Introvertit.net Keskustelufoorumi

otsikon mukaisesti, millaisia unelmia ja tavoitteita elämässä teillä on? Pieniä, isoja, vaikeita, helppoja? Uskotteko niiden toteutuvan?

Itsellä ei ole kummoisia haaveita, varmaan joku perus "hulluna rahaa", koska raha mahdollistaa aika monta asiaa. Toisaalta, sitähän sanotaan, että parhaat asiat on ilmaisia. Ois vaan kiva saada myös ne toisiks parhaat

Öiköhän sitä itekin kuulu suomalaiskaartiin, jotka haaveilee elävänsä normaalia elämää lottovoiton jälkeen. Siihen, josta 95 % jotka sanoo ettei raha tee onnelliseksi, mutta samalla siihen 94 % jotka on kuitenkin valmiita kokeileen rahan suhdetta onnellisuuteensa.
Jaarittelua, sitä kaivattiinkin

Olis ihan kiva jos en kuolinvuoteellani kokisi tuhlanneeni elämääni. Mitä kaikkea tuo nyt sitten edellyttääkään..

Kolme asiaa tulee mieleen. Ensimmäinen ja mielestäni mahdollisin on se raha. Sen verran ettei tarvitsisi murehtia onko sitä tarpeeksi, riittäisi loppuelämäksi itselle (ja ehkä myös lapsille). Ja jonkun verran luksusta. Lottovoiton todennäköisyys on liian pieni ja rikkaita sukulaisia ei ole, niin strategiani on hirveä vaivannäkö sekä opinnoissa että töissä, sopiva määrä onnekkaita sattumia ja Aspergerin erikoistuminen. Tämä on enemmänkin tavoite kuin haave. Varmaan ei toteudu mutta ei sitä aina tiedä.

Toinen on oikeasti hyvä parisuhde. Kuuluu haaveosastolle, en tiedä onko tällaiselle Asperger-introvertille mahdollinen. Jos ei niin jos edes mahtavaa seksiä (tästä on oma ketju tuolla kokemuksia osiolla). Eli tavallaan tuo ensimmäinen tukee tätä.

Kolmas on että saisi aikaan jonkun uuden tieteellisen teorian, kaavan, ratkaisun johonkin suureen ongelmaan tms. Tähän pätee sama strategia kuin ensimmäiseen. Ja ensimmäinen myös tukee tätä koska sitten voisi keskittyä tähän. Kuitenkin äärimmäisen epätodennäköistä että tämä toteutuisi. Ja kaikista vaikeinta on sopivan ongelman keksiminen ratkaistavaksi.

Q45 kirjoitti:Olis ihan kiva jos en kuolinvuoteellani kokisi tuhlanneeni elämääni. Mitä kaikkea tuo nyt sitten edellyttääkään..

Tiivistettynä juuri tämä. Joskus (välillä vähän liiankin usein) tuntuu, että elämä valuu hukkaan - kaikki muut menevät elämässä eteenpäin, mutta minä tavallaan poljen paikallani. Päivät koostuvat aina samoista asioista ja monesti on tullut ihan suoraankin ajateltua ettei tässä elämässä loppujen lopuksi ole mitään järkeä.

Toisina päivinä taas tuntuu, että elämäni ei oikeastaan ole hassumpaa - joten aika kausittaista. Mutta eiköhän meillä kaikilla kuitenkin ole suhteellisen samat haaveet elämässä, kuten löytää itsellensä merkitseviä ihmisiä elämäänsä, kuluttaa aikaansa omien harrastusten ja mielenkiinnonkohteiden parissa, hankkia perhe ja mieleinen työ ja asua kivassa lukaalissa ilman mahdottomia taloudellisia vaikeuksia. Mulle oikeastaan ei juuri koskaan ole raha ollut elämässä mikään vallitseva tavoite, pääasia että sitä vain olisi sen verran ettei tarvitsisi tinkiä arkisista asioista. Tokihan sillä saa paljon kaikkea hankittua, mutta vaikka ihmisellä olisi jo kaikki - tekeekö materia oikeastaa onnelliseksi?

Onhan noita haaveita vuosien aikana ollut erilaisia mutta yksi haave on ja pysyy. Ja se on perhe. Mies ja pari kolme lasta. Siitä haaveesta en ole tinkinyt. Ensimmäinen tavote on saavutettu kun on mies elämässä. Lapset on ajankohtaisia sitten myöhemmin. Millon tää ajankohta on nii siitä tosin käydään kovasti keskusteluja

Haave numero 1 on itse asiassa niinkin haasteellinen kuin mukava työ. Siitä ei tarvitsisi saada edes mitään huippupalkkaa, kunhan vaan viihtyisin siellä ja työtehtävät olisivat mielekkäitä. Muuten haaveilen jostain sisäisestä tasapainosta ja siitä, että oppisin nykyhetkeä paremmin sietämään erilaisia ihmisiä. Tuo tasapainon saavuttaminen lienee melko hankala rasti, luulen, vaan eipä tuo mielekäs työkään varmaan maailman helpoin saavutettavissa oleva asia ole. Toivossa on silti hyvä elää!

Tällä hetkellä tärkein tavoite olis löytää mieluinen työpaikka. Haluaisin myös jossain vaiheessa löytää oikeanlaisen kumppanin.

Pääasia on se onnellisuus. Ja että pysyy terveenä, sekä itse että läheiset ihmiset.

jonkinlaisena haavena vois olla työpaikka.
Näen sen kuitenkin tuovan mukanaan paljon haittapuoliakin koska työ on yleensä aina ns. perseestä.
Siitä tulis hieman rahulia kassaan mutta yleinen elämänlaatu kärsis huomattavasti yleisenä vitutuksena.
Tämäntakia olen ihan tyytyväinen ilman työtäkin.
Jokin vietti tai vaisto sillon tällön laittaa kaipaamaan mukavaa emäntää elämääni mutta sekin on ihan ajattelulla torjuttavissa. Arvostan omaa aikaa ja tilaa eniten elämässäni, parisuhde saattaisi viedä siis tämän vähänkin ilon pois.

Ei noita tavotteita oikeastaan ole, omasta mielestäni olisin valmis siirtymään kuolinvuoteelle jo nyt.

Suurin haave tällä hetkellä on löytää sellainen työ, josta oikeasti tykkää ja jopa nauttii.
Olen jo pitkään haaveillut jostain muusta työstä, ja nyt koen stressitason olevan kohdallani sen verran korkea, että asialle täytyy ihan tosissaan alkaa tehdä jotain konkreettista.
Työ eläinten parissa houkuttelee todella paljon, koulunpenkki ei senkään vertaa Mutta pakko kai se sitten on, ei se haave muuten toteudu...