Yksinkertainen elämä?

Pohdiskelua ja käytännön vinkkejä ihmisten ja sosiaalisten tilanteiden ymmärtämiseen.
introbator
Viestit: 36
Liittynyt: 15.11.2014 09:54
Paikkakunta: iso suomalainen kaupunki
Viesti:

Re: Yksinkertainen elämä?

Viesti Kirjoittaja introbator » 29.11.2014 13:20

Overlord kirjoitti:Itse olen aina kallistunut minimalismin suuntaan. Jos koko omaisuuteni ei mahdu pakettiautoon, niin heti tuntuu että omistan liikaa materiaa. Kuitenkin hyvin usein käy niin, että tavaran omistamisen sijasta tavara omistaa sinut.

Kun rupeaa miettimään elämää sen kautta, että mitä tarvitsee, eikä mitä haluaa, niin helposti huomaa miten vähällä sitä tulee oikeasti toimeen. Myös rahaa säästyy mukavasti...
^Allekirjoitan kaiken täysin.

Itse mietin "uutuuksien", siis kaikenlaisten aineellisten ja aineettomien asioiden hankkimista siltä pohjalta, tuoko uutuus elämääni aidosti lisäarvoa, vai olisiko se vain "kiva" saada. Liki aina omistuksista on niin paljon riesaakin, että lopputulemana on helpompaa olla ilman. Tästä syystä en kaipaa elämääni kavereitakaan, sillä suhteiden ylläpitäminen alkaa aina lopulta tuntua velvollisuudelta. Pelkät tuttavat ja työkaverit ovat "helppohoitoisempia". Optimi olisi varmaankin elämänkumppani, mutta sellaisen löytäminen on hankalaa ilman verkostoitumisen ja harrastusryhmien tuomaa rasittavaa oheistoimintaa.

--i

Sami90
Viestit: 37
Liittynyt: 04.01.2015 00:02
Viesti:

Re: Yksinkertainen elämä?

Viesti Kirjoittaja Sami90 » 07.05.2015 19:40

Itsekkin törmännyt tuohon minimalismi-termiin netissä, kun olen googlettanut erilaisiin elämäntapoihin liittyvää tietoa.

Viime kesänä siivosin omasta huoneesta kaikenlaista turhaa pois. Ajattelin, että omilleen muuttaminen on sitten vaivattomampaa, kun on vähempi tavaraa. Paljon heitin pois esim kaikenlaisia ala-aste aikaisia kokeita, vihkoja ja ainekirjoituksia. Jotain vanhoja kaupan kuittejakin oli tallessa, vanhin kuitti oli vuodelta 2008. Niitä vaan oli kertyny laatikoihin rojun sekaan.

Ostin viime kesän aikana uutta tavaraa aika paljon. Sellaista mitä tarvii omassa kämpässä. Kattiloita, lautasia, paistinpannuja yms. Tais mennä joku 200 euroa yhteenä. Kun olen ostellut omaan kämppään tavaroita, niin olen joka tavaran kohdalla miettinyt, että käytänkö tätä. Ettei vaan kertyisi nurkkiin mitään täysin käyttämätöntä roinaa.

Tuli ketjua lukiessa mieleen Nuuskamuikkunen. Hänellä taisi olla muistaakseni periaate, että koko omaisuuden pitää mahtua reppuun.

outromortti
Viestit: 11
Liittynyt: 25.05.2015 22:06
Viesti:

Re: Yksinkertainen elämä?

Viesti Kirjoittaja outromortti » 25.05.2015 23:18

Erottuani pari vuotta sitten hankin pienen asunnon, tarpeellisen määrän astioita, irtisanoin lehdet, jäsenyydet ja ylipäätään kaikki sitoumukset joita en tarvitse. En katso televisiota, käytän suuren osan vapaa-ajastani opiskeluun, musiikkiin ja luonnon ihmettelyyn.Vältän turhia ihmiskontakteja.

Joitain vuosia sitten irtisanouduin (joidenkin silmissä ilmeisesti) arvostetusta, vakituisesta ihmistyöstä ja tällä hetkellä teen pienipalkkaisia pätkätöitä välttääkseni henkisiä talutusnuoria. Nautin moottoripyörällä liikkumisesta, koska siinä tuntee olevansa "luonnon armoilla". Hah, mutta tajuatte pointin.

Aiemmin olin pyristellyt kohti täydellistä keskinkertaisuutta. Kuvittelin saavuttavani rauhan tavaran ja statuksen kautta. Tarvittiin työperäinen masennus ja avioero. Nyt ajatteluni on vapaampaa kuin koskaan. Koen olevani matkalla siihen, että voin vihdoin ymmärtää kuka olen.

Löysin tämän sivuston juurikin, ja luulenpa, että täällä ei ainakaan aleta puuhata minkäänlaista yhteisöllistä tapaamista. Mikä on pelkästään hyvä asia. "Hei kaikki introversion harrastajat, ensi heinäkuussa Loimaalle Intro-festeille. Telttojen minimiväli 50 m."

Eletään pienesti, koetaan isosti. Saanko kirjoitella jatkossakin?
"Tarvitsen yksinäisyyttä, kun työskentelen. En sellaista kuin yksinasuvalla on – se ei riitä alkuunkaan – vaan sellaista kuin vainajalla" -Franz Kafka

grb85
Viestit: 6
Liittynyt: 31.05.2015 18:20
Paikkakunta: tre
Viesti:

Re: Yksinkertainen elämä?

Viesti Kirjoittaja grb85 » 01.06.2015 08:23

Viimeksi kun muutin, omaisuuteni mahtui henkilöautoon :) Perheenjäsenet ovat arvostelleet tapaani heittää pois asioita joita a)ei todennäköisesti enää tarvitse b)uusi ei maksa liikaa. Itsestä vaan tuntuu oikealta omistaa sen minkä tarvii eikä enempää.
Paras asunto toistaiseksi: 12,5m2 opiskelijaboxi jossa vietin pari kuukautta, nykyään varmaan tarvitsisi muutaman neliömetrin lisää punttien nostelua varten..
INTJ

milja90
Viestit: 15
Liittynyt: 02.06.2015 10:56
Viesti:

Re: Yksinkertainen elämä?

Viesti Kirjoittaja milja90 » 18.12.2015 19:14

Jos mulla olisi työtä ja rahaa, niin tykkäisin sisustaa ja kokeilla värejä ja varmaan ostaisin jotain itseäni miellyttäviä koriste-esineitä vähän, mutta sitäkin hienompia. Olen aika visuaalinen ja taiteellinen ihminen ja uskon myös siihen, että asunnon värimaailmalla voi olla yhteys mieleen ja henkiseen tilaan.

Mutta liika koristeellisuus esim jotkut posliiniesineet ovat kuvottavia. Kukista en niin kauheasti pidä, mutta pidän silti viherkasveista, tuovat eloa ja luonnontuntua.

Materialismi sinänsä on kuluttavaa ja syö ihmisen henkistä puolta liikaa joten olen enemmän myös minimalismin kannalla.

Mello
Viestit: 22
Liittynyt: 05.11.2015 11:57
Viesti:

Re: Yksinkertainen elämä?

Viesti Kirjoittaja Mello » 19.12.2015 01:17

Itsekin tulee vietettyä yksinkertaista elämää, mutta se on ennenkaikkea luonnollista, koska pitämäni asiat eivät vaadi monimutkaisuutta (paitsi pään sisällä halua oppia uutta ja kyseenalaistaa asioita). Omat harrastukseni ovat meditaatio, liikunta eri muodoissaan ja kirjojen lukeminen(näihin kuukaudessa menee yhteensä noin 30-50 euroa).

Mitkään hienot autot ja talot eivät ole ikinä vetäneet minua puoleensa. Suoraan sanottuna ne eivät voisi vähempää kiinnostaa. Kun on sinut itsensä kanssa, niin ei ole tarvinnut paikata henkisiä puutteitaan (kuten arvostuksen tunteen puutteen) millään komeilla kulisseilla ja niillä hankkia omanarvontuntoa.

Kuitenkin se kaikkein tärkein asia löytyy omasta sisimmästään: Tyytyväisyys siihen mitä on eikä mitä puuttuu. Tämä on toki hankalaa, koska meitä opetetaan sijoittamaan onnellisuutemme usein itsensä ulkopuolisiin asioihin. Sitähän varten meillä on esimerkiksi mainosteollisuus, joka yrittää luoda keinotekoista puutteen tunnetta.

Itsellä yksinkertainen elämä alkoi jo nuorena. 20-vuotiaana ajattelin, että äkkiä asuntolaina pois ja sitten aletaan "elämään". silloin luulin, että kuluttaminen tuo onnea (siihenhän toki oli aivopesty mainostajien yms toimesta). Asuntolainan maksamisen aikana huomasinkin, että yksinkertainen elämä voi olla todella rikasta. Liikuntaa pystyy harrastamaan todella edullisesti ja kirjat eivät paljoa maksa. Seurauksena fyysinen kunto on parantunut ja henkinen pääoma kasvanut. Lainan poismaksamisen jälkeen olen jatkanut yksinkertaista elämää.

Mikäli sijoitat onnellisuutesi hienoihin kulisseihin ja muiden ihmisten mielipiteisiin, niin sehän vasta raskasta onkin. Koko ajan pitää pohtia, että mitä muut ihmiset ajattelevat.

Yksinkertaisuudessa on muuten vielä yksi tavattoman hyvä puoli: Kun ei ole mitään kulisseja, mistä haluaa pitää kiinni, niin ei ole mitään mikä voisi romahtaa :) . Elämään tulee rentous todella hienolla tavalla mukaan.

Avatar
Varjotar
Viestit: 56
Liittynyt: 11.11.2015 21:21
Viesti:

Re: Yksinkertainen elämä?

Viesti Kirjoittaja Varjotar » 17.02.2016 13:55

Mitä vähemmän kaikkea muuttuvaa, sohlaamista ja sähläämistä ja säätöä, sitä paremmin voin.
Tykkään jumittaa paikallani kauan, eli muuttamine on minulle painajainen :|
Tyttö, joka leikki tulella

Avatar
Helmi
Viestit: 21
Liittynyt: 03.03.2016 21:29
Paikkakunta: Uusimaa
Viesti:

Re: Yksinkertainen elämä?

Viesti Kirjoittaja Helmi » 08.03.2016 22:49

En tiedä voiko elämä koskaan olla yksinkertaista, sillä ajatukseni tekevät siitä monimutkaista, hahah.

Nautin kuitenkin yksinkertaisista asioista. Sanoisin sen johtuvan siitä, että minulle ei niinkään merkitse ärsykkeiden määrä, vaan laatu. Oliskohan siinä muuten introvertismin syvin olemus; nautitaan kaikesta vastaan tulevasta eri intensiteetillä kuin ekstrovertimmät lajitoverit? Sama selittäisi hyvin myös nopean väsymisen sosiaalisissa tilanteissa.

Karikkorapu
Viestit: 35
Liittynyt: 09.02.2016 11:37
Viesti:

Re: Yksinkertainen elämä?

Viesti Kirjoittaja Karikkorapu » 09.03.2016 09:46

Löytänyt kirjoitti:Minä olen aina ollut kahdella sanalla sanottuna introvertti minimalisti. Nyt vasta olen löytänyt tällaiset "määritelmät" luonteelleni. Ihanaa huomata kuuluvansa johonkin.
Totta, tai ainakin on mukavaa saada määritelmä tai selitys itselleen. Kun sen selityksen kautta alkaa muistella elämäänsä, kovin monet kaukaisetkin tapahtumat ja tekemiset saavat selityksensä.

Mutta yksinkertainen elämä... Kun aikoinaan pääsi opiskelu- ja lainanmaksuaikojen niukkuudesta eroon, alkoi kausi, jolloin tuli osteltua kaikkea. Se kesti aikansa, mutta nyt tuntuu että roinasta haluaa päästä eroon.

Jotakin olen jo tehnytkin. Vanhoja lehtileikkeitä, muistiinpanoja, paperisälää olen skannannut kymmeniä kiloja. Nyt ne löytyvät kätevästi tietokoneelta, jos tarvitsen. Hyllyjä ja pöytiä on vapautunut parempaan käyttöön. Mikä tilansäästö, ja miten paljon helpompi asiat on löytää tietokoneen kansioista kuin sekalaisista pinoista!

Vastaa Viestiin

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa