Introvertit.net Keskustelufoorumi

Olettaisin etten ole ainoa, joka vieroksuu nykyajan sosiaalista verkostoitumista. Facebook, Twitter, Google+ jne. tuntuvat lähinnä kidutukselta jatkuvine uutisvirtoineen. Itse olen kyllä ensin mainittuun aikoinani liittynyt, mutta sivuston käyttö on melko rajallista, esim. chat on kokonaan pois päältä sillä en halua olla jatkuvasti tavoitettavissa. Olen myös kiristänyt yksityisyysasetukset äärimmilleen, jolloin seinälleni jätetyt viestit eivät näy muille kuin minulle jne jne.

Miten te muut käytätte sosiaalista mediaa?

Minulla on Facebookissa profiili, muttei se ole omalla nimelläni enkä myöskään sitä käytä. Profiili on olemassa vain siksi, että jos jollain foorumilla on linkki vaikkapa Fb:ssä olevaan kuvaan, voin käydä sitä katsomassa.
Google plussassa on ehkä profiili, kun Youtube-profiilin luominen teki profiilin sinnekin. Tämäkin on millä lie nimellä.
Twitteriäkään en käytä.

Mieluummin julkaisen typerät mielipiteeni typerillä nimimerkeillä jollain satunnaisilla foorumeilla. Niiden välityksellä saattaa saada aikaan edes jonkilaista järkevää keskustelua.

Osaisiko muuten joku valottaa tuon sivuston/palvelun tarkoitusta: http://fi.wikipedia.org/wiki/Instagram
Siis otetaan "äly"puhelimella itsestä kuvia ja laitetaan ne tuolle sivustolle ja sitten muut käyttäjät käyvät painamassa tykkäysnappulaa ja ehkä kommentoimassa jotain turhaa. Miksi? Hirvittävää omahyväistä ja pinnallista bullshittiä. (ja käyttäjät eivät siis edes ole kaikki tyttöjä ikäluokasta 13-18v, vaan myös ihan aikuisia ihmisiä) En vain voi ymmärtää, miksi itseään pitää kuvata, tai miksi kuvia pitää muokata, tai miksi omasta itsestä otettuja kuvia pitää tunkea nettiin.

En käytä sosiaalista mediaa mitenkään enkä aio siihen sosiaalisen painostuksenkaan vuoksi liittyä. En vain osaa suhtautua pinnallisiin keskusteluihin enkä halua jättää itsestäni merkkiä tuntemattomien ihmisten mieliin ja sivuhistorioihin.

Haluan pitää asiani ominani ja hyvälle ystävälleni voin asiani kertoa ihan kasvotusten.

Siihen nähden, miten paljon haluan viettää aikaa yksin (jatkuvasti), olen todella aktiivinen facebookissa. Jostakin luin, että monet introvertit saattaavat koke somen luontevaksi yhteydenpitovälineeksi, koska he saavat kerrankin rauhassa ja harkiten sanoa sanottavansa.

Pidän fb:stä, koska tykkään kirjoittamisesta. Päivityksissäni saan toteuttaa tietynlaista kirjoitustyyliä, vaikka toki harrastan luovaa kirjoittamista ihan vakavastikin. Pidän pieninä haasteina keksiä hauska päivitys jostakin pikkuasiasta. Ja olenkin saanut paljon palautetta huumoristani. Jo lapsena nautin siitä, että sain kaikki nauramaan, vaikka olinkin äärimmäisen arka ja ujo. Turvallisessa seurassa kuitenkin vitsailin paljon ja piirre on säilynyt aikuisikään.

Toinen syy aktiivisuuteni on se, että koen fb:n paljon luontevammaksi yhteydenpitovälineeksi kuin mitään muuta. Inhoan puhua puhelimessa, mieluummin kirjoitan viestejä. En koskaan soita kenellekään, ellei minulla ole jotakin asiaa. Fb:ssä kynnys pitää yhteyttä on matala, ja kun vihdoin kerran vuodessa oikeasti nähdään, on keskustelu helpompaa kun tietää edes vähän mitä toinen on puuhannut. Chat-toiminto on kyllä minuallkin pois päältä Fb:ssä, se on todella rasittava. Fb:n hienous on siinä, että kaikki sosiaalinen kanssakäyminen on kontrolloitua. Voin itse päättää mitä päivitän ja milloin ja kenen statusta kommentoin, ja kuinka usein käyn fb:ssä. Jos joku alkaa yhtäkkiä chattamaan, koen sen häiritseväksi yhtä lailla kuin puhelimen soimisen.

Nyt löysinkin netistä lainauksen Susan Cainin kirjasta "Hiljaiset" (s. 81). Allekirjoitan omalta kohdaltani, mutta tuskin pätee kaikkiin introvertteihin.

"Tutkimusten mukaan introvertit tosiaan jakavat ekstrovertteja todennäköisemmin henkilökohtaisia tietoja itsestään verkossa - tietoja jotka yllättäisivät heidän perheensä ja ystävänsä. He kertovat pystyvänsä ilmaisemaan "todellista minäänsä" verkon kautta ja käyttävänsä muita enemmän aikaa tietyntyyppisiin verkkokeskusteluihin. Mahdollisuus olla yhteydessä sähköisesti on heille tervetullut. Ihminen, joka ei kuvittelisikaan käyttävänsä puheenvuoroa luentosalissa kahdensadan ihmisen ympäröimänä, voi hetkeäkään epäröimättä blogata kahdelle tuhannelle tai kahdelle miljoonalle lukijalle. Ihminen, joka arastelee vieraille esittäytymistä, voi aloittaa verkkoläsnäolosta ja sen jälkeen siirtää verkossa luomansa suhteet tosielämään."

Minulla on helpompi ilmaista itseäni Facebookissa tai muussa sosiaalisessa mediassa, kuin kasvotusten. Facebookissa saa nimenomaan pienen miettimisrauhan ennen kuin puhuu. Ihmisten kanssa small talk-keskustelussa kasvotusten en oikein ikinä keksi mitään sanottavaa, ja tilanne tavallaan kuihtuu kokoon. Ehkä sekin vaikuttaa, että netin takana olet tavallaan vähän piilossa. Netti toimii tavallaan suojana.

Kuten tuossa Esmeralda mainitsikin, että FB:n seuraaminen on auttanut oikeassa elämässä kun on edes pieni haju mitä toinen on puuhannut. Tämän olen huomennut itsellänikin, siitä on ollut todella iso apu! Small talk on paljon helpompaa eikä mene miettimiseksi että mitähän sitä nyt tuumaisi. Oletteko muuta hyötyä huomanneet Facebookista introverteille? Onko auttanut ns. tulemaan enemmän kuoresta?

Kyllä Facebook helpottaa pitämään edes jonkinlaista yhteyttä tuttuihin ja ystäviin. Näin se on. Monella on kuitenkin tarve jonkinlaiseen sosiaaliseen kanssakäymiseen ja Fb:ssa kommentteja ja omia julkaisuja on aikaa miettiä omissa oloissaan.
Joskus huomaa, että mitä kauemmin miettii,sitä todennäköisemmin jää kommentti tai julkaisu laittamatta kokonaan (vaikka mieli tekisikin)
Fb on siinä hyvä, että osallistuminen vaatii rohkeutta ja esille tuloa mutta ei esim.
erikoishyvää kirjoitustaitoa, eikä varsinkaan ankaraa itsesensuuria.
Itselläni voi mennä useampikin päivä, etten edes käy Fb:ssa ja joskus käyn
useasti samana päivänä seuraamassa mitä muille kuuluu tai julkaisemassa
omia juttujani. Omat juttuni eivät ole mitenkään erikoisia vaan sellaisia, joita voi näyttää
kelle vaan. Erikoisjutuissa käytän sitten yksityisviestejä.
Ja jos saa kuvan vaikka kauniista maisemasta, niin kyllä se on kiva näyttää
muillekin ihmisille.
Ylipäätään osallistuminen netin kautta johonkin yhteisöön tai toimintaan auttaa
varmasti oman itsensä löytämiseen ja kehittymiseen, sekä selventää omia ajatuksia elämän
ongelmallissa vaiheissa.
Jo kirjoittaminen ja sen julkaisu pakottavat sekaviakin ajatuksia selkeiksi sanoiksi sekä tulemaan
esille ja se on hyvä asia, tästä olen varma.
Moni muukin arastelee ja pelkää kirjoittaa nettiin, ehkä arvostelua tms. peläten. Mutta ihmisiä olemme kaikki. Aina ei kannata liikaa miettiä. Silloin jää paljon tekemättä.

Minä olen sellainen introvertti, joka ei pahemmin välitä sosiaalisesta mediasta. Poistin aikoinaan facebook tilini, koska näin sen koko toiminnan teennäiseksi. Minusta esimerkiksi facebook antaa vain vääristyneen kuvan ihmisten elämästä ja kaverit, jotka eivät oikeasti ole kavereita ovatkin yhtäkkiä kavereita. Se jaksaa hämmentää. Itse tykkään pitää pelkät tutut etäisempänä ja oikeat ystävät lähempänä. En tee sitä ilkeydestä vaan itseäni säästellen.

Ymmärrän hyvin myös niitä introvertteja, jotka ovat kiinnostuneita somesta. Tällä ketjulla esitetyt mielipiteet ovat hyvin kiinnostavia ja uskon, että osalle introverteistä some on enemmän helpotus kuin kirous. Sen kautta voi keskustella omaan tahtiin. Minulle se on ehkä enemmän kirous, koska en jaksaisi aina kuunnella tätä: "Miksi et ole facebookissa?" Mielestäni facebook myös mahdollistaa tietynlaisen nettikiusaamisen, mistä minulla on myös kokemusta.

Minusta somesta nauttiminen on kaikesta tästä huolimatta introverttiudesta ja ekstroverttiudesta riippumaton asia. Mieheni on ekstrovertti, joka ei myöskään näe mitään kiinnostavaa facebookissa. Hän ei ole siellä koskaan käynytkään. Twitteristä hän on kyllä kiinnostunut. Muut introvertit omassa perheessäni (kaikki ovat käytännössä introverttejä) eivät myöskään ole kiinnostuneita somesta. Minun ja perheeni näkemys selkeästi kuitenkin poikkeaa tähän ketjuun vastanneiden introverttien vastauksista. Eli vaihtelua on ja se on hieno asia. Tärkeintä on se, että sosialisoi kuinka itse haluaa. Jos esimerkiksi facebook ei oikeasti kiinnosta tekee itsellensä enemmän hallaa kuin hyvää siellä käymällä.

Minä olen vahvasti introvertti tyyppi, en vain ole kokenut sosiaalista mediaa mitenkään omakseni. Facebook alkoi melkeinpä ahdistaa pian kun olin profiilin tehnyt, joten luovuin siitä. Se tuntui olevan vain keinotekoinen vaihtoehtoinen todellisuus.
Toisaalta joskus voi netistä löytää tällaisen mielenkiintoisen keskustelun, jota voi kutsua jopa vertaistueksi, ja johon voi osallistua omalla harkitsevan hitaalla tahdilla.
Välillä olen kokenut olevani hieman vanhanaikainen nuori Olen kuitenkin huomannut, että keskustelukin on livenä tuttujen kanssa vilkkaampaa, kun en etukäteen tiedä toisen kuulumisia.

Itse olen aika aktiivinen somen käyttäjä. On facebookit, twitterit ja instagramit. Verkossa sosiaalinen käyminen on vain niin paljon helpompaa. Facebookin suhteen olin myöhännäisherännäinen, sinne liityin vasta 2009. Tämän jälkeen olen innostunut somesta, kun huomasin kuinka vaivatonta se sosiaalinen kanssakäyminen oli. Facebook helpotti myös kavereihin yhteyden pitämistä. Enää en saanut kuulla viikoittain siitä kun en pidä yhteyttä. Nyt kuulen sitä vain kuukausittain