Rekisteröidy    Kirjaudu sisään    Keskustelualue    Käyttäjät   Etsi    UKK

Etusivu » Yleiskeskustelu » Yleiskeskustelu




  • Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 13 viestiä ]  Mene sivulle Edellinen  1, 2
    Kirjoittaja Viesti
     Viesti Lähetetty: 30.12.2016 12:28 
    Poissa

    Liittynyt: 18.08.2016 07:46
    Viestit: 75
    Ensin teini-ikään.... ei ollut juurikaan sovittuja asioita vaan kaverin luo mentiin... tai taitaa olla niin että ennen teini-ikää. Sen jälkeen ei ollut kavereita kuin koulussa ja muutoin välttelin tiedostamatta sellaisia suhteita joissa jää kiinni.

    Syytin lapsuudenystävääni jonka kanssa koin tulleeni petetyksi. Olen syyttänyt sitä lapsuudenystävyyden loppumista näistä ongelmistani ihmissuhteissa. Ja syy olikin siis introverttiydestäni joka kaipasikin juuri tuollaista sitoutumisten välttelyä.

    Ehdottomasti teini-ikäisenä on vaikeinta. Ja luulen että tämä 15v vieras on paremmalla pohjalla elämässään kun tiedostaa tuollaisen ominaisuuden itsessään. Olen kateellinen siis kirjoittajalle. Itsehän olen tiennyt vasta vajaan vuoden ja takana on puolivuosisatainen sota yhteisöjä kohtaan.

    Samaa mieltä olen yhden kommentoijan kanssa etten itsekään tykkäisi että sovittuja juttuja perutaan viime hetkellä. Varsinkin kun omakin pääkin on varmaan katunut lupautumistani. Lupaudun siis itse sellaisiin jotka tiedän voivani pitää vaikka hammasta purren. Ja jos tilanne paikan päällä näyttää pahalta liukenen tulevan migreenin varjolla ja se pitää yleensä kyllä paikkansa. Jos ei aina.

    Mutta varmaan tuo monen vastaajan tarjoama neuvo johdatella soittajaa kertomaan ehdotus ja sitten arvella mahtuuko se omaan jaksamiseen jne.

    Minustakin voisi saada ikävän kuvan (todellinen?) kun voisin suorasanaisena sanoa ettei kiinnosta ja ei sukujuhliin osallistu. Laita joulukorttia eikä muutenkaan pidä yhteyttä. Apua on minun vaikea pyytää, matalalla kynnyksellä lähden auttamaan. Viime aikoina oppinut jo sitäkin hillitsemään. Kun on helposti lupaamassa kaiken mitä kuvitella voi vaikkei oikeasti kykene sellaiseen sitoutumaan.


    Ilmoita tämä viesti
    Ylös 
     Profiili Lähetä yksityisviesti  
    Vastaa lainaamalla  
     Viesti Lähetetty: 05.01.2017 19:56 
    Poissa

    Liittynyt: 22.11.2016 19:16
    Viestit: 19
    Yleensä yritän olla lupautumatta mihinkään sosiaalisiin tilanteisiin joihin en jaksa mennä, mutta joskus oon liian kiltti (tai savolainen :D ) ja vastaan liian ympäripyöreästi jotain "kaipa sitä vois ehkä joo" ja tuun sitten tavallaan kuitenkin luvanneeksi samalla. Jos en jaksakaan mennä niin sanon että on pää kipeä tai että oon liian väsynyt töiden jälkeen. Tuo jälkimmäinen pitää yleensä ihan paikkansakin jopa.

    Puhelinsoittoja mulle harvemmin tulee mutta yksi työkaveri on sellainen että soittelee jatkuvasti ja löpisee kaikesta ihan turhasta tai työasioista, joista en ainakaan jaksaisi esimerkiksi viikonloppuna kauheasti jauhaa. Joskus jätän vastaamatta sen puheluihin tarkoituksella tai laitan jopa puhelimen lentotilaan, jos aavistelen että se saattaa soittaa. Ei mulle kukaan muu oikeestaan ees soita. Whatsapp ja facebook viesteihin vastailen kyllä yleensä heti tai ainakin saman päivän aikana. Kirjallisesti ei ole läheskään niin rasittavaa olla yhteydessä kuin puhelimessa.


    Ilmoita tämä viesti
    Ylös 
     Profiili Lähetä yksityisviesti  
    Vastaa lainaamalla  
     Viesti Lähetetty: 16.04.2017 00:13 
    Poissa

    Liittynyt: 15.04.2017 22:37
    Viestit: 6
    Riippuu aivan täysin henkilöstä jaksanko vastata. Soitan kyllä heille takaisin viimeistään seuraavana päivänä. Mikäli heillä on jotain hyvin tärkeää, tietävät laittaa viestiä. Eri henkilöt vaativat oman energiapanoksensa. Esimerkiksi paras ystäväni joka kutsuu minut nykyään usein lähinnä illanviettoon baariin, hänelle kehtaan antaa kieltävän vastauksen 4-5 kertaa peräkkäin, en enempää. Hän on ainut kenelle tunnen olevani tapaamisvelvollinen, lähinnä siitä syystä että hän on ollut ystäväni jo melkein 25 vuotta. Sukulaisille vastaan aina kun voin, koska heitä en kovin usein näe poislukien oma äitini. Isäni tapaan 2-3 kertaa vuodessa. Muita sukulaisia en sitten juuri ollenkaan (olen ainut lapsi).

    Käyn katsomassa jalkapalloa, ja sitä kautta olen saanut uusia ystäviä suosikkijoukkueeni kannattajista, heistä muutamaa näen kerran pari kahteen viikkoon. Kaikki nämä henkilöt tietävät luonteenlaatuni sekä yksityisyydentarpeeni. Uusia ihmisiä tavatessani olen aika hiljainen, ja teen päätökseni henkilön suhteen haluanko tai jaksanko käyttää sen hetkisessä elämäntilanteessani henkisiä voimavarojani.

    Mies, 36v, INTJ


    Ilmoita tämä viesti
    Ylös 
     Profiili Lähetä yksityisviesti  
    Vastaa lainaamalla  
    Näytä viestit ajalta:  Järjestä  
     
    Aloita uusi ketju Vastaa viestiin  [ 13 viestiä ]  Mene sivulle Edellinen  1, 2

    Etusivu » Yleiskeskustelu » Yleiskeskustelu


  • Paikallaolijat

    Rekisteröityneet käyttäjät:
    Ei rekisteröityneitä käyttäjiä

     
     

     
    Voit kirjoittaa uusia viestejä
    Voit vastata viestiketjuihin
    Et voi muokata omia viestejäsi
    Et voi poistaa omia viestejäsi
    Voit lähettää liitetiedostoja.

    Etsi tätä:
    Hyppää:  
    cron
    Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com