Koirat

[Passepartout]

Samoilla linjoilla Niksuun ja Dilemman kanssa, pidän enemmän kissoista kun taas koirat ovat mielestäni lähinnä ärsyttäviä juuri tuon vilkkautensa ja tuttavallisuutensa takia. Myös sisäsiisteys ja siisteys ylipäätään on yksi iso tekijä näiden välillä. Ja se, mikä jo mainittiinkin, että kissan luottamus on vaikeampi ansaita. Eli että kissaa pitää kohdella sen omilla ehdoilla ja tasavertaisena.

Riippuu kyllä ihan sekä kissasta että koirasta. Esim. metsästyskoirat ovat yleensä suhteellisen itsenäisiä ja sisätiloissa rauhallisia. Meidän koira on periaatteessa tuttavallinen, tykkää kaikista ihmisistä mutta jos siihen ei kiinnitä huomiota se menee toiseen huoneeseen nukkumaan.

Ja koirahan se on joka on sisäsiisti eikä kissa; kissa paskantaa sisälle, koira ulos. Koirat ei myöskään oksentele inhoja karvapalloja, joskin kyllä muuten varsinkin luuta syövät yksilöt saattavat oksennella silloin tällöin. Karvanlähdön määräkin riippuu aika paljon koiran rodusta ja koosta. Ja muuten, useimmat koiratkin kyllä pesevät tassujaan ja takapuoltaan, eivät vain kissat.

Itse tykkään sekä kissoista että koirista mutta meillä on koira. En halua lemmikkiä joka ei pysy lattialla ja koirasta nyt on muutenkin enemmän ajankulua. Plus kun isäntä metsästää niin täytyyhän sitä huushollissa metsästyskoira olla. Tuollaisen kanssa kun elää niin kaikki ei-riistaviettiset koirat tuntuu olevan vain puoliksi elossa.

[Geith]

Metsästyskoirien parhaimpia puolia on se, että ovat aktiivisiä silloin, kun itse on. Ovat myös semi herkkiä aistimaan ihmisen tunnetiloja, alkukantaisempia ja tosiaan se, että ovat itsenäisempiä. Eivätkä ne automaattisesti pidä kaikkia ihmisiä laumansa jäseninä vaan ovat semisti pidättyväisiä vieraita kohtaan (mun mielestä kiva piirre ). ja turkin puolesta viihtyy ulkona paljon. Toki, on myös paljon yksilökohtainen kysymys..

[Passepartout]

Metsästyskoirien parhaimpia puolia on se, että ovat aktiivisiä silloin, kun itse on. Ovat myös semi herkkiä aistimaan ihmisen tunnetiloja, alkukantaisempia ja tosiaan se, että ovat itsenäisempiä. Eivätkä ne automaattisesti pidä kaikkia ihmisiä laumansa jäseninä vaan ovat semisti pidättyväisiä vieraita kohtaan (mun mielestä kiva piirre ). ja turkin puolesta viihtyy ulkona paljon. Toki, on myös paljon yksilökohtainen kysymys..

Mun kokemus taas on se, että metsästyskoirat pikemminkin yleensä tykkää kaikista ihmisistä. Mun mielestäni taas SE on hyvä piirre. Okei, tietysti olisi ihan kiva jos rakki ei kellahtaisi selälleen kenen tahansa edessä mutta kaupunkielämää helpottaa paljon kun koira on ihmisystävällinen.

Ja täytyy korjata lausuntoani tuosta rauhallisuudesta sisällä: tuntemani luolakoirat on kyllä yleensä aikamoisia duracelleja. Mutta kaikenlaiset pystykorvaiset on oivia. Mun mielestäni koiran tulee olla alkukantainen, pystykorvainen, säänkestävä ja arktinen. Eli jäljelle jää vetokoirat ja ei-ajavat metsästyskoirat. Ajavilla koirilla on jostain syystä aina luppakorvat, en käsitä miksi. Jossain väitettiin että luppakorvat ohjaisi hajua paremmin nenään mutta eipä se nenän teho noilla pysäyttävilläkään koirilla kovin heikolta tunnu vaikka korvat pystyt onkin.

[Geith]

Noniin ja mä pöljä taas unohdin sen oleellisen seikan.. Eli määrittelyn, kun sekin vähän eroaa. Metsästysroduilla ensisijaisesti itse aina tarkoitan pysäyttäviä. Eli ajokit, luolikset, noutajat ja seisovat ei mun päässäni kuulu tähän termiin. Eikä juuri vetävät, vaikka heistä monet mulle sopisivatkin.

Ja se, että koira on pidättyväinen vieraita kohtaan, niin mun mielestä sellainen koira ei saa olla arka, aggressiivinen, vartioiva tai vetäytyvä passiivikko. Vähän vahtiva saa olla (muutama haukku, kiitos ), vieraita pitäisi käydä haistamassa ja kunnioittaa/antaa omaa tilaa, mutta käskyjä ei tarvitse totella tai suotta alistella. Eli siis koira voi olla hyvin sosiaalistunut ja käyttäytyvä vaikka pidättyväinen olisikin.

Mun kokemuksen mukaan esim jämptit ja norskit on aika lailla tällaisia, samoin laikat ja akitat (eivät kylläkään ole enää juurikaan metsästäviä) sekä pohjoisruotsalaiset ja karjalaiset. Pohjan pystärit tuntuvat nykyisin olevan semi arkoja ja suomen pystyt taas kaikkien kavereita, vaikka kovia ovatkin vahtiväksyttämään.

En tiedä syytä luppakorvaisuuteen, epäilen kyllä vain ihmissilmän miellyttämistä. Toinen voisi olla se keskittyminen, mikä pystäreilläkin on ihan jees, mutta hajun perään lähtevillä lupilla keskimääräisesti parempi, kuin pystyillä (vrt. vihikoirat). Sen tiedän kuitenkin, että molossityyppisillä vepe-koirilla on lupat estämässä veden säntäilyä korviin.

Metsästyskoirien parhaimpia puolia on se, että ovat aktiivisiä silloin, kun itse on. Ovat myös semi herkkiä aistimaan ihmisen tunnetiloja, alkukantaisempia ja tosiaan se, että ovat itsenäisempiä. Eivätkä ne automaattisesti pidä kaikkia ihmisiä laumansa jäseninä vaan ovat semisti pidättyväisiä vieraita kohtaan (mun mielestä kiva piirre ). ja turkin puolesta viihtyy ulkona paljon. Toki, on myös paljon yksilökohtainen kysymys..

Mun kokemus taas on se, että metsästyskoirat pikemminkin yleensä tykkää kaikista ihmisistä. Mun mielestäni taas SE on hyvä piirre. Okei, tietysti olisi ihan kiva jos rakki ei kellahtaisi selälleen kenen tahansa edessä mutta kaupunkielämää helpottaa paljon kun koira on ihmisystävällinen.

Ja täytyy korjata lausuntoani tuosta rauhallisuudesta sisällä: tuntemani luolakoirat on kyllä yleensä aikamoisia duracelleja. Mutta kaikenlaiset pystykorvaiset on oivia. Mun mielestäni koiran tulee olla alkukantainen, pystykorvainen, säänkestävä ja arktinen. Eli jäljelle jää vetokoirat ja ei-ajavat metsästyskoirat. Ajavilla koirilla on jostain syystä aina luppakorvat, en käsitä miksi. Jossain väitettiin että luppakorvat ohjaisi hajua paremmin nenään mutta eipä se nenän teho noilla pysäyttävilläkään koirilla kovin heikolta tunnu vaikka korvat pystyt onkin.

[w!?]

Koiraihminen minäkin. Kasvoin perheessä, jossa oli koira ja monella tutulla oli myös. Omasta haaveilin pitkään ja viime kesänä sellaisen otin. Aivan mahtava luonteinen koira ollut ja on kyllä ihastuttanut jokaisen tuttavan joka on tavannut.

Mitä taas koiran aktiivisuuteen/sisäsiisteyteen tulee, niin se on täysin omistajasta kiinni...
Jos koira ei saa riittävästi aktiviteetteja, niin sisälle riehuminen ja / tai tavaroiden rikkominen tulee kuvaan.
Koirilla on myös roduista riippumatta erilaiset aktiivisuustasot. Esim. mopsi ei ole aktiivisuustasoltaan kovinkaan korkealla ja ei vaadi valtavaa määrä lenkkeilyä, ulkona telmimistä tai muita aktiviteetteja. Kun taas jotkut muut rodut kuten Bordercolliet jne aktiivisemmat rodut vaativat oikeasti vähän työtä ja niiden kanssa pitää touhuilla kaikkea muutakin kun se lenkki aamuin illoin.

Nämäkin asiat on sellaisia, joita useimmat koiranostajat eivät mieti lemmikkiä ostaessaan, vaan koitetaan valita se eniten silmää miellyttävä yksilö välittämättä kyseisen rodun ominaisuuksista.

Koirista lisäksi vielä se, että niiden kanssa on helppo harrastaa vaikka mitä. Itse lähinnä lenkkeilen koiran kanssa, mutta eräs tuttavani käy myös minun koirani kanssa harrastamassa agilityä. Olin ensin ajatusta vastaan, koska ajattelin ettei koira voi pitää siitä mutta kävin katsomassa muutaman kerran ja voi pojat. Voin rehellisesti sanoa, että jokainen koira joka sielä hallilla oli rakasti sitä hommaa. Oma koirakin on innoissaan jo parkkipaikalla kun tajuaa mihin on päässyt mukaan.

Kissoja taas en voi sietää. Ehkä on ollut vain huonoja kokemuksia, mutta en ole tavannut ensimmäistäkään kissaa jota voisin edes ajatella lemmikiksi itselleni.

[Passepartout]

Noniin ja mä pöljä taas unohdin sen oleellisen seikan.. Eli määrittelyn, kun sekin vähän eroaa. Metsästysroduilla ensisijaisesti itse aina tarkoitan pysäyttäviä.

Mulla on vähän sama vika. Kun meillä on tuo harmaa norjanhirvikoira, niin tuppaa unohtumaan että on sitä muunkin sorttisia metsästyskoiria. Ja tuo meidän harmaa on tosiaan kaikkien kaveri. Toki se vahtii sen verran, että saattaa sanoa "vöh" jos kuulee jonkun oudon äänen, mutta jos meille tulisi murtovaras se luultavasti vaan istuisi voron jalan päälle ja olisi että rapsutatko rinnasta vai annatko ruokaa?

Nämäkin asiat on sellaisia, joita useimmat koiranostajat eivät mieti lemmikkiä ostaessaan, vaan koitetaan valita se eniten silmää miellyttävä yksilö välittämättä kyseisen rodun ominaisuuksista.

Mun tekisi mieleni vääntää niskat nurin noilta ihmisiltä. Samoin kuin niiltä, jotka kyselee facessa "pentu tuli nyt kotiin. Olisiko mitään hyviä vinkkejä miten alan kouluttaa sitä?" Sitten kun niille sanoo että se kouluttaminen alkaa silloin kun käyt sitä ensimmäistä kertaa katsomassa pentulaatikon vieressä ja olet nyt jo valovuoden verran myöhässä, vedetään herneitä otsalohkoon. En käsitä miksei ihmiset osaa ennakoida yhtään.

Ja se, että ei mietitä yhtään koiran käyttöominaisuuksia. Otetaan vaan lellikiksi YKSI malamuutti vaikka niitä pitäisi aina olla lauma ja niiden täytyy päästä vetämään. jne.

En oikein ymmärrä sitäkään, miksi niin monet seurakoirat on selvästi jalostettu vaan ulkonäön osalta ja luonteeseen ei kiinnitetä mitään huomiota. Ainakin täällä kaikki mummojen fifipuudelit ovat järkiään aivan hirveitä räksyttäjiä. Eikö olisi järkevää jalostaa seurakoirista seurallisia ja helppoja sen lisäksi että ne on pieniä, "söpöjä" ja hyödyttömiä?

Joo, mä olen hirveä rasisti enkä ikinä ottaisi vietitöntä koiraa.

[the-Rane]

Minulla on ollut vuosien mittaan sekä koiria että kissoja. Nyt elän kaksin koirani kanssa. Olen enemmän koiraihminen, sillä se vie minua ulos ja voin lähteä sen kanssa melkein mihin tahansa. Pieni koira kulkee nätisti boksissaan autossa ja on tervetullut sinne missä käyn. Hirveästi ei kyllä käyntipaikkoja ole, mutta vanhempien luona tulee käytyä säännöllisesti.

Koiran omistaminen on varmasti jatkanut omaa elämääni säännöllisen ulkoilun myötä. Olisi aika orpo tunne lähteä yksin kävelemään ilman määränpäätä.

Koiran huomion vaatiminen on taas kaksijakoista. Oma pieni koirani tuppaa aina kiinni ja vatii huomiota aika paljon. Ei vaan aina jaksa sen ylienergisyyttä. On se silti vaan niin ihana.

Ulkoillessa harmittaa usein se, että monet muut koiranulkoiluttajat luulevat, että haluan jutella kaikkien vastaantulevien kanssa. En halua! Ei minua jaksa kiinnostaa toiset ihmiset juurikaan, kun olen koiran kanssa lenkillä ja omissa ajatuksissani. Aikaiset aamut ovat parasta ulkoiluaikaa, silloin ei törmää turhan pulisijoihin.

Tuskin silti otan enää koiraa, kunhan tuosta vanhuksesta aika jättää. Se sitoo hieman liikaa yksineläjää, kun ei ole oikein hoitopaikkoja.

[niksuu93]

Yksi pointti tähän keskusteluun vielä, että jotkut koirat ovat varsin hyökkääviä/agreessiivisia. Se ärsyttää ja tavallaan myös isompien (veri)koirien kohdalla jopa pelottaa minua. Haukkuuvat keskeyttämättä omistajan tuloon asti, juoksentelevat vapaana tai aivan liian kaukana hihnassa kun omistajaa "ei kiinnosta" tai vain muuten ovat täysin kurittomia.

Ymmärrän hyvin, että 99% tapauksista nämä ovat omistajan vika ja kertovat koulutuksen puutteesta mutta silti. Ei pitäisi ottaa koiraa, jos sille ei ole aikaa.

[Passepartout]

Ulkoillessa harmittaa usein se, että monet muut koiranulkoiluttajat luulevat, että haluan jutella kaikkien vastaantulevien kanssa. En halua! Ei minua jaksa kiinnostaa toiset ihmiset juurikaan, kun olen koiran kanssa lenkillä ja omissa ajatuksissani. Aikaiset aamut ovat parasta ulkoiluaikaa, silloin ei törmää turhan pulisijoihin.

Meillä on nykyään keltainen nauha remmissä juuri sen takia ettei kaikki random tyypit tulisi juttelemaan. Suosittelen. Ei ihmisten tarvitse tietää että se on omistajan, ei koiran takia.

Tuskin silti otan enää koiraa, kunhan tuosta vanhuksesta aika jättää. Se sitoo hieman liikaa yksineläjää, kun ei ole oikein hoitopaikkoja.

Ei meilläkään hoitopaikaa ole, kun kukaan lähipiiristä ei suostu hoitamaan. Koirahoitolaan en ole vielä raaskinut koiraa viedä vaikka eihän ne nyt niin kalliita ole.

Yksi pointti tähän keskusteluun vielä, että jotkut koirat ovat varsin hyökkääviä/agreessiivisia. Se ärsyttää ja tavallaan myös isompien (veri)koirien kohdalla jopa pelottaa minua.

Jos tarkoitat verikoiralla vihikoiraa, mitä ko. termillä yleensä tarkoitetaan, niitä on Suomessa kokonaista 500 joten kovin moni sellainen on tuskin sinua pelotellut. Sitäpaitsi vihikoirien pitäisi olla yleensä aika pehmeitä, rauhallisia ja pidättyväisiä.

Ei sillä, huonosti koulutettu koira on kyllä rasittava otus. Täällä tuntuu olevan tapana että mummelit ottaa jonkun pienen rotan, joka on hirveä aggressiivinen räkyttäjä eivätkä sitten saa sitä kuriin -tuskin edes yrittävät. Sitten huudellaan, kuinka "hän on ihan kiltti" kun koira on 15 m fleksin päässä tai vapaana ärsyttämässä toista koiraa.

Toisaalta ei-koiraihminen voi luulla koiraa vihaiseksi/hyökkääväksi/aggressiiviseksi vaikka se ei olisikaan sitä. Koirapuistossa olemme usein puhuneet miten joku voisi luulla että koirat tappelevat verissä päin kun ne roikkuvat toistensa poskissa hampaillaan ja saattavat murista. Leikki on silloin parhaimmillaan. Moni myös luulee, jopa koiranomistajat, että haukkuva koira on vihainen. Vaikka se saattaa haukkua vain leikkihaukkua tai ilmoittaakseen koko maailmalle, että "mää olen täällä." Vähän niin kuin lintu laulaa.

Ajan tällä takaa sitä että koirapelosta pääsee usein opettelemalla lukemaan koiria. Tosin totuuden nimissä minäkin olen aika varautunut dobermannien ja pitbullien suhteen. Osittain siksi että kumpiakaan ei näe kovin usein niin muoto ja elekieli on vieras.

[niksuu93]

Jos tarkoitat verikoiralla vihikoiraa, mitä ko. termillä yleensä tarkoitetaan, niitä on Suomessa kokonaista 500 joten kovin moni sellainen on tuskin sinua pelotellut. Sitäpaitsi vihikoirien pitäisi olla yleensä aika pehmeitä, rauhallisia ja pidättyväisiä.

Verikoira on minun oma keksimä nimitys kaikille suurikokoisille, vahvoille ja agressiivisen oloisille koirille. En siis tarkoittanut mitään pelkkää yhtä rotua jne.

Ei sillä, huonosti koulutettu koira on kyllä rasittava otus. Täällä tuntuu olevan tapana että mummelit ottaa jonkun pienen rotan, joka on hirveä aggressiivinen räkyttäjä eivätkä sitten saa sitä kuriin -tuskin edes yrittävät. Sitten huudellaan, kuinka "hän on ihan kiltti" kun koira on 15 m fleksin päässä tai vapaana ärsyttämässä toista koiraa.

Toisaalta ei-koiraihminen voi luulla koiraa vihaiseksi/hyökkääväksi/aggressiiviseksi vaikka se ei olisikaan sitä. Koirapuistossa olemme usein puhuneet miten joku voisi luulla että koirat tappelevat verissä päin kun ne roikkuvat toistensa poskissa hampaillaan ja saattavat murista. Leikki on silloin parhaimmillaan. Moni myös luulee, jopa koiranomistajat, että haukkuva koira on vihainen. Vaikka se saattaa haukkua vain leikkihaukkua tai ilmoittaakseen koko maailmalle, että "mää olen täällä." Vähän niin kuin lintu laulaa.

Kyllä se lähtökohtaisesti aina se vika siinä omistajassa/kouluttajassa on, jos koira on holtiton. Monet ottavat koiran vaan ihan omistamisenilosta ja toiset tuntuvat siitä oikein kasvattavan vihaista vahtikoiraksi nääs. Samassa talossa on asunut useita porukoita, joiden koirat haukkuvat aina kun omistaja on poissa (joka päivä vähintään sen 8h), ulvovat yöt kun pariskunta on istumassa iltaa ulkona. Todella rasittavaa. Sitten on nämä pienet rottakoirat, jotka räksyttävät jokaiselle vastaantulijalle. Puolustukseksi nämä omistajat sanovat, että se on hirmu kiltti kotona ollessaan ja kun muita ihmisiä tai eläimiä ei ole näköpiirissä. Joo...

Sitten on nämä taluttajat, jotka eivät hallitse koiransa käytöstä tippaakaan. Koira kulkee jossain 50m metrin päässä omistajasta, hyökkäillen jokaisen vastaantulevan päälle. Aivan sama vaikka se olisi pelkkää tuttavallisuutta, mutta kyllä se ottaa päähän jos sitä ei itse halua tai jos sattuu vaikka olemaan siistit vaatteet täynnä tassunjälkiä. Omistaja on vastuussa koiransa touhuista, pitäisi pitää ruodussa myös ulkoiluttaessa.

Eniten mua kuitenkin ärsyttää nämä ihmiset, jotka ottavat koiran vain lemmikin ottamisen ilosta - ilman ajatustaan sen kouluttamista. Esimerkiksi lapsi voi haluta koiran perheeseen ja vanhemmat suostuu ilman että asialle tehtäisiin sen kummempaa jatkossa. Sitten huomataankin että koira onkin ihan villi tapaus eikä se tottele ketään - ei edes omistajaa. Eivät saa pidettyä ruodussa edes ulkoiluttaessa vaan hyökkäilee jokaisen elävän olennon päälle, eikä omistajaa suoraan sanottuna edes kiinnosta.

Joskus tuntuu että itse eläimenkin hyvinvointi kärsii tässä samassa. Lemmikkiä ei pitäisi koskaan ottaa hetken huumassa ja sille pitää varata riittävästi aikaa. Koskee niin isoja kuin pieniäkin otuksia.

Ajan tällä takaa sitä että koirapelosta pääsee usein opettelemalla lukemaan koiria. Tosin totuuden nimissä minäkin olen aika varautunut dobermannien ja pitbullien suhteen. Osittain siksi että kumpiakaan ei näe kovin usein niin muoto ja elekieli on vieras.

Joo, kyllä mulla tavallaan pientä koirapelkoakin on. Lähinnä juuri nämä arvaamattomammat tapaukset arveluttaa ja luonnollisesti nämä isommat ja vahvemmat koirat. Varmaan tietysti johtuu siitäkin, että tähän minun koulukiusaamiseeni kuului tämä koirien kanssa takaa-ajo, niin varmaan pelko juontaa ihan sieltä.