Re: Miten kieltäydytte sos. tilanteista?
Lähetetty: 30.12.2016 12:28
Ensin teini-ikään.... ei ollut juurikaan sovittuja asioita vaan kaverin luo mentiin... tai taitaa olla niin että ennen teini-ikää. Sen jälkeen ei ollut kavereita kuin koulussa ja muutoin välttelin tiedostamatta sellaisia suhteita joissa jää kiinni.
Syytin lapsuudenystävääni jonka kanssa koin tulleeni petetyksi. Olen syyttänyt sitä lapsuudenystävyyden loppumista näistä ongelmistani ihmissuhteissa. Ja syy olikin siis introverttiydestäni joka kaipasikin juuri tuollaista sitoutumisten välttelyä.
Ehdottomasti teini-ikäisenä on vaikeinta. Ja luulen että tämä 15v vieras on paremmalla pohjalla elämässään kun tiedostaa tuollaisen ominaisuuden itsessään. Olen kateellinen siis kirjoittajalle. Itsehän olen tiennyt vasta vajaan vuoden ja takana on puolivuosisatainen sota yhteisöjä kohtaan.
Samaa mieltä olen yhden kommentoijan kanssa etten itsekään tykkäisi että sovittuja juttuja perutaan viime hetkellä. Varsinkin kun omakin pääkin on varmaan katunut lupautumistani. Lupaudun siis itse sellaisiin jotka tiedän voivani pitää vaikka hammasta purren. Ja jos tilanne paikan päällä näyttää pahalta liukenen tulevan migreenin varjolla ja se pitää yleensä kyllä paikkansa. Jos ei aina.
Mutta varmaan tuo monen vastaajan tarjoama neuvo johdatella soittajaa kertomaan ehdotus ja sitten arvella mahtuuko se omaan jaksamiseen jne.
Minustakin voisi saada ikävän kuvan (todellinen?) kun voisin suorasanaisena sanoa ettei kiinnosta ja ei sukujuhliin osallistu. Laita joulukorttia eikä muutenkaan pidä yhteyttä. Apua on minun vaikea pyytää, matalalla kynnyksellä lähden auttamaan. Viime aikoina oppinut jo sitäkin hillitsemään. Kun on helposti lupaamassa kaiken mitä kuvitella voi vaikkei oikeasti kykene sellaiseen sitoutumaan.
Syytin lapsuudenystävääni jonka kanssa koin tulleeni petetyksi. Olen syyttänyt sitä lapsuudenystävyyden loppumista näistä ongelmistani ihmissuhteissa. Ja syy olikin siis introverttiydestäni joka kaipasikin juuri tuollaista sitoutumisten välttelyä.
Ehdottomasti teini-ikäisenä on vaikeinta. Ja luulen että tämä 15v vieras on paremmalla pohjalla elämässään kun tiedostaa tuollaisen ominaisuuden itsessään. Olen kateellinen siis kirjoittajalle. Itsehän olen tiennyt vasta vajaan vuoden ja takana on puolivuosisatainen sota yhteisöjä kohtaan.
Samaa mieltä olen yhden kommentoijan kanssa etten itsekään tykkäisi että sovittuja juttuja perutaan viime hetkellä. Varsinkin kun omakin pääkin on varmaan katunut lupautumistani. Lupaudun siis itse sellaisiin jotka tiedän voivani pitää vaikka hammasta purren. Ja jos tilanne paikan päällä näyttää pahalta liukenen tulevan migreenin varjolla ja se pitää yleensä kyllä paikkansa. Jos ei aina.
Mutta varmaan tuo monen vastaajan tarjoama neuvo johdatella soittajaa kertomaan ehdotus ja sitten arvella mahtuuko se omaan jaksamiseen jne.
Minustakin voisi saada ikävän kuvan (todellinen?) kun voisin suorasanaisena sanoa ettei kiinnosta ja ei sukujuhliin osallistu. Laita joulukorttia eikä muutenkaan pidä yhteyttä. Apua on minun vaikea pyytää, matalalla kynnyksellä lähden auttamaan. Viime aikoina oppinut jo sitäkin hillitsemään. Kun on helposti lupaamassa kaiken mitä kuvitella voi vaikkei oikeasti kykene sellaiseen sitoutumaan.