Kännykän käyttö eristää?
Lähetetty: 29.11.2018 10:58
Menin työterveyshuollon odotustilaan jossa lisäkseni oli neljä ihmistä... kaikki tuijotti kännykkäänsä.
Ei siinä mitään, mutta ennen piilouduttiin lehden taakse.
Siitäkin huolimatta etten tosiaankaan kaivannut juttukaveria, olen tässä kevyessä keski-iässä muutenkin kännykkävastainen. Tai siis muiden käytös näyttää pakkomielteiseltä.
Naapuri käy tupakalla ja aina on kännykkä kädessä. Saattaa olla tietysti utelias emäntä sisällä joten ulkona on hyvä käydä Tinderissä.
Olen jäänyt (omasta tahdostanikin) kaiken ulkopuolelle. Somen ja muun. Tosin syynähän on se etten siedä pakon tunnetta joka niihin liittyy. Ihan anonyyminä kirjoittamaani blogiinkaan.
Silti pelottaa muiden tarve piiloutua kännykkäänsä. MInua vanhempienkin. Tosin enhän minä tiedä mitä siellä lukevat mutta pakonomaiselta pakenemiseltä se vaikuttaa. Ekstroverteillekin.
Kulkeminen koirenkin kanssa on muuttunut kännykän pitämiseen toisessa kädessä. Ikään kuin elämässä ei enää voisi nauttia mistään ympäristössä. Saati havainnoida liikennettä. Kulkemista näkemättä ja hyvin usein kuulemattakaan mitään.
Ja näin kirjoittaa ihminen joka menee metsään ettei tarvitse ihmisiä kohdata. Jota hävettää työkännykän käyttö asiakkaiden luo mennessä ja sieltä tullessa. Hah.
Ei siinä mitään, mutta ennen piilouduttiin lehden taakse.
Siitäkin huolimatta etten tosiaankaan kaivannut juttukaveria, olen tässä kevyessä keski-iässä muutenkin kännykkävastainen. Tai siis muiden käytös näyttää pakkomielteiseltä.
Naapuri käy tupakalla ja aina on kännykkä kädessä. Saattaa olla tietysti utelias emäntä sisällä joten ulkona on hyvä käydä Tinderissä.
Olen jäänyt (omasta tahdostanikin) kaiken ulkopuolelle. Somen ja muun. Tosin syynähän on se etten siedä pakon tunnetta joka niihin liittyy. Ihan anonyyminä kirjoittamaani blogiinkaan.
Silti pelottaa muiden tarve piiloutua kännykkäänsä. MInua vanhempienkin. Tosin enhän minä tiedä mitä siellä lukevat mutta pakonomaiselta pakenemiseltä se vaikuttaa. Ekstroverteillekin.
Kulkeminen koirenkin kanssa on muuttunut kännykän pitämiseen toisessa kädessä. Ikään kuin elämässä ei enää voisi nauttia mistään ympäristössä. Saati havainnoida liikennettä. Kulkemista näkemättä ja hyvin usein kuulemattakaan mitään.
Ja näin kirjoittaa ihminen joka menee metsään ettei tarvitse ihmisiä kohdata. Jota hävettää työkännykän käyttö asiakkaiden luo mennessä ja sieltä tullessa. Hah.
