Ovatko vanhempanne ja sisaruksenne introvertteja?

[härkä]

En löytänyt vastaavaa ketjua, joten perustin tällaisen.

Jos mietit isääsi ja äitiäsi, niin ovatko/olivatko he luonteeltaan introvertteja ja oletko mielestäsi perinyt introverttiuden heiltä? Jos sinulla on sisaruksia, niin onko introverttius periytynyt myös heille, vai ovatko he onnistuneet sen välttämään? Oletko kenties introvertti ilman, että lähisuvussasi on ketään muuta introverttia?

[Dak]

Uskoisin että koko perheeni on ainakin jossain määrin introvertti. Tosin uskon että itselläni on Aspergerin syndrooma josta tuo introvertteys juontaa, ja sehän on tunnetusti ainakin jossain määrin periytyvä. Mitä tulee koulukiusaamiseen, uskoisin että se omalla kohdallani oli seurausta erilaisuudesta, ei sen syy.

[niksuu93]

Kyllä minä mielestäni ainoa introvertti olen koko perheessäni, tosin läheisteni ja perheenjäsenten ekstroverttiys vaihtelee runsaasti. Jotkut ovat ekstoverttiuden ihan ääripäässä, jotkut taas lähempänä ambiverttia. Mutta toista yhtä vahvasti introverttiuteen kallellaan olevaa ihmistä ei lähipiiristäni löydy, ei edes muista tutuista.

Sinällään tietysti ihmetyttää miten minusta on tullut näin ääri-introvertti, kun kukaan muu suvussa ei jaa luonnettani. Toisaalta oikeastaan kenelläkään läheisistäni ei ole mitään äärimmäisen suuria tuttava-/kaveripiirejä, mutta heistä näkee kuitenkin selvästi että he rakastavat olla jatkuvasti ihmisten parissa ja voivat todella huonosti jos joutuvat olemaan esimerkiksi yhdenkin päivän täysin yksin.

Minun käsittääkseni introverttiys on synnynnäinen luonteenpiirre siinä missä ekstroverttiys. Eli siksi synnytään, ei muututa. Toki elämänkokemukset, hyvät ja huonot muokkaavat ihmistä entisestään, mutta tietääkseni introvertistä ei voi tulla ekstroverttiä edes elämäntapa- tai tilanteenmuutoksilla. Toki kumpikin persoonallisuus voi käyttäytyä näin "itselleen vieraalla" tavalla, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, kumpaa kaliberia on.

Tuo on kyllä totta, että introvertit joutuvat paljon helpommin silmätikuiksi ja tätä kautta kiusatuiksi kuin ekstrovertit, koska yleensähän ne koulukiusatutkit ovat juuri niitä erilaisia, omaperäisiä sekä hiljaisia ja rauhallisia persoonia. Tietysti ekstroverttikin voi esimerkiksi kiusaamisen, huono itsetunnon, ujouden ja arkuuden sekä mt-ongelmien myötä alkaa omaamaan introvertille ominaista käyttäytymistä, mutta näissäkin tapauksissa kun itse "ongelma/vika" korjaantuu, se synnynnäinen temperamentti nousee sieltä esiin. Esimerkiksi minä tiedän monia ihmisiä, jotka ovat olleet esim. peruskouluaikana hyvin hiljaisia, sulkeutuneitakin tapauksia, mutta kun iän myötä heidän arkuus/ujous on väistynyt, sieltä alta on paljastunut ihan samanlainen yltiöekstrovertti kuin muistakin.

Introverttiudella ja esimerkiksi vaikka ujoudella on monia yhteisiä ulospäinnäkyviä piirteitä, mutta tämä taas ei tarkoita että kaikki introvertit olisivat ujoja tai että ujot olisivat aina introvertteja.

[anuski]

Molemmat siskoni ovat introvertteja, vielä voimakkaammin kun minä. Äitinikin varmasti. Isä on varmaankin jossain intron ja ekstron välissä.

[Mawerick]

Tämä herättää kysymyksen, että voiko joissakin tapauksissa introverttius tai ekstroverttius olla opittu ominaisuus, johon vaikuttaa esimerkiksi lapsuuden hyvät ja huonot kaverikokemukset sekä koulukiusattuna oleminen tai sen välttäminen?

Ei. Käytös toki voi olla opittua, mutta introverttius/ekstroverttius määräytyy aivojen rakenteen ja dopamiiniherkkyyden mukaan eikä sitä voi varsinaisesti oppia.

Noin muuten aiheeseen vastatakseni; ainakin isäni on selvästi introvertti kun taas äitini on ekstrovertti, tosin ei kovin voimakkaasti. Veljeäni luonnehtisin enemmän ambivertiksi.

[Q45]

Mun vanhemmat on kumpikin introvertteja, tosin eivät yhtä vahvasti kuin minä. Veli vaikuttaisi olevan jossain introvertin ja extrovertin rajamailla, ehkä kuitenkin enempi ekstrovertin suuntaan. Paha sanoa, kun on vielä suht nuori. Sisko taas on selvä ekstrovertti.

[w!?]

Kummatkin vanhemmat extroja. Isällä ehkä hieman introvertin piirteitä. Siskoni on myös extrovertti ja tämä asetelma on saanut välimme kiristymään hyvin useasti (ei pysyvästi). Sukulaisieni on vaikea ymmärtää minua ja haluani olla vain yksin. Usein kuulen kysymyksiä mahdollisesta masennuksesta ja siitä kuinka ei ole "normaalia" olla tälläinen .

[niksuu93]

Kummatkin vanhemmat extroja. Isällä ehkä hieman introvertin piirteitä. Siskoni on myös extrovertti ja tämä asetelma on saanut välimme kiristymään hyvin useasti (ei pysyvästi). Sukulaisieni on vaikea ymmärtää minua ja haluani olla vain yksin. Usein kuulen kysymyksiä mahdollisesta masennuksesta ja siitä kuinka ei ole "normaalia" olla tälläinen .

Sullahan on sitten hyvin samanlainen tilanne kun mulla. Käytännössä koko perhe ja sukulaiset ekstroja ja itse ainoa intro. Yritä siinä sitten erilaisia tarpeitaan selittää, kun kaikki vastaavat kertomisiini vain että ei tuo jokatapauksessa ole normaalia tai että taidat olla jotenkin masentunut, kun ihmisten seura ei kiinnosta ja olet vain aina yksin kotona. Joskus tuntuu, etteivät he edes halua ymmärtää tai vähintääkin pitävät minua jonkinasteina pettymyksenä kun en ole kuin he. Pikkuhiljaa ovat ehkä alkaneet ottaa sanomiseni tosissaan, mutta eivät he siltikään oikein tajua mistä on kyse. Terapiaan oltaisiin kyllä heti laittamassa tai psykiatrin juttusille. Lääkkeillähän tämä kuulemma paranee ja "susta saadaan normaali ihminen".

"Minä en voi käsittää miten joku voi valita yksinolon kun seuraakin on tarjolla". Niin, ei ekstroverttinä ehkä olekaan helppo ymmärtää.

Koitahan jaksaa. Todennäköisesti he alkavat ymmärtää paremmin, kun näkevät miten tosissasi asian suhteen olet.

[qumma]

Isäni on melko introvertti. Itseasiassa muistuttaa muutenkin paljon minua. Äitini ja veljeni ovatkin extrovertimpia. Ei mitään ääritapauksia tosin kumpikaan.

[Tihku]

Kyllä molemmat vanhempani ovat/olivat introvertteja. Isäni on jo kuollut. Sisaruksia minulla ei ole. Muutenkin suvusta löytyy introvertteja. Siinä mielessä oman suvun, etenkin lähellä asuneen äidinpuoleisen, kanssa onkin ollut helppo tulla toimeen. Oman sosiaalisen elämän pienuutta ei ole koskaan ihmetelty suvun taholta, kun suurin osa silloisista aikuisista on itsekin ollut kotona nysvääjiä. Vaikka toki jokaisessa suvussa on omat ongelmansa.

Olen miettinyt, olisiko isäni voinut olla myös asperger. Sen verran paljon hänessä oli sellaisia piirteitä mm. sosiaalisessa kanssakäymisessä, jotka viittaavat aspergeriin. Olen pohtinut tätä samaa joskus itseni kohdalla, mutta sittemmin hylännyt 'diagnoosin'.