Introvertit työnhaussa

[Riikka]

Täällä on jo keskustelu introverteille sopivisita työpaikoista, mutta ajattelin avata ihan uuden keskustelun liittyen työnhakuun. Millaisia kokemuksia teillä on työnhakutilanteista? Oletteko kokeneet introverttiyden haittaavan työnhakua?

Itselläni on tämä aihe pyörinyt päässä siitä asti, kun pari viikkoa sitten eräässä työhaastattelussa sain kuulla, että osaamiseni puolesta olisin napakymppi mutta minun pitäisi olla ekstrovertimpi, jotta pärjäisin kyseisessä yrityksessä. Hämmennyin, koska en todellakaan ollut istunut haastattelussa pelkkänä tuppisuuna eikä itse työtehtävä olisi juurikaan ekstroverttiyttä mielestäni vaatinut. Heillä kuulemma pitäisi osata tehdä numero itsestään ja olla esillä (näin haastattelija sanoi).

Olen tehnyt aika ison työn oman persoonani hyväksymisessä, joten tuo tuntui aluksi vähän märältä rätiltä vasten kasvoja. Teki mieli ruveta selittelemään, että ollaan me introvertitkin ihan hyviä työntekijöitä ja että itse ainakin keskityn työntekoon enkä sellaiseen turhanpäiväiseen pörräämiseen. Jälkikäteen rupesin kyllä miettimään, että eipä tuo edes kuulostanut sellaiselta työpaikalta, jossa viihtyisin, jos sinne haetaan vain jotain super-ekstroverttejä tyyppejä.

[Petra]

Itsekin työtä etsimässä vuosien tauon jälkeen sijaisuuksien katkeamisen jälkeen. Koska tavoite ei ole silkka työllistyminen vaan tarkoitushakuinen siirtyminen uuteen saman alan työhön niin karttelen nyt pätkätöitä vaikken vakitöitä haekaan.

Itse tapaamisissa osaan ilmeisesti olla luotettava jne... muistan takavuosina jutellessani TE-keskuksen ihmisen kanssa hänen vakuuttavan että ottaisi ainakin itse jo sen perusteella töihin mitä puhelimessa selvisi.

Alallani ei kai se ikä ihan tärkein ole tosin ensivaikutelma tietenkin mutta kyseessähän ei ole vakipaikkoihin pyrkiminen vaan sijaisuuksien metsästys.

Ja olen tosiaan yli viisikymppinen. Siinä kartettavassa iässäkin.

Jäin miettimään että luonteellani kauhistuttavinta olisi työpaikkahaastattelu jossa on monta ihmistä läsnä. Nyt nämä epäviralliset esimiestapaamiset tapahtuvat kahdenkeskisin keskusteluin.

Ja kuten Riikkakin ainakin osin päätyi ajatukseen, ettei sellaisessa paikassa voisi viihtyä jossa jo hakuvaiheessa haetaan jotain ekstroverttiä tyyppiä. Minä luultavasti olen juuri sen verran sosiaalinen halutessani niin kun tapaan ihmisen ettei siitä voi tulkita iiveriksi. Sitten vasta kun kuormitun mitta tulee täyteen ja kuppi menee nurin.

Joten en koe näytteleväni noissa tilaneissa muuta kuin olen. En vain jaksa olla sitä 24/7....

[zhanna]

Täällä kans etsitään töitä.. Kävin työhaastattelussa vasta, oli just sellainen missä kolme ihmistä kuunteli, mutta yllätyksekseni meni mielestäni ihan ookoo, mutta en kuitenkaan saanut työtä Jotenkin todella masentavaa, tuntuu että koulutus ja ammatinvalinta ovat olleet ihan vääriä, olen yli 30 enkä tiedä mikä musta voisi tulla isona.. Todella harvoin kutsutaan haastatteluun ja sittenkään ei ole tärpännyt.

[maaku]

Oon nyt tässä etsiskellyt uutta työtä valmistumisen jälkeen ja tällä viikolla käynyt kahdessa haastattelussa. Eka oli ryhmähaastattelu, sellaisessa en oo ikinä ennen ollut ja jännitin kyllä sitä jonkin verran. Se oli onneksi ihan kiva tilaisuus ja siellä oli monenlaisia ihmisiä eri koulutus- ja työtaustoista. En ollut siis mikään silmiinpistävä outolintu siellä. Toinen haastattelu oli tänään ja siinä oli haastattelemassa pari esimiestä. Ainakin ne haastattelun lopuksi sanoivat, että meni hyvin ja annoin hyvän kuvan itsestäni, vaikka tuntuikin että jännitin ja sen takia höpötin ehkä vähän liikaa.

Yleensä en kyllä mainitse mitään introverttiydestäni työhaastattelussa tai hakemuksessa. Keskityn ennemminkin oman osaamiseen ja taitoihin. Kerron kyllä, että olen rauhallinen persoona joka pitää itsenäisestä työotteesta ja saattaa olla aluksi hieman ujo uusia ihmisiä kohtaan. En kyllä ikinä hakisi sellaiseen työhön, jossa pitäisi olla joku super ekstrovertti. Tulee mieleen jotkut tuote-esittelijät tai ständi- ja muut myyjät joilta ehkä sellaista vaaditaan. Aspahommissa oon pärjännyt itse ihan hyvin, tosin töiden jälkeen oon välilä ihan poikki enkä työpaikalla jaksa aina olla erityisen sosiaalinen työkavereita kohtaan.