Lapsena ekstrovertti, aikuisena ambivertti?
Lähetetty: 03.12.2018 10:33
Hei!
Testitulokseni: 60% introvertti/ 40% ekstrovertti = ambivertti
Mitä tästä pitäisi ajatella? Voiko tämä persoonallisuuden piirre muuttua vai onko se tosiaan pysyvä ominaisuus?
Olin lapsen hyvin ekstrovertti. Kyllästyin helposti yksin ollessani, olin erittäin ulospäinsuuntautunut ja nautin sosiaalisista tilanteista. Muistan, kuinka tunsin koulujen kesälomalla tylsistyväni kuoliaaksi kun kaverit olivat lomamatkoillaan ja jouduin olemaan paljon yksin. Siis "yksin": olihan minulla kaksi veljeä ja vanhempani. Kaipasin jatkuvasti toimintaa, virikkeitä ja seuraa.
Nykyisin olen 36-vuotias ja minua pidetään edelleen ekstroverrtina ja koen sen usein taakaksi. Ujous ei niin sanotusti asu minussa. Koen sen osittain taakaksi. Olen sosiaalisesti lahjakas ja välillä ihan uskomaton lörpöttelijä, varmaan rasittavuuteen saakka. Kaiken koheltamisen, puheripuloinnin ja ihmisten tapaamisen vastapainoksi tarvitsen nykyisin paljon omaa aikaa. Esim. illanvietoissa väsyn toisten seuraan ja omaan lörpöttelyyni jo siinä vaiheessa kun muut ovat lähdössä baariin. Ei huvita mennä sinne meteliin ja ihmisvilinään. Sitten kaverit yllättyvät ja ihmettelevät kun elän tällaista "eläkeläisen" elämää. Olenhan kuitenkin niin sosiaalinen enkä jäädy vieraidenkaan ihmisten seurassa.
Oikeasti minusta on ihanaa asua yksin ja viettää "eläkeläisen" elämään. Sitten kun olen ollut hetken yksin, on taas ihanaa nähdä ystäviä. Koen oloni kaksijakoiseksi ja ristiriitaiseksi. Olen tehnyt tuon testin monta kertaa koska en meinaa uskoa, että olen 60% introvertti. Tosin tulos riippuu paljon mielentilastani ja vireystasostani, mutta vastaus on aina ollut ambivertti.
Testitulokseni: 60% introvertti/ 40% ekstrovertti = ambivertti
Mitä tästä pitäisi ajatella? Voiko tämä persoonallisuuden piirre muuttua vai onko se tosiaan pysyvä ominaisuus?
Olin lapsen hyvin ekstrovertti. Kyllästyin helposti yksin ollessani, olin erittäin ulospäinsuuntautunut ja nautin sosiaalisista tilanteista. Muistan, kuinka tunsin koulujen kesälomalla tylsistyväni kuoliaaksi kun kaverit olivat lomamatkoillaan ja jouduin olemaan paljon yksin. Siis "yksin": olihan minulla kaksi veljeä ja vanhempani. Kaipasin jatkuvasti toimintaa, virikkeitä ja seuraa.
Nykyisin olen 36-vuotias ja minua pidetään edelleen ekstroverrtina ja koen sen usein taakaksi. Ujous ei niin sanotusti asu minussa. Koen sen osittain taakaksi. Olen sosiaalisesti lahjakas ja välillä ihan uskomaton lörpöttelijä, varmaan rasittavuuteen saakka. Kaiken koheltamisen, puheripuloinnin ja ihmisten tapaamisen vastapainoksi tarvitsen nykyisin paljon omaa aikaa. Esim. illanvietoissa väsyn toisten seuraan ja omaan lörpöttelyyni jo siinä vaiheessa kun muut ovat lähdössä baariin. Ei huvita mennä sinne meteliin ja ihmisvilinään. Sitten kaverit yllättyvät ja ihmettelevät kun elän tällaista "eläkeläisen" elämää. Olenhan kuitenkin niin sosiaalinen enkä jäädy vieraidenkaan ihmisten seurassa.
Oikeasti minusta on ihanaa asua yksin ja viettää "eläkeläisen" elämään. Sitten kun olen ollut hetken yksin, on taas ihanaa nähdä ystäviä. Koen oloni kaksijakoiseksi ja ristiriitaiseksi. Olen tehnyt tuon testin monta kertaa koska en meinaa uskoa, että olen 60% introvertti. Tosin tulos riippuu paljon mielentilastani ja vireystasostani, mutta vastaus on aina ollut ambivertti.