Haastateltava uutisjuttuun

Mitä tahansa yleistä, jolle ei ole omaa aluettansa.
piiam

Haastateltava uutisjuttuun

Viesti Kirjoittaja piiam » 28.02.2017 14:18

Heippa,

olen toimittajaopiskelija Helsingistä ja olen tekemässä uutisjuttua introverttien huomioimisesta korkeakouluissa. Etsin siis korkeakoulun käynyttä/korkeakoulua käyvää opiskelijaa Helsingin alueelta, joka haluaisi kertoa omia kokemuksiaan mm. siitä, kuinka yhteistoiminnallinen oppiminen ja ryhmätöiden lisääntyminen opetusmuotona on vaikuttanut omaan opiskeluun.

Haastatteluaikataulu on nopeahko eli haastattelu olisi jo keskiviikkona 1.3 (aikataulu toki on joustava kys. päivänä). Haastattelu mielellään omalla nimellä, mutta tarvittaessa voidaan tehdä myös poikkeuksia.

Yhteydenotot s-postiin: piia.myllykangas@myy.haaga-helia.fi

-Piia Myllykangas, toimittaja

CourseOfTheTraveller
Viestit: 2
Liittynyt: 20.02.2017 18:21
Viesti:

Re: Haastateltava uutisjuttuun

Viesti Kirjoittaja CourseOfTheTraveller » 07.03.2017 11:25

piiam kirjoitti:Heippa,

olen toimittajaopiskelija Helsingistä ja olen tekemässä uutisjuttua introverttien huomioimisesta korkeakouluissa. Etsin siis korkeakoulun käynyttä/korkeakoulua käyvää opiskelijaa Helsingin alueelta, joka haluaisi kertoa omia kokemuksiaan mm. siitä, kuinka yhteistoiminnallinen oppiminen ja ryhmätöiden lisääntyminen opetusmuotona on vaikuttanut omaan opiskeluun.

Haastatteluaikataulu on nopeahko eli haastattelu olisi jo keskiviikkona 1.3 (aikataulu toki on joustava kys. päivänä). Haastattelu mielellään omalla nimellä, mutta tarvittaessa voidaan tehdä myös poikkeuksia.

Yhteydenotot s-postiin: piia.myllykangas@myy.haaga-helia.fi

-Piia Myllykangas, toimittaja
En tiedä, saitko haastateltavia juttuusi, mutta kommentoin lyhyesti omia kokemuksiani aiheesta vuosikymmenien ajalta niin opiskeluajoilta kuin työelämästäkin.

Lapsena koin ryhmätyöt koulussa ja muussa toiminnassa "typeriksi" ja hassuiksi. Minulla oli silloin, kuten myöhemmässäkin elämässä aina kyllä ystäviä, muutaman hyvän kaverin porukka, joiden kanssa olen ollut tekemisissä kahden kesken ja välillä myös muutaman kaverin porukassa. Vaikka olin lapsena kujeileva ja leikkisä ja olen perusluonteeltanikin pilke silmässä huumoria viljelevä, ohjatut ryhmätyöt jonkun suppean asian tiimoilta esim. peruskoulussa tuntuivat mainitsemallani tavalla hölmöiltä ja tehottomilta, silloin en vain vielä osannut analysoida sitä, mistä kiikastaa. Huomasin kyllä jo silloin, että oppiminen tapahtuu paljon nopeammin, tehokkaammin ja mukavammin itsenäisesti aiheisiin perehtyen, opettajaa ikään kuin tutorina käyttäen, jos jonkin asian ymmärtäminen materiaaleista tuotti vaikeuksia. Rintamalinjaiset oppitunnitkin tosin olivat turhauttavia, koska asiat joita opettaja selitti, kykeni yleensä omaksumaan kirjoista paljon nopeammin ja tunnit olivat siten "turhaa jauhamista", onneksi ajan pystyi käyttämään muuhun puuhasteluun varsin hyvin :)

Ammatillisella asteella opiskelu vastaavasti oli aikanani varsin luento- ja itseopiskelukeskeistä, joka oli hyvin tehokas oppimistapa keskittymiskykyiselle introvertille. Ryhmätöitä tehtiin lähinnä labrassa jossain määrin, mutta niissä toimin jo ryhmän vetäjänä ohjaten ryhmätyöskentelyn sellaiseksi, että tehtävät jaettiin osa-alueisiin, joista kukin suoritti oman osansa ja sitten työt yhdistettiin. Tätä samaa sovelsin myöhemmin korkeakouluopinnoissa. Lisäksi käytimme ryhmää siihen, että luennoilla oli paikalla vähintään yksi ryhmän jäsen, joka keräsi aineiston ja teki tarpeelliset muistiinpanot, jotka kopioitiin koko ryhmälle itse opiskelua varten. Lisäksi käytimme ryhmää siihen, jos joku ei ymmärtänyt jotakin asiaa, niin toinen/toiset ryhmän jäsenet opastivat tiedon omaksumisessa.

Myöhemmin olen työskennellyt niin tuotekehitys-, myynti-, kuin johtotehtävissäkin. Olen huomannut, että erilaiset koulutustilaisuudet ryhmätyöskentelyineen ovat lähinnä viihdettä ekstroverteille heidän patoutuneiden seurustelutarpeidensa täyttämiseksi. Samoin ryhmätyöskentelyyn liittyvien palaverien tehokkuus on naurettavan pieni, niiden funktio on myös pääosin seurustelussa. Pidän myös itse tärkeänä henkilösuhteita ja -kemian toimivuutta, mutta olen itse kyennyt luomaan sen aina luontevasti päivittäisessä kanssakäymisessä, siinä on tosin auttanut se että olen helposti lähestyttävä ja teeskentelemätön. Koulutustilaisuuksien erilaiset luottamus- ja kanssakäymisharjoitukset ovat lähinnä huvittavia, välillä ne jopa pistävät miettimään miten heikot sosiaaliset taidot monilla ekstroverteillä on, johtuen ilmeisesti halusta ja tarpeesta olla keskiössä ja tuoda itseään esiin ja sen vuoksi kyvyttömyydestä keskittyä muihin ihmisiin, heidän ajatuksiinsa, tunteisiinsa ja arvoihinsa.

Niinpä aikuisena opiskellessa ja työelämässä ollessa olen aina ollut ryhmätyöskentelyssä johtavana osapuolena. Henkilösuhteiden toimivuus on luotu ryhmätyöskentelyn ulkopuolella jokapäiväisessä toiminnassa, pienissä keskustelutuokioissa kahvitauoilla ja muutoin ilman väkisin järjestettyä "nyt tutustutaan" toimintaa. Osastokokoukset ja palaverit minimoin, koska niille ei yleensä ole kovin suurta tarvetta, informaation jakaminen ja tiedonvaihto hoituu monin verroin tehokkaammin esim. sähköpostin välityksellä. Kun tarvitaan ryhmää jonkin asian toteuttamiseksi, tehokkain tapa on ehdottomasti jakaa tehtävät osiin ja kukin suorittaa oman osuutensa, aina kun tällainen on mahdollista. Valtaosa fyysisesti ryhmässä työskentelyyn ja palavereihin käytetystä ajasta kun menee turhaan vatulointiin ja seurusteluun, monet asiat saa hoidettua yksin paljon nopeammin kuin 3-4 hengen ryhmässä, jos käytetään suosittua ja yleistä ryhmätyöskentely/palaveri menetelmää. Tämä johtuu pitkälle siitä, että ryhmässä päätösten tekeminen on heikkoa ja etenkin siitä, että varsinkin ekstroverteille ryhmätyöskentely on paikka jossa pääsee pätemään ja sitä halutaan, heille ei ole niinkään tärkeää saada tehokkaasti tuloksia kuin päästä tuomaan itseään esille ja seurustelemaan.

Olen testannut tätä monissa yhteyksissä niin opiskellessa kuin työelämässä, myös niin etten itse ole ollut ryhmän vetäjänä ja koordinaattorina. Jos on pitänyt saada aikaiseksi esim. joku tutkimustulos ja sen raportti, tai suunnitella vaikka markkinointistrategia tai jopa liiketoimintasuunnitelma, niin yleisesti käytetyllä ryhmätyöskentelytavalla tehtävään on kulunut kaksinkertainen aika verrattuna siihen, että yksi henkilö kokoaa esim. ideat ja ajatukset ja jakaa tehtävät sähköpostilla ja työstää tuloksen valmiiksi yksin, kenties antaen sen jälkeen ryhmän vielä arvioida tuloksen ja tekee jotain korjauksia. Moni asia hoituu alusta loppuun yksin, eikä vaadi hidastavaa ja usein myös lopputulosta heikentävää ryhmätyöskentelyä.

Ylivoimaisesti tehokkain ryhmä jonkin asian suorittamiseksi on sellainen, jonka jäsenet koostuvat hyvän itsetunnon omaavista ihmisistä, joilla ei ole tarvetta päteä, tuoda itseään esiin ja käyttää ryhmätyöskentelyaikaa seurusteluun, vaan jotka haluavat itselleen selkeän tehtävän kokonaisuudesta ja suoriutuvat siitä mahdollisimman itsenäisesti, toimittavat materiaalin ryhmän vetäjälle ja tulosten yhteen kokoavalle henkilölle. Tarvittava kommunikaatio tehdessä hoituu tehokkaimmin esim. sähköpostilla. Ympyröiden piirtely ja luottamusharjoitusten tekeminen on epävarmoja ja pätemisen sekä seurustelun tarpeessa olevia ihmisiä varten. Seurusteluun jää kyllä tarpeeksi aikaa esim. kahvi- ja ruokatunneilla sekä halutessaan vapaa-aikana, ihmiset jotka eivät ole itsekeskeisiä pystyvät luomaan hyvän suhteen lähimmäisiin ilman teennäistä, konsulttien johtamaa harjoittelua.

Vastaa Viestiin

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Bing [Bot] ja 1 vierailija