Introvertit.net Keskustelufoorumi

Onko kellään muulla kokemusta tällaisesta asiasta, että välillä tuntuu vastenmieliseltä sopia tapaamisia ihmisten kanssa liian pitkän ajan päähän (vaikka se ihminen olisi sinulle tärkeä, hyvä ystävä?)

Entäs, ahdistaako teitä jos olette sopineet vaikka näkevänne kolmea eri ystävää yhden viikon sisään ja tuleeko sitten peruttua osa tapaamisista? Itse toimin aiemmin juuri näin ja nyt olen oppinut, että en ainakaan tiedostaen sovi turhan montaa tapaamista samalle viikolle, ettei minua ruveta vihaamaan sen takia että en jaksakaan ihmiskontakteja ja joutuisin perumaan tapaamiset...

Mä ainakin itse sovin mieluiten tapaamiset lähes aina yhden-kahden päivän päähän, viikon sisään. Kaikista parasta on se, jos joku pystyy extempore nähdä minut juuri sillä hetkellä kuin itse haluan.

Minussa on hieman kontrollifriikin vikaa, tykkään suunnitella paljon (mutta en liian pitkälle) ja tykkään pitää langat käsissäni. Minua myös ahdistaa, jos kalenterini on buukattu liian täyteen.

Yleensä, jos näen 1-2 ihmistä samana päivänä tai vaikka samalla viikolla, tarvitsen myös aikaa palautua eli sitä yksin oloa sitten loppuviikon verran. Joskus saattaa mennä kuukausi niin, etten näe vapaa-ajallani ketään ystävääni ja sitten yleensä pyrin ''ottamaan ajan takaisin'' ja saatan nähdä vaikka joka viikonloppu jotain ystävää (minulla on siis aina viikonloput vapaat), kunnes tulee taas stoppi, että tarvitsen aikaa itselleni lataakseni akkujani ja sitten hengailenkin taas kokonaisen viikonlopun omissa oltavissani yksikseni

Mä olen aina ollut sellainen, että jos on sovittu ystävien kanssa tapaaminen pitkän ajan päähän (yhteen aikaan asuttiin kaikki eri paikkakunnilla ja meillä oli yön yli -kyläilyjä, jotka piti sopia pitkän ajan päähän) niin moneen kertaan harkitsin peruuttamista ennen tapaamista. Sitten oli aina aivan loppu kun pääsin kotiin ja tuntui siltä, että koko viikonloppu meni ihan hukkaan kun en saanut olla rauhassa ja tehdä omia juttujani.

Mulle sopii yllättäen parhaiten se, että ihmisiä tapaa suunnittelematta. Jos sovitaan tapaaminen vaikka edes seuraavalle päivälle, alan tulla toisiin ajatuksiin. Helpottaa ehkä vähän jos tapaaminen on meillä kotona, ettei ole sitä lähtemisen vaivaa, mutta ei sekään paljoa. Sitä alkaa aina ajatella, että ei se ihmiskontakti kuitenkaan ole sen vaivan arvoinen...

Pahinta on, jos joku ihminen on kutsuttu meille ja se myöhästyy. Anoppini harrastaa sitä. On ollut muutaman kerran hilkulla etten ole sanonut, ettei tarvitse enää tulla jos et opettele tuntemaan kelloa. Kun jos olen ajatellut että uhraan ihmiskontaktiin vaikkapa klo 14-17 välisen ajan, ja se tulee 14:45, mun aikataulut menee aivan sekaisin. Koska olen odottanut sitä klo 14 asti ja se todennäköiseti viipyy sitten lähemmäs kuutta, se on vienyt sen myöhästymisensä verran enemmän aikaa kuin mitä olin aikonut antaa.

Mua kuormittaa jopa sellainen koirapuistosmalltalk, vaikka se onkin mukavaa. Mutta jos olen pitkään koirapuistossa ja juttelen ihmisten kanssa, ei kyllä sinä päivänä jaksa enää muuta ihmiskontaktia. Nykyään kun ollaan koiran kanssa puistossa useammin, huomaan että se selvästi vie minulta energiaa muista tapaamisista. Kaikki saakelin kaupankassantervehtimisetkin täytyy laskea "ihmiskontaktitaseeseen". Mun täytyy siis oikeasti miettiä, että jos käyn kaupassa ja apteekissa, en luultavasti jaksa illalla mennä kokoukseen tai sitten olen huomenna tosi väsynyt. Tietysti minua noissa kuormittaa muukin kuin ihmiset, mutta kuitenkin.

Siis todentotta, me introvertit voimme oikeasti miettiä jo ennen vieraitten tuloa, että koska saamme taas olla yksin, mitata aikaa siihen. Niin olen tehnyt itsekkin, kuin myös sitä, minkä verukkeen keksisin, ettei tarvitsisikkaan mennä kyläilemään ja jo silloin kun joku pyytää, keksin mielessäni verukkeita. Tosin välillä lohduttaudun sillä, että kun nyt suoritan tämän 'velvollisuuden' tuota ja tuota kohtaan, saan taas jonkun aikaa olla hyvällä omallatunnolla yksikseni. Täällä kyllä ois kiva joskus jutella toisten kaltaistensa kanssa, mutta me osaamme vältellä toisiammekin niin hyvin, että olemme täälläkin eri aikaan ja vain luemme mitä toiset ovat kirjoittaneet ennen meitä.

Mä sovin mielellään melkeen kaikki tapaamiset etukäteen. Extempore-tapaamiset on mulle raskaita ellen satu itse sitä ehdottamaan. Ja ehdotan näitä hyvin, hyvin harvoin. Voin sopia tapaamisia pitkänkin ajan päähän, mutta yleensä viimeistään viikon päähän. Tapaamiset joita en kauhean innolla odota, ahdistaa paljon etukäteen. Mitä lähemmäs tapaaminen tulee, sitä enemmän ahdistaa. Mutta jos odotan innolla niin sillon odotan innolla, ihan sama kuin pitkään sitä pitää odottaa

камн232.5дискoutsШулуСерокинеРаскLaurНушиШираSupeЕрмоКарлуволдатиЗолоEmilКонсYorkКонс(КинНико
0832CathFamiNinaсертDylaVenuJohnОзерсертNickWhenKoopSkinNickAustсертGarnSeleTECHJaneSunsTean
истоMicrHowaStil9003LimpSaraБыхопазлНавоТвалAnnuCotoмышлМироблизPeteнашиThemNaomCircComeAgat
GeorJimmJohnPeteRogeFedeConcZoneLouiПопоLewiкинеHelmLAPIPUREZoneZoneмногMiyoR108ZoneASASdiam
AlfrFrieфоруHenrСюзаКопымультрилиллюЧжиюPhilJeweMandXVIIДаниXVIIBrenBarbGlenRobeчитаJohnНест
LobsHanoборопитавнутAnnyBoscAquaLuxuWorksearСтра1005ClasXVII1525XVIIДемиДимиLibuартирукоJazz
СухапазлгостРоссLiPoупакWherWindFordBOWRДудиуведBorkDaviупакDaviBeatЛитРоконЛитРLegeЛитРХарч
AnthЛитРЛениМедеАзиаКишкРадзJoshПетрИллюWaltМаякSideШилоЗадоBabaMegaRobeДрагEnglComewwwmпрем
СмирAllaГенкЛьвоRobeоднаавтоперчCramHeroПанфSeanавтоБелоИлюхRockEduaMicrСамыЖукоИгнапитапита
питаКуряWhenгеогучитчтенребеThisСкрявозрВороТопоТверtuchkasСергHect