Rekisteröidy    Kirjaudu sisään    Keskustelualue    Käyttäjät   Etsi    UKK

Etusivu » Introversio » Psykologia, sosiologia ja introverttina eläminen




  • Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 2 viestiä ] 
    Kirjoittaja Viesti
     Viestin otsikko: Lamaantuminen
     Viesti Lähetetty: 20.11.2017 07:57 
     
    Haluaisin saada kokemuksia otsikon mukaisesta aiheesta. Aloitan itse pienellä pohjustuksella omasta elämästäni.

    Määrittelisin itseni introvertiksi ja mahdollisesti ns. erityisherkäksi, jälkimmäisestä en ole varma.

    Olen menestynyt elämässäni ulkoisesti hyvin, olen 26-vuotias, korkeastikoulutettu mies. Harrastan vähän kaikkea ja ennen kaikkea opin asiat nopeaa normaalissa tilassa. Ystävyyssuhteita on muutama ja ne ovat exieni mukaan poikkeuksellisen läheisiä miesten välisiksi suhteiksi. Toki ilman seksuaalista vivahdetta siis.

    Otsikkoon palatakseni koen "lamaannusta" monissa tilanteissa. Lamaannuksella tarkoitan sitä, että pääni alkaa lyömään tyhjää, motivaatio ihmisten kanssa seurustelemiseen ja uuden oppimiseen katoaa. En halua lamaantuneena tehdä mitään, toki tätä vastaan voin hieman taistella ja toimia rutiininomaisesti esim. työssäni. Kuitenkin luovuuteni ja samalla huumorini katoaa täysin. vaikeassa tilanteessa kadotan täysin tunteeni eikä mikään kirjaimmellisesti tunnu miltään. Lamaantuneena myös muistini toimii heikommin ja mieleen tulee selkeästi normaalia vähemmän asiaa. Tunnen olevani täysin turta, en kykene ottamaan mitään vastaan eikä mitään tule itsestäni ulos.

    Lamaannusta aiheuttavia tilanteita itselläni ovat olleet muutot, pidemmät ulkomaanmatkat, tilanteet missä koen etten ole omillani. Joskus tunnen lamaannuksen saapuvan pikku hiljaa. Yleensä taustalla on uusi ympäristö, liikaa uusia asioita/ärsykkeitä. Esimerkiksi ilta baarissa menee, mutta kahta iltaa en kykene olemaan putkeen baarissa, sillä olen henkisesti täysin pois enkä kykene esimerkiksi flirttailuun.

    Yleensä lamaannus on mennyt ohitse kotona oleskellessa, nuorempana lamaannus saattoi kestää viikkojakin. Kuitenkin nyt työelämään siirtyessä haluaisin välttää lamaannusta, sillä teen vaativaa työtä missä vaaditaan luovuutta ajottain. Ja lamaannuksen iskiessä haluaisin siitä nopeasti eroon, sillä en ole tuolloin oma itseni.

    Kokeeko kukaan muu edellä kuvaamani kaltaista lamaannusta? Miten hoidatte tilanteen? Onko kenelläkään mitään systemaattista ajatusta, miten tuosta pääsee nopeasti eroon? Nykyisessä elämäntilanteessa on vaikea irrottaa useaa päivää pelkkäö oleskeluun kotona ja kun toisaalta haluaisi elääkkin elämää.

    Olen ajatellut, että ottaisin päivittäin 30 minuuttia vain makaamiseen hiljaisessa huoneessa. Auttaisikohan tuo lamaannuksesta toipumista? Miten yleensäkkin rajoitatte ärsyketulvaa?

    Toivottavasti sekava aloitus herättää selkeää keskustelua.


    Ilmoita tämä viesti
    Ylös 
      
    Vastaa lainaamalla  
     Viestin otsikko: Re: Lamaantuminen
     Viesti Lähetetty: 21.11.2017 09:13 
    Poissa

    Liittynyt: 18.08.2016 07:46
    Viestit: 75
    Selkeästä vastauksesta saati keskustelusta en tiedä kohdallani luvata.

    Itse koen ajautuvani ajoittain tosin melko isojen muutosten ja niihin liittyvien uusien omaksuttavien asioiden vuoksi uupumusta, joka kuitenkin kovin muistuttaa kuvaamaasi lamaannusta. Jäinkin miettimään kirjoituksesi luettua olisiko kyse samasta ilmiöstä eri asteisella voimakkuudella tai ehkä lähinnä kestolla.

    Etenkin huomaan muisitini olevan taas tässä nykytilassani onnettoman rajallinen. Toisaalta olen parikymmentä vuotta vanhempikin minkä oletan vaikuttavan uuden oppimiseen heikentäen sitä.

    Itse olen läpikäynyt itsessäni introverttiyden ja erityisherkkyyden vaikutukset ja lähtenyt sillä oletuksella etten juurikaan enää kykene muuttamaan niitä muuksi ja niiden ehdoilla sitten on mentävä. Itsetuntemuksen avulla.

    Enkä tarkoita sitä että esim. työelämässä välttelee tehtäviä jotka kokee haasteellisena mutta olen pilkkonut niitä pienempiin eriin jottei kaikkea vastaantulevaa uutta joutuisi kerralla omaksumaan kun tietää ettei siitä mitään tule.

    Itselläni työpaikanvaihto vuoden alussa näkyy nyt ja onneksi olen suurimman osan onnistunut omaksumaan ja nyt tämän uupumuksen vaiheessa onkin helpompi pilkkoa tulevia haasteita toisin kuin olisi esimerkiksi kesällä ollut.

    Ja työni on ihmisten parissa olevaa haasteellista ja kuluttavaa, mutta koen itse käyttäväni luovuuttani myöskin jotta pääsen tavoitteisiin erilaisten asiakkaiden kanssa ja omaistenkin. Mikä lienee myöskin työni palkitsevin puoli. Siis silloin kun onnistun.

    Mutta etsin kyllä tietoisesti yksinolon hetkiä palautumisia varten. Niitä on työajot ja hetket toimistolla toisten ollessa ruokalassa ja tupakalla ja ...

    Ei elämäni ole balanssissa kuitenkaan sillä elämä pyörii työn ympärillä eikä energiaa tahdo ainakaan tällä hetkellä olla kuin juuri työkuvion pyöritykseen.

    Onko kohdallani kyse työpaikanvaihdoksesta johtuvasta väsymyksestä joka nyt kostautuu vaiko ylipäätään esim. kaamoksesta ja muusta, sitä en tiedä mutta uskoisin että minulla on vielä sarkaa itsetutkiskeluun ja sitä myöten löytämään ne kompastuskivet ja toisaalta ne keinot joilla murskata kiviä jossei voimat riitä yli hyppimiseen.

    Eipä tainnut vastauksestani olla apua kuin itselleni... heh. Itsetutkiskelua siis suosittelen tässä. Selkeästi.


    Ilmoita tämä viesti
    Ylös 
     Profiili Lähetä yksityisviesti  
    Vastaa lainaamalla  
    Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
     
    Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 2 viestiä ] 

    Etusivu » Introversio » Psykologia, sosiologia ja introverttina eläminen


  • Paikallaolijat

    Rekisteröityneet käyttäjät:
    Ei rekisteröityneitä käyttäjiä

     
     

     
    Voit kirjoittaa uusia viestejä
    Voit vastata viestiketjuihin
    Et voi muokata omia viestejäsi
    Et voi poistaa omia viestejäsi
    Voit lähettää liitetiedostoja.

    Etsi tätä:
    Hyppää:  
    cron
    Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com