Koulumenestys

[JohnKimble]

Ala-asteella olin keskinkertainen, sellainen seiskan oppilas joka johtui motivaation ja mielenkiinnon puutteesta lähes kaikkia kouluaineita kohtaan. Saatoin tentata kokeisiin vanhempieni avulla jopa useampia tunteja päivässä, mutta kokeista tuli silti lähinnä kutosia ja seiskoja. Unohdin myös läksyjen teon useasti ja sainkin muutaman kerran päivän päätteeksi jäädä kouluun tekemään rästitehtäviä.
Poikkeuksena oli sitten kuudes luokka, jolloin pärjäsin kiitettävästi matikassa ja äidinkielessä. Muut arvosanat olivat sitä perus seiskaa, mutta jo pärjääminen parissa aineessa kohotti motivaatiota.

Tuo motivaatio kantoi seitsemännen luokan läpi, joka meni tavallista paremmin, mutta 8-9 -luokilla numerot laskivat jälleen 6-7 pintaan. Tuo ei johtunut pelkästään epäkiinnostavista aineista vaan myös uusista opettajista ja heidän tavastaan tehdä kokeista reilusti vaikeampia.

Ammattikoulu meni ehkä kaikkein parhaiten vaikkei valitsemani ala ollutkaan mikään kutsumusammattini. Sen takia unohdinkin monet oppimani asiat melkein heti valmistumiseni jälkeen, mutta töitä on onneksi riittänyt vajaasta tietotaidosta huolimatta.

Kokeilin myös ammattikorkeaa, mutta ryhmätöiden järkyttävä määrä ja muu pakkososiaalisuus teki minusta niin pahan hermoraunion että jätin leikin sikseen jo ensimmäisen vuoden jälkeen. Tämä on sinällänsä harmi, sillä olisin muuten halukas kouluttautumaan uudelle alalle.

[niksuu93]

Olin selvästi keskimääräistä parempi oppilas ja mahdollisuuksia olisi ollut päästä jopa kiitettävänään keskiarvoon, jos olisi ihan tosissani kouluun jaksanut panostaa. Mutta kun sain 8 ja 9 kokeista oikeastaan lukematta yhtään vaan pelkästään kuuntelemalla tunneilla, se riitti minulle. Yhden numeron korkeammat arvosanat eivät olleet minulle sen vaivan ja ajan väärti, joka olisi pitänyt vapaa-ajasta panostaa ne saamiseksi. Minulla oli jo nuorena paljon omia juttuja, joiden parissa halusin aikani viettää. Vaikka siis hyvä oppilas olinkin, mikään "hikke" en kuitenkaan koskaan. Minulla oli myös lukuaineissa kaikkia aineita korkeampi keskiarvo, joka tietysti ihmetytti monia. Olen enemmän älykkö, en mikään käytännönläheinen opiskelija joten huonommat numerot liikunnassa, teknisessä työssä ja muissa laskivat kaikkien aineiden keskiarvoani.

Kuitenkin vähäinen aktiivisuuteni tunneilla näkyi arvosanoissa. Olisi pitänyt jatkuvasti (uskaltaa) viitata, jos olisi halunnut hyvät pisteet siitäkin. Oikeastaan ironisesti sain tosi hyviä todistuksia aina 8-luokkaan asti, mutta viimeinen luokkavuosi meni puolestaan päin helvettiä. Tuntuu että kaikki se työ minkä kuitenkin näin koulun eteen oli merkityksetöntä, koska ratkaisevalla hetkellä sain käteeni vain jopa keskimääräistä huonomman päättötodistuksen. Tämä ei kylläkään ollut minun itseni vika, sillä raju kiusaamiseni ajoi minut niin loppuun etten yksinkertaisesti jaksanut edes koulussa enää käydä. Siispä edessä oli 9-luokan kertaaminen eikä toisellakaan kertaa todistus ollut juuri edellistä parempi, koska rankan kiusaamisen jäljet näkyivät minussa edelleen arkuutena, väsymyksenä ja myös masennuksena/yleistyneenä ahdistuneisuutena. Tavallaan siis toiset oppilaat pilasivat koulumenestykseni. Peruskoulun päättötodistukseen jäi 6,5 keskiarvo, kun se aiemmin oli 8,5. Mutta en jaksanut ottaa asiasta silloin enää pulttia, mulla oli elämässä muutenkin jo silloin niin vaikeaa että mulle merkitse eniten vain että pääsen läpi.

Onneksi kuitenkin ammattikouluaikana voin jo paremmin, ja sieltä sainkin hyvät tutkintopaperit 2,4 keskiarvolla 3:sta. Toivon mukaan työnantajat arvostavat tätä enemmän kuin sitä vain kohtalaista peruskoulun päättötodistusta.

[Dilemma]

Vastasin luokan priimus, vaikka ei todistuksessani nyt mitään kymppiriviä ollutkaan. Paras se silti siitä luokasta oli ja keskiarvo oli sekä yläasteella että lukiossa 9 tai vähän yli. Eli verrattuna muihin olin priimus. Ja teinkin kyllä paljon töitä sen eteen, koska äiti käski. No siitä sitten kun alkoi tulla omaa järkeä päähän, olen pystynyt laskemaan rimaa. Tällä hetkellä painotankin opinnoissani sitä, että tärkeämpää on se mitä opin ja mistä voi olla hyötyä omassa työssäni, eikä rivi kiitettäviä todistuksessa sen takia että olen opetellut kaiken ulkoa jonkun muun pakottamana.

[Vieras]

Sen jälkeen, kun hylkäsin sosiaalisuuden muutuin harmaasta massasta priimukseksi. Lukiossa otin takapakkia ja sitten yliopistossa olin priimus jälleen, kun en osallistunut yhteenkään sosiaaliseen kokoontumiseen. Ja näin ollen valmistuin kortistoon erittäin hyvin paperein.

Olen muuten ekstrovertti... Olen jatkuvalla syötöllä tekemissä ulkoisen maailman kanssa valikoiden eli lähnnä informaation parissa, mutta en vaan yksinkertaisesti sanoen ihmisten parissa. Ekstrovertti nörtti...

[outromortti]

Ala-asteella hyvä, yläasteella keskitasoa. Yläasteella olisi ilmeisesti pitänyt alkaa opiskella, mutta henkisesti köyhät kotiolot ja lähipiirin erittäin kielteinen suhtautuminen koulunkäyntiin tekivät sen, että yhteenkään kokeeseen en lukenut. Pitäisin todella outona, jos yksikään peruskoulun opettaja muistaisi opettaneensa minua. Itse muistan lähes kaikki ihmiset joiden kanssa olen ollut tekemisissä.

Peruskoulun jälkeen ammattikouluun vähiten epäkiinnostavalle linjalle, sen jälkeen pari muuta ammattia ja nyt amk-aikuislinjalla insinööriksi työn ohessa. Kielistä olen saanut yleensä hyviä numeroita ja matemaattisistakin kohtuullisia. En koskaan ole pitänyt itseäni matemaattisesti kyvykkäänä mutta halusin kokeilla, pystynkö omaksumaan sen laatuista ajattelua. Onneksi tekniikan puolen opiskelu on melko itsenäistä ja ryhmätöitä on ilahduttavan vähän. Todennäköisesti jatkan opiskelua tämän jälkeenkin, itselle todistamisen tarve on sen verran suuri.

Todellisuudessa haluaisin tehdä musiikkia ja kirjoittaa, mutta koska ajatusmaailmani edellyttää taloudellista vakautta, en ainakaan vielä voi antautua intohimoilleni muuten kuin harrastuksina.