Rekisteröidy    Kirjaudu sisään    Keskustelualue    Käyttäjät   Etsi    UKK

Etusivu » Introversio » Psykologia, sosiologia ja introverttina eläminen




  • Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 15 viestiä ]  Mene sivulle Edellinen  1, 2
    Kirjoittaja Viesti
     Viesti Lähetetty: 27.06.2015 22:23 
    Poissa
    Avatar

    Liittynyt: 27.06.2015 22:08
    Viestit: 24
    Perheeseeni kuuluu minun lisäkseni isä, äiti ja 2 veljeä. Isä ja äiti ovat kaiketi ambiverttejä, eli jossakin siinä ekstro -ja introversion välimaastossa. Molemmat viihtyvät kuitenkin erittäin paljon kotona, mutta ovat myös melko sosiaalisia. Pikkuveljeni taas on viimeisen päälle introvertti, niinkuin minäkin. Isoveljeni taas ihan erilainen, sillä hän on ekstrovertti. Siitä ei ole epäilystäkään :) Mielenkiintoista kyllä ajatella, miten saman perheen sisällä kaikki ovat täysin erilaisia luonteen ominaisuuksiltaan.


    Ilmoita tämä viesti
    Ylös 
     Profiili Lähetä yksityisviesti  
    Vastaa lainaamalla  
     Viesti Lähetetty: 12.09.2015 11:48 
    Poissa
    Avatar

    Liittynyt: 12.09.2015 11:05
    Viestit: 9
    Vanhempani lienevät siinä ekstrovertin ja ambivertin rajamaastossa, sanoisin. He molemmat tekevät sosiaalista työtä ja ovat muutenkin sosiaalisia & ihmisten seurassa luontevia, mutta viihtyvät myös sen vastapainoksi kotosalla. Veljeni viihtyy parhaiten omissa oloissaan, mutta lähtee kyllä mielellään mukaan myös kaveriporukassa ulos. Itse lienen sitten perheen introvertein tapaus.


    Ilmoita tämä viesti
    Ylös 
     Profiili Lähetä yksityisviesti  
    Vastaa lainaamalla  
     Viesti Lähetetty: 01.05.2016 18:50 
    Poissa

    Liittynyt: 01.05.2016 00:29
    Viestit: 20
    Ovat.

    Isää on ahdistanut yleisesti työ, jossa työntekijät ovat jatkuvasti lähellä ja hän jättäytyikin muutama vuosi sitten pois töistä työpaikka-ahdistuksen takia. Muistan lapsuuden, jossa isä oli kiukkuinen aina töistä tullessaan ja hän jäikin mieleen pelottavana isänä. Työn jälkeen hänellä oli pakko nukkua tunti tai pari, jotta jaksaa olla taas. Hän on kertonut nyt ymmärtävänsä, että on ollut erilainen ja nyt hän on kuin kuka tahansa hyvä ja lempeä isä (ja rutkasti tyytyväinen elämäänsä). Äiti viihtyy työssä, kun se on sellaista mukavaa yksintyöskentelyä.

    Nuorin siskoni on INFP-t ja itse olen ISTJ-t. Olemme toisaalta samanlaisia, mutta niin erilaisia. Siskoni on hyvin intuiitivinen, kun itse olen niin realistinen, jolloin omasta mielestäni hän on impulsiivinen enkä olisi uskonut, että hän on introvertti. Infp-siskoni on myös erittäin herkkä, koska hän loukkaantuu helposti.

    Toisen siskon testituloksia en tiedä, mutta hän on joko introvertti tai ambivertti. Hänellä on maaginen taito saada kavereita (ja kykenevä keskustelemaan) ja vielä niin, että kaverit hakeutuvat hänen luokseen vuosienkin päästä juttelemaan hänelle, vaikka hän mielellään (omien sanojensa mukaan) kuluttaisi liikenevän vapaa-aikansa pelkästään lukemiseen ja kävelylenkkeihin. Hän on meistä kolmesta se, joka muutenkin puhuu kaikesta maan ja taivaan väliltä (, kun itse olen kuuntelija-roolissa tai haastan häntä) ja hän kaveera onnistuneesti myös infp-siskon kanssa, kun minä en siinä onnistu (johtuen varmaan myös ikäerostamme).

    Jos olemme kolmistaan yhdessä, niin infp-sisko ei kauan jaksa hengailla, vaikka aina aluksi ajattelee, että voisi kuluttaa meihin useammankin tunnin (on innoissaan näkemisestä). Toisaalta, infp-sisko viihtyy seurassa, esim. turistina ulkomailla, koska huomio kiinnittyy ulkopuoliseen maailmaan eikä niinkään keskustelun ylläpitoon. Tekeminen ja muun maailman tutkailu on siis helppoa ja ok seurassa.

    _________________
    ISTJ-t


    Ilmoita tämä viesti
    Ylös 
     Profiili Lähetä yksityisviesti  
    Vastaa lainaamalla  
     Viesti Lähetetty: 02.05.2016 12:45 
     
    Isäni on ainakin selvä introvertti, joka viihtyy hyvin yksin pitkään. Hän on varsinainen erakko, ei ole kavereita. Äitini on siinä intron ja ekstron välimaastossa. Hänellä ei ole paljoa ystäviä, mutta pitää sisaruksiinsa tiiviisti yhteyttä ja juttelee usein tuntemattomille. Äitini viihtyy hyvin yksin. Veljeni on aspergertapaus. Hän viihtyy hyvin yksin omassa kuplassaan. Tykkää pitää pitkiä monologeja ja puhuu aina historiasta. Hän on selvä asiakeskeinen tyyppi. Itse olen selvä introvertti. Viihdyn hyvin pitkiä aikoja yksin, mutta olen sosiaalisesti taitava. Kavereita on mutta ei ystäviä. Juttelen seurallisella tuulella myös tuntemattomille. Poikani sitten on lähipiiristäni ainoa selvä ekstrovertti. Hän tarvitsee lähes kokoajan virikkeitä tai seuraa. Hän on kokopäivän eskarissa, mutta lähtee mielellään joka ilta leikkimään kaverien kanssa. Hän ei vaikuta nauttivan pitkistä hetkistä yksin. Hän on minun tyylisesti melko temperamenttinen.


    Ilmoita tämä viesti
    Ylös 
      
    Vastaa lainaamalla  
     Viesti Lähetetty: 09.10.2017 00:29 
    Poissa
    Avatar

    Liittynyt: 01.05.2016 14:11
    Viestit: 89
    Paikkakunta: Turku
    Molemmat vanhempani ovat ekstrovertteja. Isäni on ESTP/SeTi. Äitini (ENFP/NeFi) höpöttää jotain randomia käytännössä jatkuvasti, muistuttaa luonteeltaan Gilmore Girls:in äitiä. Veljeni on ekstrovertti, mutta nörtti ENTP/NeTi. FiSe siskoni on introvertti, mutta sosiaalinen, hänelle kaverit ovat erittäin tärkeitä ja eläimet. Judging introversion huomaa hänestä parhaiten eräänläisenä jämähtyneisyytenä, sellainen Suomi-Filmien emäntä, joku Niskavuori tms..


    Ilmoita tämä viesti
    Ylös 
     Profiili Lähetä yksityisviesti  
    Vastaa lainaamalla  
    Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
     
    Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 15 viestiä ]  Mene sivulle Edellinen  1, 2

    Etusivu » Introversio » Psykologia, sosiologia ja introverttina eläminen


  • Paikallaolijat

    Rekisteröityneet käyttäjät:
    Google [Bot]

     
     

     
    Voit kirjoittaa uusia viestejä
    Voit vastata viestiketjuihin
    Et voi muokata omia viestejäsi
    Et voi poistaa omia viestejäsi
    Voit lähettää liitetiedostoja.

    Etsi tätä:
    Hyppää:  
    cron
    Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com