiakkaiden kanssa ja omaistenkin. Mikä lienee myöskin työni palkitsevin puoli. Siis silloin kun onnistun.

Mutta etsin kyllä tietoisesti yksinolon hetkiä palautumisia varten. Niitä on työajot ja hetket toimistolla toisten ollessa ruokalassa ja tupakalla ja ...

Ei elämäni ole balanssissa kuitenkaan sillä elämä pyörii työn ympärillä eikä energiaa tahdo ainakaan tällä hetkellä olla kuin juuri työkuvion pyöritykseen.

Onko kohdallani kyse työpaikanvaihdoksesta johtuvasta väsymyksestä joka nyt kostautuu vaiko ylipäätään esim. kaamoksesta ja muusta, sitä en tiedä mutta uskoisin että minulla on vielä sarkaa itsetutkiskeluun ja sitä myöten löytämään ne kompastuskivet ja toisaalta ne keinot joilla murskata kiviä jossei voimat riitä yli hyppimiseen.

Eipä tainnut vastauksestani olla apua kuin itselleni... heh. Itsetutkiskelua siis suosittelen tässä. Selkeästi.

MaaOnVoimaa
Viestit: 59
Liittynyt: 12.01.2019 19:42
Viesti:

Re: Lamaantuminen

Viesti Kirjoittaja MaaOnVoimaa » 10.06.2020 21:11

Mäkin oon ollut jo pidemmän aikaa lamaantunut, ihan kuin omaa tekstiä. Tutussa ympäristössä tuttujen kanssa pystyn kyllä heittään mitä tahansa juttua mutta muualla tosi vaikeaa. Lähimuisti on mennyt. Jos mä vaikka luen jonkun kirjan niin mä hoksaan sen ja se jää ns. takaraivoon mutta en mä pysty kertomaan/muistamaan siitä juuri mitään. Tuntuu että mun tietojen käsittely on ainakin puoli vuotta jäljessä nykyhetkestä, vanhoja asioita tulee mieleen ihan yhtäkkiä ja mä saatan hoksata että "totahan se tarkotti" tms. Mä en jaksa kiinnostua ihmisistä tai uusista asioista. Oon muuttanut toiselle paikkakunnalle töihin, ei muuta elämää täällä.
Menneessä käyn tekemässä vanhoja tuttuja asioita silloin tällöin. Ahistus oli kova, nyt oon vaan lamaantunut enkä löydä ulospääsyä. Olen ollut ennenkin masentunut ja ahdistunut enemmän tai vähemmän molempia. Harrastuksia on ollut ihan pirusti mutta ei oikein kiinnosta enää tehdä muuta kuin lojua himassa ja joskus käydä lenkillä. Mulla raksuttaa päässä liian kovaa mutta en kuitenkaan saa mitään sanotuksi, ymmärrettävien sanojen muodostus on vaikeaa. Tuntuu ihan tyhmältä.

Aarne Muikkuvuori
Viestit: 8
Liittynyt: 12.04.2020 22:50
Viesti:

Re: Lamaantuminen

Viesti Kirjoittaja Aarne Muikkuvuori » 11.06.2020 19:50

Kuulostaa tutulta. Nyt on kumminkin jonkin verran helpompaa olla ja hengittää kun saa auringosta valoa ja voimaa. Hei, voimia sulle!

Vastaa Viestiin

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa