Erilleen Jättäytymisen Päivä
Lähetetty: 10.02.2016 10:35
Seuralliset ihmiset perustavat ryhmiä, kerhoja, yhdistyksiä ja niillä on hirmu kivaa ja rentoo siellä. Ne juhlistavat kerhojaan oikein vuosipäivien vietolla.
Minä juhlistan yhdellä vuosipäivällä sitä, että olen introvertti ja ylpeä siitä. Vietän joka toukokuun 19. päivänä Erilleen Jättäytymisen Päivää. Kerronpa asian taustan. (Tässä välissä voi käydä hakemassa kolaa ja sipsejä.)
----------
Keväällä 1978 olin yhdeksännellä luokalla, ja koko yläaste lähti retkelle. En enää muista, minne oltiin menossa, mutta minä ja kaverini Pena suhtauduimme asiaan vastentahtoisesti. Luokkamme oli hölöttävä pöhkölauma, emmekä halunneet viettää keväistä päivää linja-autossa sen sakin kanssa. Muistissa oli liian hyvin kouluretki kahden vuoden takaa.
Nyt emme halunneet lähteä. Järkeilimme, että ei meitä voi pakottaakaan tuollaiselle retkelle. Kysyimme, mikä on niiden kohtalo, jotka eivät lähde. ”Ilmeisesti normaali koulupäivä”, arveli joku opettaja. Luokan hölisijät nälvivät. ”Nuo jäävät tänne laskemaan matikan yhtälöitä…”
No kuulkaapas, mölisevät luokkatoverimme: päivä matikan yhtälöiden parissa oli paljon mieluisampi kohtalo kuin automatka teidän kanssanne Hevon Perseeseen. Lisäksi epäilin Penalle, mahtaako olla koululla montakaan valvojaa, kun suurin osa opettajistakin on retkellä. Arvelimme, että saamme laskea leppoisaan tahtiin yhtälöitä tai taivuttaa ruotsin verbejä, pitää taukoja ja norkoilla tyhjällä koululla ja lähteä sitten hyvissä ajoin kotiin. Sehän olisi hauskaa, tai ainakin hauskempaa kuin retki!
Pelottelu ”normaalista koulupäivästä” puri useimpiin. Ehkä retkestä kieltäydyimme vain minä ja Pena. Eikä totaalikieltäytyjiä ainakaan niin paljon ollut, että olisi voinut normaalia koulupäivää järjestää.
Miten kävi? Muutamaa päivää ennen retkeä rehtori kuulutti retken järjestelyistä ja lopetti: ”Niillä, jotka eivät retkelle lähde, on vapaapäivä.” Hytkyimme sisäisestä riemusta, mutta hillitsimme sitä, kun näimme, miten pahasti hölösuita harmitti. Ilmeisesti vapaapäivä olisi kelvannut muillekin... Olimme pakahtua riemusta. Vapaapäivä keskellä komeinta kevättä, reilu viikko ennen peruskoulun päättymistä! Ja toiset paahtuvat automatkalla Hevonperseenmutkassa! Vau!
Siis: perjantai, 19. toukokuuta 1978. Päivä valkeni niin hohtavan aurinkoisena kuin toukokuun päivä voi valjeta. Oli t-paitakeli, oli kesän ensimmäinen päivä. Olimme päättäneet, että tätä yllättävää vapaapäivää ei tuhlata, vaan lähdetään kalalle. Tämä toteutettiinkin. Salakoita ja särki tuli, Pena sai muutaman ahvenenkin. Kalansaaliista viis, tärkeintä oli säteilevän kesäinen vapaapäivä, ilmaiseksi saatu.
Kun palasimme kotiin, iltapäivä oli kauneimmillaan. Aurinko paistoi kesäisen lämpimästi. Päivittelimme, että muilla on bussissa istumista vielä nytkin tuntikaupalla jäljellä!
Sen jälkeen toukokuun 19. päivä on ollut minulle Erilleen Jättäytymisen Päivä. Olen pyrkinyt jollakin tavalla olemaan silloin erilläni, syrjässä muiden pöljistä jutuista. Ellen muuta, olen vaikka käynyt istumassa metsässä mustarastaiden laulua kuuntelemassa.
------------
Yritän sanoa siis: kenenkään ei pidä hävetä luonnettaan. Seuraihmiset saavat viettää Yhtä Köyttä -yhdistyksensä vuosipäivää, mutta samoin voi juhlia omassa olossaan viihtyvä .
Ole ylpeä luonteestasi! Muistele tai etsi kalentereistasi päivä, jolloin olet jättäytynyt muista erilleen ja nauttinut SUURESTI. Tee siitä vuosittainen Erilleen Jättäytymisen Päiväsi!
Minä juhlistan yhdellä vuosipäivällä sitä, että olen introvertti ja ylpeä siitä. Vietän joka toukokuun 19. päivänä Erilleen Jättäytymisen Päivää. Kerronpa asian taustan. (Tässä välissä voi käydä hakemassa kolaa ja sipsejä.)
----------
Keväällä 1978 olin yhdeksännellä luokalla, ja koko yläaste lähti retkelle. En enää muista, minne oltiin menossa, mutta minä ja kaverini Pena suhtauduimme asiaan vastentahtoisesti. Luokkamme oli hölöttävä pöhkölauma, emmekä halunneet viettää keväistä päivää linja-autossa sen sakin kanssa. Muistissa oli liian hyvin kouluretki kahden vuoden takaa.
Nyt emme halunneet lähteä. Järkeilimme, että ei meitä voi pakottaakaan tuollaiselle retkelle. Kysyimme, mikä on niiden kohtalo, jotka eivät lähde. ”Ilmeisesti normaali koulupäivä”, arveli joku opettaja. Luokan hölisijät nälvivät. ”Nuo jäävät tänne laskemaan matikan yhtälöitä…”
No kuulkaapas, mölisevät luokkatoverimme: päivä matikan yhtälöiden parissa oli paljon mieluisampi kohtalo kuin automatka teidän kanssanne Hevon Perseeseen. Lisäksi epäilin Penalle, mahtaako olla koululla montakaan valvojaa, kun suurin osa opettajistakin on retkellä. Arvelimme, että saamme laskea leppoisaan tahtiin yhtälöitä tai taivuttaa ruotsin verbejä, pitää taukoja ja norkoilla tyhjällä koululla ja lähteä sitten hyvissä ajoin kotiin. Sehän olisi hauskaa, tai ainakin hauskempaa kuin retki!
Pelottelu ”normaalista koulupäivästä” puri useimpiin. Ehkä retkestä kieltäydyimme vain minä ja Pena. Eikä totaalikieltäytyjiä ainakaan niin paljon ollut, että olisi voinut normaalia koulupäivää järjestää.
Miten kävi? Muutamaa päivää ennen retkeä rehtori kuulutti retken järjestelyistä ja lopetti: ”Niillä, jotka eivät retkelle lähde, on vapaapäivä.” Hytkyimme sisäisestä riemusta, mutta hillitsimme sitä, kun näimme, miten pahasti hölösuita harmitti. Ilmeisesti vapaapäivä olisi kelvannut muillekin... Olimme pakahtua riemusta. Vapaapäivä keskellä komeinta kevättä, reilu viikko ennen peruskoulun päättymistä! Ja toiset paahtuvat automatkalla Hevonperseenmutkassa! Vau!
Siis: perjantai, 19. toukokuuta 1978. Päivä valkeni niin hohtavan aurinkoisena kuin toukokuun päivä voi valjeta. Oli t-paitakeli, oli kesän ensimmäinen päivä. Olimme päättäneet, että tätä yllättävää vapaapäivää ei tuhlata, vaan lähdetään kalalle. Tämä toteutettiinkin. Salakoita ja särki tuli, Pena sai muutaman ahvenenkin. Kalansaaliista viis, tärkeintä oli säteilevän kesäinen vapaapäivä, ilmaiseksi saatu.
Kun palasimme kotiin, iltapäivä oli kauneimmillaan. Aurinko paistoi kesäisen lämpimästi. Päivittelimme, että muilla on bussissa istumista vielä nytkin tuntikaupalla jäljellä!
Sen jälkeen toukokuun 19. päivä on ollut minulle Erilleen Jättäytymisen Päivä. Olen pyrkinyt jollakin tavalla olemaan silloin erilläni, syrjässä muiden pöljistä jutuista. Ellen muuta, olen vaikka käynyt istumassa metsässä mustarastaiden laulua kuuntelemassa.
------------
Yritän sanoa siis: kenenkään ei pidä hävetä luonnettaan. Seuraihmiset saavat viettää Yhtä Köyttä -yhdistyksensä vuosipäivää, mutta samoin voi juhlia omassa olossaan viihtyvä .
Ole ylpeä luonteestasi! Muistele tai etsi kalentereistasi päivä, jolloin olet jättäytynyt muista erilleen ja nauttinut SUURESTI. Tee siitä vuosittainen Erilleen Jättäytymisen Päiväsi!
