Totta että introverttius nähdään aina lähes yksinomaan negatiivisena asiana, mutta kyllä introverteilla on paljonkin hyviä puolia. Ne eivät välttämättä vain ole niitä kaikkein ulospäin näkyvimpiä ominaisuuksia tai henkilö ei vain muuten osaa niitä hyödyntää, koska ei tunne vielä persoonaansa (introverttiuttaan) tarpeeksi hyvin.
Kun asiaa tutkiskelee hieman tarkemmin, itse ainakin luokittelisin tällaiset asiat introvertin vahvuuksiksi:
Kuunteleminen. Koska introvertti ei puhu niin paljon kuin keskimääräinen ihminen, hän on useimmiten kuuntelijan roolissa. Ja usein varsin hyvä siinä. Ainakin minua monet lähes tuntemattomatkin ihmiset ovat heti sanoneet että olen hyvä kuuntelija ja että minulle on tosi helppo puhua kaikista asioista. Introvertti ei myöskään kovin helpolla kerro omia asioitaan ulkopuolisille (eikä liiemmin harrasta small-talkiakaan), joten minusta ainakin tuntuu usein ettei minulla ole juuri mitään sanottavaakaan. Introverteilla ei myöskään ole kehuskella saavutuksilla tai hankinnoilla tai tarvetta pönkittää omaa egoaan, joten näistäkään ei puhetta synny. Siispä usein siinä käy niin, että toinen puhuu ja minä kuuntelen. Ja se sopii minulle oikein hyvin.
Harkitsevaisuus. Introvertti ajattelee ennen kuin puhuu tai tekee, joten hän ei kovin helposti töksäyttele esim. juoruja tai asiattomuuksia. Harvoin nämä tietysti ovat ekstroverteillakaan tahallisia, mutta kun suu käy ennen kuin aivot miettii niin joskus siinä vain niin käy. Introvertti myös punnitsee asioita, niiden merkitystä ja kokonaisuuksia ekstoverttia enemmän, joten voisi myös olettaa että lopputulos on heidän kohdallaan parempi.
Organisointikyky. Minua on sanottu esim. ammattikoulussa "synnynnäiseksi johtajaksi". En todellakaan ole mikään ryhmän äänekkäin/kuuluvin henkilö, mutta osaan sekä itsestäni että muiden mielestä jakaa työtehtävät järkevästi ja tasapuolisesti, seurata työn edistymistä hyvin sekä asettaa realistisia tavoitteita. Näin hommat tulee tehtyä hyvin ja deadlineen mennessä. Hehe, usein siinä vain kävi loppujenlopuksi niin että minä tein lähes kaikki työt kun ryhmän muut jäsenet keskittyivät enemmän viihdyttämään toisiaan...
Ongelmanratkaisukyky. Olen huomannut että olen lähes luonnonlahjakkuus päättelykykyä, ongelmanratkontaa ja matemaatiikkaa vaativissa tehtävissä. Lasken monimutkaisiakin laskutoimituksia hyvin ja yksinkertaisemmat nopeasti päässä. Esimerkiksi shakkia pelaan hyvin, tavallaan miltein jo heti sen aloitettuani. Pelin logiikka oli minulle helppo hahmottaa. Analysoin muutenkin kaikkea tarkasti ja varsin "automaattisesti" ja huomaan pieniäkin yksityiskohtia miltein kaikessa. Mulle elämä on vähän niin kun suuri aivopähkinä itsessään.
Empaattisuus. Vaikka on sanottu että tunteita säätelevän aivopuoliskon pitäisi olla introverteilla se vähemmän aktiivisempi, voin kuitenkin myöntää olevani tavallaan jopa ektrovertteja empaattisempi. Kuuntelen ihmisten ongelmia ja huolia aidosti, osaan tavallaan siirtyä tilanteessa henkilön itsensä kenkiin. Mutta tavallisen "kyllä se siitä" lässytyksen sijasta, yritän tarjota ongelmiin oikeita ratkaisuja ja antaa henkilöille ajateltavaa kuinka hän itse pystyisi asennoitumaan ongelmiinsa oikein. En tietenkään tarkoita tällä että ikäänkuin "sivuuttaisin" ihmisen tuskan ja antaisin typeriä itsehoitovinkkejä jotka kaikki jo tietävät, vaan pyrin itsekin monenlaisista ongelmista elämässäni kärsineenä henkilönä ohjaamaan muutkin kohti oikeaa suuntaa.
Riippumattomuus muista ihmisistä. Minulla ei ole kovin laajaa sosiaalista verkostoa, enkä ole koskaan sellaista oikeastaan kaivannutkaan. On hienoa olla itsenäinen ja riippumaton muiden ihmisten seurasta. Introvertin onnellisuus ei ole riippuvainen muista ihmisistä, joten hän pärjäisi vaikka Siperiassakin ongelmitta. Siinä missä ekstrovertit käyttävät kaiken aikansa vain muiden perässä juoksemiseen, voi introvertti hyödyntää tämän ajan vaikkapa omien harrastustensa ja projektiensa parissa tai oppia jotain muuta ihmeellistä maailmasta ja elämästä. Taikka vain yrittää oppia itsestään lisää kaikkea jännää.
Kyky kulkea omia teitä. Olen aina ihmetellyt, mikä ihmeen tarve kaikilla on matkia muita. Aina pitää olla samanlaisia vaatteita, heti sama puhelin kuin muilla, käydä samoissa paikoissa kun muut. Ilmeisesti jonkinlainen hyväksynnän hakemisen tarve. Minulla ei ole koskaan ollut sellaista. Olen aina kulkenut omia teitäni, enkä ole liiemmin välittänyt mitä mieltä muut ovat valinnoistani olleet. Minulla ei ole koskaan ollut tarve "seurata laumaa" vaan tehdä juuri niin kuin vain itsestäni tuntuu hyvältä. Olen tavallaan vapaa muodin, trendien ja muiden mielipiteiden kahleista. Pukeudun niin kuin itse haluan, teen niitä asioita jotka ovat minulle itselleni tärkeitä enkä välitä pätkääkään mitä mieltä muut ihmiset ovat minusta. Minulla ei ole tapana teeskennellä tai mielistellä. Olen aito.
Tuntuipa oudolta ensimmäisen kerran kehua itseäni.
