Sivusinkin kyseistä aihetta tuolla toisessa keskustelussa. Mutta olen aina tuntenut katsekontaktin kiusalliseksi. Yritän tietoisesti kyllä aina vilkaista keskustelukumppania ja vähän aikaa pitääkin katsekontaktia. Luulin jo hieman parantaneeni kyseistä tapaani (tai sen puutetta), mutta pari päivää sitten kaikki opittu meni romukoppaan.
Tapasin siis miehen, josta olen kiinnostunut ja hänkin on ilmaissut kiinnostuksensa minua kohtaan. Ja hän katsoi suoraan
koko keskustelumme ajan ja en nähnyt hänen kertaakaan räpäyttävän vaaleansinisiä silmiään (ainakaan niinä hetkinä kun uskalsin itse vilkaista). Ja koska tilanteessa oli muutenkin perhosia vatsassa, meni katsekontakti ihan pikaiseksi vilkuiluksi, huomasin jopa hieman kääntävän vartaloani pois päin miehestä. Ja nyt olen viimeiset pari päivää miettinyt, että annoinkohan miten huonon ja epäkohteliaan kuvan itsestäni. Epäilen silmienvärin vaikuttavan jonkin verran, koska ne eivät olleet perinteisen siniset (tai siniharmaat).
Olen kerran keskustellut erään vanhemman miehen kanssa, jolla oli kellertävät silmät ja hänkään ei räpytellyt silmiään ja katse oli oikein pistävä. Luulin olevani ainoa, josta oli oikein ahdistavaa olla miehen seurassa, mutta eräs hyvä ystäväni -ja niin extrovertti ihminen kuin olla ja voi- tuumi tapaamisen jälkeen, että 'Ne oli murhaajan silmät'. Ei ehkä kuitenkaan oikeasti
![Nauraa :lol:](./images/smilies/icon_lol.gif)
, mutta en siis ollut ainoa, jonka mielestä miehen katsekontakti oli painostava.