Mitä kuuluu?

Ketjut, joille ei ole muuta osoitetta...
niksuu93
Viestit: 476
Liittynyt: 01.02.2015 18:45
Paikkakunta: Kuopio
Viesti:

Re: Mitä kuuluu?

Viesti Kirjoittaja niksuu93 » 03.05.2015 21:32

aura kirjoitti:^
Hei, ikä on vaan numero :lol:
vanhemmat ihmiset on kyllä usein tosi hyvää seuraa, niillä on sellaista iän mukanaan tuomaa varmuutta ja rauhallisuutta. Tai no, riippuu tietysti yksilöstä, mutta enemmän tätä ilmiötä vaan havaitsee 30+ ihmisissä kuin omassa ikäluokassa.
Niinhän se tietysti on, mutta kyllä sitä parikymppinen miehen alku kaipaisi myös oman ikäistään seuraa jonka kanssa tehdä asioita. Ei sitä haluaisi seukata pelkästään jo keski-ikään ehtineiden kanssa. Hienoahan se tietysti on tuntea ihmisiä eri ikäluokista ja myös eri elämäntilanteista, mutta eivät he pysty täysin korvaamaan sitä samanikäisten seuraa - olivat keskustelut sitten kuinka henkeviä tahansa. :lol:

Geith
Viestit: 46
Liittynyt: 07.04.2015 20:36
Viesti:

Re: Mitä kuuluu?

Viesti Kirjoittaja Geith » 07.05.2015 21:59

Tavallaan sitä joo kaipaa "omanikäistä" seuraa, mutta oikeastaaan en. Mulle loppupeleissä kuitenkin ratkaisee enemmän yksilö (ja sen "rasittavuus"). Paremmin tulen toimeen itseäni vanhempien kanssa. Toisaalta, alan olla jo sen ikäinen, että omanikäistäkin mieleistä seuraa olisi tarjolla enemmän.

Oivoi.. Ensi viikolla olisi tiedossa rasittavaa seuraa, ja ehdin jo miettiä tuhannet selitykset, miksi en pääsisi tulemaan, muttah.. Pakko kait se on vaivautua. Kyllä sitä pari tuntia jaksaa kärsiä, voinhan taas uppoutua vain omaan päähäni ja sosialisoida silti mahdollisimman vähän. ;)
Ole oma itsesi ja muutu. Muutahan sinä et voi.

niksuu93
Viestit: 476
Liittynyt: 01.02.2015 18:45
Paikkakunta: Kuopio
Viesti:

Re: Mitä kuuluu?

Viesti Kirjoittaja niksuu93 » 09.05.2015 20:38

Geith kirjoitti:Tavallaan sitä joo kaipaa "omanikäistä" seuraa, mutta oikeastaaan en. Mulle loppupeleissä kuitenkin ratkaisee enemmän yksilö (ja sen "rasittavuus"). Paremmin tulen toimeen itseäni vanhempien kanssa.
Joo, vanhempien ihmisten kanssa on jotenkin helpompi tulla juttuun. Liekkö sitten jokin vuosien kerryttämä elämänviisaus vai eräänlainen kypsyys syynä, en tiedä? Jokatapauksessa henkeviä ja syvällisiä keskusteluja saa helposti aikaan itseään vanhempien ihmisten kanssa. Voidaan jutella vaikka ummet ja lammet, jos vain oikea aihe löytyy. Jotenkin tunnen oloni myös vapautuneemmaksi itseäni vanhempien ihmisten seurassa. Varmaan johtuu ihan siitä, että ei ole tavallaan "paineita miellyttää" tai "tehdä vaikutusta", kun ei heistä samalla tavalla ystävää hae kuin omanikäisistä.

Tietysti yksilö ja persoona ratkaisee, mutta henkilökohtaisesti ainakin myönnän etteivät tällaiset vanhempien ihmisten kanssa solmitut ihmissuhteet pysty korvaamaan sitä samanikäisten seuran kaipuuta. Kun vain löytyisi joskus sellainen ihminen, joka olisi suunnilleen samanikäinen ja omaisi samanlaisen ajatusmaailman ja mielenkiinnonkohteet, niin se olisi kyllä mahtavaa.

Eihän sitä parikymppisen ihmisen koko sosiaalinen verkosto (outo sana introvertille??) voi koostua pelkästään 40+ vuotiaista. :lol:

Tihku
Viestit: 29
Liittynyt: 30.01.2015 22:53
Viesti:

Re: Mitä kuuluu?

Viesti Kirjoittaja Tihku » 06.06.2015 18:30

Ahdistaa eräs kurssi, jossa on kilpailullinen asetelma. Pitäisi penkoa dataa ja löytää sieltä juttuja ja sitten trackataan sitä, miten hyvin kukin on löytänyt juttuja. Ei kiva, kun en muutenkaan saa oikein tehtävästä otetta. Kai tässä olisi jonkinlainen tilaisuus kasvamiselle, jotta saisi omaksuttua enemmän hälläväliä-asennetta eikä huonojen tuotoksien laittaminen ihmisten nähtäviksi niin ahdistaisi. Kaipa kurssista kuitenkin opintopisteet saa, vaikkei tulos olisikaan kovin hyvä.

Sami90
Viestit: 36
Liittynyt: 04.01.2015 00:02
Viesti:

Re: Mitä kuuluu?

Viesti Kirjoittaja Sami90 » 07.06.2015 21:51

Kävin pururadalla kävelemässä tänään. Piristi käydä metsässä, vaikka oli pilvistä ja vettä tihkutti taivaalta.

aviation
Viestit: 33
Liittynyt: 27.04.2015 21:24
Viesti:

Re: Mitä kuuluu?

Viesti Kirjoittaja aviation » 25.06.2015 14:35

Auto huollossa tänään. Kävelin siinä sit, kun oli aikaa. Soittivat sit perään, et
Vesipumppu vuotaa. Onneksi huomasivat. Vaihtoon se sit meni. Täs on
Pari reissua kesällä, joten se olis pian levinnyt tien päällä.

Vaimo lähti just kauppaan kun kotiuduin, ihana hiljaisuus.

Joskus aamulla miettii, et tuleeko hyvä päivä. Tää nyt on ollu sellainen.

Avatar
Mörkö
Viestit: 23
Liittynyt: 24.11.2014 18:24
Viesti:

Re: Mitä kuuluu?

Viesti Kirjoittaja Mörkö » 25.06.2015 18:23

Hei hei, "mitä kuuluu?", sä kysyt. Ja kaikki on ok. No hyvä sun on puhuu, kun sä et tiedä miltä musta tuntuu.

niksuu93
Viestit: 476
Liittynyt: 01.02.2015 18:45
Paikkakunta: Kuopio
Viesti:

Re: Mitä kuuluu?

Viesti Kirjoittaja niksuu93 » 26.06.2015 22:08

Mörkö kirjoitti:Hei hei, "mitä kuuluu?", sä kysyt. Ja kaikki on ok. No hyvä sun on puhuu, kun sä et tiedä miltä musta tuntuu.
Indeed. Sinänsä aika ironista, miten niin moni jankkaa tuota samaa riimua - vaikka ei oikeasti olisi tippaakaan kiinnostunut toisen tunteista. Sitä kysytään vaan ihan tavan vuoksi. Sitten jos satut toiselle asioistasi avautumaan, ei hän edes kuuntele eikä ota mitä tosissaan. Puheenaiheenkin kääntää vain tylysti naureskellen jonnekin muualle.

Hyvin, hyvin surullista. :cry:

---------------------

Sen verran voisi tässä omia kuulumisiaan avata, että pahoin pelkään miten tässä jatkossa tulee työnteosta mitään. Ensimmäinen harjoittelurupeama ja odotan jo joulua jolloin se olisi ohi. Olen yksinkertaisesti niin poikki. Ei varmaan edes tarvitse sanoa, että mitään omaa tai sosiaalista elämää mulla ei töiden lisäksi enää ole, sillä työharjoittelu vie kaiken energiani. Loppuajan käytännössä vaan nukun ja makaan.

Herääkin kysymys, onko tämä kaiken arvoista? Jos ihmisen elämänlaatu ja hyvinvointi laskevat näin suuresti työelämässä, miten pystyn ikinä jatkamaan tätä seuraavat 40 vuotta? Entä jos ihmisen pää ei yksinkertaisesti kestä tällaista aikataulua, että juokse joka aamu sinne, ole arvokas valoisa aika muiden "orjana" ja tule vain kotiin nukkumaan? Missä on se elämä, jota vietin ennen tätä? Se kaikki vapaus tehdä mitä haluaa, milloin haluaa.

Moni tietysti sanoisi, että sitä on niin kauan oltu työttömänä että laiskuus on vaan iskenyt, mutta ei se ole sitä. Kroonisesti sairaana väsyt paljon tervettä nopeammin, mutta silti sulta odotetaan samoja voimavaroja kuin normaalilta ihmiseltä. Olisi kiva tietää mistä tämä h*lvetillinen väsymys oikein johtuu? Joko olisi aika ehdottaa lääkärille jotain "kofeiinia voimakkaampia piristeitä" vain jotta pysyisi hereillä?

aura
Viestit: 102
Liittynyt: 04.03.2015 17:46
Viesti:

Re: Mitä kuuluu?

Viesti Kirjoittaja aura » 05.07.2015 18:50

^
Jos vaan onnistut Niksu, niin kannattaa jotenkin kikkailla itsesi ulos tuolta. Olisiko sun lääkäriltä mahdollista saada jotain todistusta, jonka avulla välttää karenssit yms? En sairasta itse mitään (ainakaan tietääkseni), mutta samaistun kyllä väsymykseen. Itse otin vaan loparit töistä, mutta onnekseni muut asiat kääntyivät niin, ettei tarvitse huolehtia tuista tässä kohtaa.

Försti
Viestit: 45
Liittynyt: 27.03.2015 21:33
Viesti:

Re: Mitä kuuluu?

Viesti Kirjoittaja Försti » 06.07.2015 17:35

Mitä työtä niksuu teet? Itekki oon työpäivie jälkee usein puhki ja väsyny. Joskus juon iltapäiväkahvit ja piristyn sillä uutee jonkinsortin nousuu ja joskus vedän tirsat. Joskus taas sit menee koko ilta kärvistelle ku ei mikää innosta ja on henkisesti väsyny tms. Uskoisin, että väsyttäis vähemmän jos ois enemmän iloisia asioita kotopuolessa piristämässä.

Vastaa Viestiin

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa