Introvertit.net Keskustelufoorumi

Useiden tutkimusten mukaan kissaihmiset ovat introvertimpiä kuin koiraihmiset. Erään kyselyn mukaan ihmisistä 74% piti koirista paljon ja 41% piti kissoista paljon (kyselyssä kysyttiin suhtautumista molempiin eläimiin erikseen). Nämä prosentit kuvastavat yllättävän hyvin ihmisten keskimääräistä jakautumista E-I -akselilla. Yhdessä tutkimuksessa lemmikkien omistajille tehtiin ihan persoonallisuustestit ja koiranomistajat olivat keskimäärin 15% ekstrovertimpia. Lisäksi koiraihmiset ovat niitä, joilla voi olla molemmat lemmikit, eli he ovat enemmän OK kissojen suhteen kuin toisin päin.

Tämä täsmää myös aika hyvin omien kokemusteni kanssa. Aika pitkälti kaikki ystäväni ovat kissaihmisiä (ja tietenkin introverttejä). Koirissa minua vain ärsyttää suunnattomasti se jatkuva huomion kaipuu ja sokea tottelevaisuus.

Mitkä ovat omat kokemuksenne tästä ikuisesta väittelystä kissojen ja korien välillä?

Minä olen koiraihminen, mutta tykkään kyllä kissoistakin. Meillä on tälläkin hetkellä koira. Välillä kyllä tuntuu väsyttävältä huomioida sitä sen verran kuin on tarpeen vaikka rakki melko itsenäinen onkin. (lue: nukkuu suurimman osan ajasta eikä siis kaipaa seuraa. Ei vaan, tuo kun on metsästyskoira se ei sillä tavalla kaipaa ihmisen seuraa ja viihdyttämistä.)

Toisaalta, vaikka kissat keskimäärin vaativat huomiota vähemmän kuin koirat ne ne vasta vaativatkin huomiota täsmälleen silloin kun niille sopii.

Minun tuttavapiirissäni kissat ovat nimenomaan ekstroverteilla ihmisillä ja koiraihmiset saattavat olla kumpaa vaan. Erittäin introvertti mummoni oli ehdottomasti koiraihminen, toisaalta eräs kaukaisempi sukulaisnainen oli erittäin introvertti ja varsinainen crazy cat lady.

Jos koiraihmiset vaikuttavat ekstrovertimmilta, tutkimustulokseen vaikuttaa varmaan se, että on niin paljon "sosiaalisia" lajeja harrastavia koiraihmisiä. Agility, näyttelyt, herra ties mitkä pallopelit... Itse tunsin syyllisyyttä kun koiran otimme ja kun totesin etten missään nimessä halua HARRASTAA koiran kanssa mitään. Sittemmin tajusin että nuo harrastukset ovat ihmistä varten, eivät koiraa. Koiralle on ihan sama hyppääkö se esteitä metsässä vai kilpailuissa. Tai ehkä osa niistä voi nauttiakin kilpailuista, mene tiedä, mutta ei koira sellaista tarvitse. Pointtini on siis se, että osan koiraihmisistä on pakko olla aivan yltiöekstroverttejä. Toisaalta sitten taas osa koiraihmisistä on varmasti samanlaisia kuin minä, eli koira on sen introvertin tärkein sosiaalinen kontakti (puolison jälkeen.) Koska kissan kanssa ei niinkään harrasteta, nuo sosiaalisia harrastuksia hakevat ihmiset eivät edes harkitse kissaa lemmikikseen, joten sitä kautta introvertit olisivat "yliedustettuja" kissanomistajia?

Tiedä onko tässä pohdiskelussa mitään järkeä.... mielipiteeni on siis ehdoton ja jyrkkä ehkä pienellä mutta -varauksella.

Unohtui vielä mainita tuossa aikaisemmin että suurin selitysvoima (jopa kolme kertaa isompi kuin introversio) lemmikkien omistajuuteen on lapsuudessa omistettu lemmikki. Koirien kanssa kasvaneet ihmiset hyvin harvoin omistavat vain kissan (11%). Valitettavasti tutkija ei jakanut artikkelissa dataa päinvastaisesta tilanteesta, vaikkakin uskon sen olevan samaa prosenttiluokkaa.

Tämä varmaankin osaltaan vähentää tutkimuksissa löydettyjä persoonallisuuseroja.

Olen ehdottomasti koiraihmisiä! Oikeastaan inhoan kissoja.. Mulla on lapsuudessa ollu kotona molempia. Lapsena tykkäsinki kissoista tosi paljon, en tiedä milloin asia kääntyi päälaelleen.

Itse olen ehdottomasti kissaihminen. Olenkin miettinyt, oisko tällä jotain tekemistä introverttiyden kanssa.

Kissaihminen, minulla on 3 ragdollia. Toisaalta olen kyllä muutoinkin hyvin eläinrakas, mutta kissa omaksi lemmikiksi on ollut jotenkin itsestäänselvä valinta minulle.

molempia eläimiä ollut lapsuudessa

tutuilla on molenpia ja toisilla molemmat. ja ihan kivoja ne ovat.

en omista kumpaakaan mutta kissa olis mielestäni helpompi ottaa jos valita pitäis

kissaa ei tarvitse ulkoiluttaa(koirat tuo tassuissaan kaikki mailman liat joka puolelle kämppää)

Kyllä minustakin kissa soveltuu paremmin introvertille. Sekä kissat että introvertit viihtyvät hyvin omissa oloissaan ja hakeutuvat toisten seuraan vain itse näin halutessaan. Lisäksi sekä introvertit että kissat saattavat oleskella pitkiäkin aikoja "omissa mietteissään", esimerkiksi kissan kohdalla vain ikkunalaudalla istuskellen ja ikkunasta ulos tuijotellen.

Kyllä tavallaan koiristakin tykkään mutta en ehkä kuitenkaan itselleni sellaista koskaan ottaisi. Miksikö? No koska ne on aivan liian toimeliaita ja huomiota vaativia ja välillä tuntuu kuin ne juoksisivat tavallaan vain päättömästi ympyrää. Tulee ihan ekstrovertit mieleen.

Että kyllä kissa olisi oma valintani, mutta tykkään kovasti myös jyrsijöistä. Marsut on kivoja.

aiheen vierestä

joskus tutun pihaan majoittui minkki se oli ihan mukava otus vaikka kaikki vanhat mettä miehet sitä kauheena petona pitää mikä kuulenman järvessä sukeltavan sorsankin vie

siinä se jouksenteli pihassa syötin sille raakaa lihaa kädestänikin eikä se muo syönyt teki se pihaan sitten pentujakin jotenka olis siitä voinut vähän erikoisenman lemmikin ottaa.mutta ei sitä viittinyt kun ne oli kuitenkin vapaaksi syntyneet ja tykkäävät nekin myöskin kulkea omiaan polkujaan

Kissa nukkuu mun sylissä tälläkin hetkellä. Pidin itseäni aina enemmän koiraihmisenä, mutta kyllä tää karvahanuri on aikas söpö. Ja hyvin vaivaton.