Rekisteröidy    Kirjaudu sisään    Keskustelualue    Käyttäjät   Etsi    UKK

Etusivu » Introversio » Psykologia, sosiologia ja introverttina eläminen




  • Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 5 viestiä ] 
    Kirjoittaja Viesti
     Viestin otsikko: Ulkopuolisuus
     Viesti Lähetetty: 25.07.2017 10:51 
    Poissa

    Liittynyt: 31.07.2015 10:49
    Viestit: 4
    Paikkakunta: Helsinki
    Oletko kokenut olevasi ulkopuolinen? Et kuulu mihinkään, seuraat elämää sivusta tarkkailemalla. Haluaisit kuitenkin kuulua johonkin porukkaan, kaveripiiriin, seuraan, harrastuksen kiinnostuksen tai muun kautta. Mitään sellaista ei ole kuitenkaan löytynyt. Ehkä tilaisuuksia on ollut, mutta et ole niitä käyttänyt. Sinua on joskus kysytty mukaan jonnekin, mutta olet jokin tekosyyn varjolla jättänyt menemättä, kieltäytynyt. Nyt elämäsi on yksinäistä, ja uusien ihmissuhteiden luominen on vaikeata. Sinulla on vähän ystäviä, ehkä joku kuitenkin, jota tosin tapaat hyvin harvoin. Pelkäät sosiaalisia tilanteita, esillä olemista. Sinulla on kuitenkin rikas sisäinen maailma ja elämä on kiinnostavaa. Olet kiinnostunut monista asioista, luet, pohdit ja haaveilet paljon. Mutta, introverttius näivettää, jos se hallitsee elämää. Introverttius aiheuttaa ongelmia silloin tällöin. Jotain tulisi tehdä. Jokin muutos. Ulkopuolisuuden tunne ahdistaa.

    Minusta tuntuu juuri tuollaiselta. En ole koskaan oikein kuulunut mihinkään. Pidän pienistä ja intiimeistä piireistä. En viihdy isoissa porukoissa, niissä olen tyypillisesti hiljainen. On minulla kiinnostuksen kohteita, jotka liittyvät työhön tai opiskeluun, mutta ne ovat yksinäistä puurtamista. Olen innokas kehittämään itseäni, oppimaan uutta. Olen kiinnostunut "liian" monista asioista. Luen paljon, tai ainakin käytän siihen paljon aikaa. Ulkoilen ja urheilen myös paljon, koska liikunta toimii minun kohdallani mielialalääkkeenä: mitä paremmassa kunnossa olen fyysisesti, sitä paremmin jaksan henkisesti. Vaikka koenkin olevani ulkopuolinen, jokin elämänmyönteinen perusvire pitää minut toimintakuntoisena. Silti jatkuvasti haluaisin olla aktiivisempi, sosiaalisempi ja onnellisempi - vähemmän ulkopuolinen.

    Zemppiä kaikille kohtalotovereilleni!

    P.S.
    Jos haluat vaihtaa ajatuksia kanssani, ota yhteyttä..


    Ilmoita tämä viesti
    Ylös 
     Profiili Lähetä yksityisviesti  
    Vastaa lainaamalla  
     Viestin otsikko: Re: Ulkopuolisuus
     Viesti Lähetetty: 25.07.2017 23:09 
    Poissa

    Liittynyt: 29.05.2017 22:02
    Viestit: 14
    Ajoittain on ulkopuolinen tunne, mutta ei koko ajan. Sisäinen maailma on tosiaan tarpeeksi kiinnostava, jottei jatkuvasti tarvitse etsiä ulkopuolista seuraa. Mulla on muutama ystäväkin. Tosin kuten aloitusviestissä mainitsit, pidän heihin liian vähän yhteyttä ja siinä mielessä olen vähän huonoa seuraa heille. Mutta jotenkin he ovat jaksaneet katsella mua kaikkien näiden vuosien ajan :).

    Joku uusi harrastus voisi ehkä olla kiva. Toisaalta työni ja sitten tämä "sisäinen maailmani" vie sen verran aikaa - tai ainakin kuvittelen niiden vievän - että en osaa irrottaa aikaa millekään uudelle. Ja runsaasta mielikuvituksesta huolimatta en ole keksinyt uutta harrastusta, joka kiinnostaisi minua. Ehkä pitäisi harrastuksen sijasta mennä vaikka jonnekin kurssille, kuten veneilykurssille, joka kestää vain määrätyn ajan. Nuorempana sitä kuvitteli osaavansa jo ajaa veneellä hyvin, mutta ehkä näin aikuisemmalla iällä sitä tajuaa että vanhempien ja viisaampien neuvoista voisi silti olla hyötyä ihan perus huviveneilyssäkin. :) Harrastukseksi en kuitenkaan veneilyä omalla kohdallani laskisi. Muutama kerta kesässä ei minun kohdallani tee siitä harrastusta :). Mutta ehkä siellä kurssillakin ainakin hetken aikaa tapaisi uusia ihmisiä, vaikkei mitään pysyvää tuttavuutta syntyisikään.


    Ilmoita tämä viesti
    Ylös 
     Profiili Lähetä yksityisviesti  
    Vastaa lainaamalla  
     Viestin otsikko: Re: Ulkopuolisuus
     Viesti Lähetetty: 26.07.2017 20:49 
    Poissa

    Liittynyt: 18.08.2016 07:46
    Viestit: 66
    Tätä nykyään ajattelen että ulkopuolisuuden tunne on vain itsessäni eroa muihin. Ei ole tarvetta kulkea laumassa eikä töissä ainakaan. Päinvastoin haen edes hetken olla yksin.

    Tosin teen asiakastyötä ja olen usein työvuoron jälkeen niin täynnä ihmisiä ettei vapaa-aikana tarvita enää yhtään naamaa ympärille.

    Ehkä juuri työni takia en kärsi siitä ettei niitä ystäviä ole montaa ja kuten täällä monilla tapaamiset jäävät tosi olemattomiksi. Ja silti sitä pitää ystävänään.

    Mutta ulkopuolisuuden tunne siis lähinnä sellaista muiden kanssaihmisten tarkkailua enempi kuin negatiivista tunnetta ulkopuolelle jäännistä tms.

    Tilanne muuttuu varmasti kun jään joskus toivottavasti eläkkeelle. Silloin viimeistään toivon asuvani sivukylällä metsän keskellä. Saattaa kuuppa hajota jos ei käy kaupungissa säännöllisin väliajoin jonkun kaupan ämpärijonossa tai muussa ihmisiä täynnä olevassa paikassa joita nykyisin välttelen lähes viimeiseen asti.


    Ilmoita tämä viesti
    Ylös 
     Profiili Lähetä yksityisviesti  
    Vastaa lainaamalla  
     Viestin otsikko: Re: Ulkopuolisuus
     Viesti Lähetetty: 26.08.2017 14:28 
    Poissa
    Avatar

    Liittynyt: 18.08.2017 15:24
    Viestit: 7
    Mikä tekee allekirjoittaneesta ulkopuolisen on se etten ole yrittänyt tarpeeksi koska masennuksen spiraali ynnä muut syyt jotka ego mulle sanelee. Lopputulos se että vuorovaikutustaidot tänäpäivänä ovat päin pyllyä ja olen arka ja haavoittuvainen.

    Ei ole kunnon jalansijaa työelämässä. Ei kavereita, jotka olisi kiinnostunut musiikista tai taiteista samalla tavoin tai muutenkaan samoilla sfääreillä. Monta vuotta tunsin kateutta ja itsetuhoisuutta.

    En väitä (enää) ettenkö voisi tästä kehittyä. Se vaatii nyt ennenkaikkea sen että hyväksyn itseni ja rupean tekemään asioita.


    Ilmoita tämä viesti
    Ylös 
     Profiili Lähetä yksityisviesti  
    Vastaa lainaamalla  
     Viestin otsikko: Re: Ulkopuolisuus
     Viesti Lähetetty: 31.08.2017 07:04 
    Poissa

    Liittynyt: 30.08.2017 02:26
    Viestit: 1
    Tutulta tuntuu...
    Ulkopuolisuuden tunne on ollut osa minua koko elämäni ajan. Ei vaan jaksa kiinnostaa. Monesti olen yrittänyt "pakottaa" itseni olemaan enemmän sosiaalinen tässä sosiaalisessa maailmassa kuitenkin epäonnistuen. Monesti koen syyllisyyttä siitä, että pitäisi olla enemmän mukana, mutta en vaan yksinkertaisesti pysty. Sosiaaliset tilanteet vie niin paljon energiaa.
    Itse haen turvaa yksinäisyydestä, ja hiljaisuudesta. Parhaimmat hetket ovat niitä joita vietän kotona esim lukien tai tehden jotain muuta mielekästä. Näissä hetkissä ulkopuolisuuden tunne useimmiten unohtuu. Näin koen olevani täysin oma itseni.


    Ilmoita tämä viesti
    Ylös 
     Profiili Lähetä yksityisviesti  
    Vastaa lainaamalla  
    Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
     
    Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 5 viestiä ] 

    Etusivu » Introversio » Psykologia, sosiologia ja introverttina eläminen


  • Paikallaolijat

    Rekisteröityneet käyttäjät:
    Ei rekisteröityneitä käyttäjiä

     
     

     
    Voit kirjoittaa uusia viestejä
    Voit vastata viestiketjuihin
    Et voi muokata omia viestejäsi
    Et voi poistaa omia viestejäsi
    Voit lähettää liitetiedostoja.

    Etsi tätä:
    Hyppää:  
    Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com