Introvertit.net Keskustelufoorumi

Tuota olen tänään jonkun kerran miettinyt, että mahtaakohan muut intrvertit olla yhtä vähän kiinnostuneita urheilusta?

En ole koskaan osannut ymmärtää, että mikä siinä niin on innostavaa.

Itsestäni voin sanoa, että riippuu ihan lajista. Osa kiinnostaa, osa ei. Jääkiekko on kuitenkin mulle lähes henki ja elämä. Suunnittelen jopa työvuoroni suurien kisojen mukaan 3-vuorotyön etuja.

Ja olympialaisia seuraan aina.

Itsekään en ikinä ole oikein ymmärtänyt urheilun katsomista. Ja vasta jokin aika sitten löysin joogan. Se auttoi ymmärtämään että olen liikkunut koko ikäni väärin. Liikunta on hauskaa ja nautittavaa silloin kun sen tekee oikein. Valitettavasti noin 95% ihmisistä on ryhtiongelmia, jotka vievät sitä nautintoa pois. Ihminen kun evoluution valossa on oikeasti nelijalkainen, kaksijalkaisuushan on nisäkkäiden mittakaavassa tapahtunut lähes eilen. Selkäranka on siis tarkoitettu horisontaaliseen voimansiirtoon, ei vertikaaliseen.

Overlord kirjoitti:Itsekään en ikinä ole oikein ymmärtänyt urheilun katsomista. Ja vasta jokin aika sitten löysin joogan. Se auttoi ymmärtämään että olen liikkunut koko ikäni väärin. Liikunta on hauskaa ja nautittavaa silloin kun sen tekee oikein. Valitettavasti noin 95% ihmisistä on ryhtiongelmia, jotka vievät sitä nautintoa pois. Ihminen kun evoluution valossa on oikeasti nelijalkainen, kaksijalkaisuushan on nisäkkäiden mittakaavassa tapahtunut lähes eilen. Selkäranka on siis tarkoitettu horisontaaliseen voimansiirtoon, ei vertikaaliseen.

Liikunnasta pidän. Mutta en urheilun/ kilpailemisen muodossa. Nyt tänä talvena on jäänyt aika vähälle liikkuminen. Kesää odotellessa, niin pääsen pihasta metsäpoluille lenkkeilemään. Tuota joogaa en ole tullut kokeilleeksi.

Heh, lisätäänpäs tuohon omaan viestiini vielä sen verran että itse en taas urheilua harrasta missään muodossa. En oo ihan varma mitä eka kirjoittaja urheilulla tarkoitti, itse oletin että urheilun katsomista...

Moottoriurheilua olen seurannut koko pienen ikäni. Lähinnä kai sen tekniikan vuoksi, en niinkään "urheilun." Jalkapallo taas ei ole koskaan kiinnostanut yhtään, mutta jääkiekkoa tulee seurattua vaikka harvemmin peleissä käyn.

Ei täälläkään urheilu paljoa kiinnosta mutta täytyy kyllä nolona tunnustaa, etten voi jättää nyt tv:ssä pyörivää suomi-ruotis olympialätkää katsomatta.

Yleensä ottaen ei tule urheilua seurattua. Mutta nämä isoimmat tapahtumat kyllä kiinnostavat eli mm ja olympialaiset ja lähes joka laji. Urheilijat ovat tehneet valtavasti työtä päästäkseen kilpailemaan maailman huipulla ja yrittävät kilpailuissa viimeiseen asti pärjätä hyvin. Joskus on onni myötä ja joskus vastaan. Maalissa itketään ilosta sekä pettymyksestä ja nämä tunteet välittyvät kyllä minuun. Urheilu ei tosiaankaan ole "konemaista" suorittamista.
Liikunta liikuttaa ihmistä fyysisesti ja henkisesti. Itse en harrasta kilpailua vaan liikun omaksi ilokseni ja hyödykseni, välineinä fillari, sukset tai lenkkarit.

Jos urheilulla tarkoitetaan urheilun katsomista, niin katson kyllä. Sinänsä minua ei kiinnosta kuka voittaa, mutta on hienoa seurata miten ihmiset koettelevat inhimillisen suorituskyvyn rajoja. Kauniisti liikkuvia lihaksikkaita vartaloita ja sitä rataa. Jalkapalloa voin katsella ihan vaan siksi että on hypnoottista kun eri väriset pikku-ukot muodostavat erilaisia kuvioita -pelistä en ymmärrä yhtään mitään enkä yleensä edes huomaa missä pallo menee.

Jos taas puhutaan siitä urheileeko itse, niin kyllä ja ei. Kilpaurheilu ei ole koskaan kiinnostanut minua. En ymmärrä mitä järkeä on kilpailla jos ei ole edes teoreettista mahdollisuutta voittaa. Olen hirveän huono häviäjä, enkä pidä kilpailemisesta muutenkaan.

Liikunnasta kyllä pidän. Nuorempana harrastin jopa tanssimista, vaikka aina yritinkin keksiä tekosyitä olla menemättä treeneihin. Rakastin kyllä tanssimista, mutta se ihmisten kanssa oleminen... Yksilölajit joita voi tehdä oman aikataulun mukaan sopivat minulle parhaiten. Jossain vaiheessa rakastin raudan nostamista. Nykyään lähinnä joogailen, teen pilatesta ja lenkkeilen koiran kanssa.

Minulle ei sovi ryhmäliikunta oikein ensinkään. Voin käydä jonkin intensiivikurssin tai ottaa yksityistunteja että opin riittävästi voidakseni harjoitella kotona. Mutta jos pitää mennä joka viikko tietyllä kellonlyömällä pois kotoa vieraiden ihmisten pariin -no, mielenkiinto hiipuu varsin helposti. Sitäpaitsi niissä yleensä edetään liian hitaasti minun makuuni.

Menin kerran rivitanssikurssille. Lopetin sen, kun ohjaaja piti "juomatauon" ja sanoi: "Tässä voi samalla vaihtaa kuulumisia, koska eihän täällä olla vain tanssia oppimassa vaan tämä on myös sosiaalisen kanssakäymisen muoto." Siihen loppui se harrastus. Nuorempana tanssitunneilla totuin siihen, että tanssin opettelu on vakavaa ja kurinalaista ja jos henki riittää puhumiseen olet tehnyt jotain väärin.

Summa summarum: tykkään kyllä liikuttaa ruumistani ja katsella muiden liikkuvia ruumiita mutta varsinanen urheilu kilpailumielessä ei ole minun juttuni.

.