Naapurit

[aviation]

Hei!

Millaisia kokemuksia naapureista?

Asutaan OK-taloalueella, johon on tullut meidän muuton jälkeen muutama talo lisää.
Aluksi jokainen viihtyi omissa oloissa, kävi töissä ja touhusi pihallaan omia juttuja.

Yksi naapurin rouva tuli 7 vuoden jälkeen pihaan eka kertaa, kun poika oli myymässä
Joululehtiä. Taidetaan olla kaikki introverttejä

Sit tuli uudet naapurit,jotka alkoi rakentaa. Joskus Auttelin pikkuhommissa. Mies on
Samanlainen jöröjukka kuin minäkin. Huvittavin tapaus oli, kun mies soitti rouvalleen Ouluun, joka soitti mun vaimolle, joka sanoi mulle, kun makasin sohvalla, että tontilla on ongelma. Ja matkaa on tontilta meille 30 metriä. Menin sit kattoon ja ongelma ratkesi, kun lapioin pari tuntia mursketta varaston pohjaan. Kun käytettävissä olevilla koneilla ei sitä sinne saanut.

Naapurin Rouva on sit ylisosiaalinen tapaus. Rysää välillä pihaan koirien kans. Tuntuu, et täytyy pistää ulko-ovi lukkoon, jos on päivällä vaimon kans helliä hetkiä. Vaimo avautuu Meidän elämästä vähän liikaakin. Tiistaina otettiin EKG ja 10 koeputket verta. Sydänkäyrä ei ollut suoraa viivaa, joten se on kunnossa. Sanon vaimolle, että verikokeista saivat hemoglobiinin mitattua, 160 tai jotain

[niksuu93]

Asun kerrostalossa, jossa yhteensä 20 asuntoa. Eli siis aika vähän väkeä ja asukkaat tuntuvat vaihtuvan hyvin tiuhaan. Introvertin kannalta ehkä aika unelmatalo, sillä kukaan ei kunnolla edes tervehdi jos vastaan kävelee. Ei ole naapureista siis häiriöksi, mitä nyt vähän saattavat jotkut lauantai-iltaisin enemmän mökää pitää. Jokaisella kuitenkin mitä ilmeisemmin oma elämä, eivätkä tule seuran kaipuussa ovikelloja soittelemaan. Olen erittäin tyytyväinen.

Tiedän myös taloyhteisöjä, joissa tilanne on hyvin erilainen. Paljon erilaisia yhteisiä tapahtumia talon asukkaiden kesken, "pihaolympialaisia", makkaran paistoa porukalla, retkiä. En haluaisi asua tällaisessa, kun en ole kiinnostunut osallistumaan enkä halua joutua silmätikuksi kotioloissanikin "kun en koskaan lähde mihinkään mukaan".

[Tallukka]

Vihaan naapureita. No en nyt VIHAA, mutta asuisin mieluiten omakotitalossa kaukana naapureista. Tällä hetkellä asun melko tiiviisti rakennetussa rivitaloyhtiössä, jossa on täysin avoimet pihat ja naapurit liian lähellä. En viihdy omalla pihalla yhtään, koska siinä on ikään kuin näyteikkunassa. Tätä ennen asuin kerrostalon alimmassa kerroksessa, jossa minulla oli oma piha enkä viihtynyt sielläkään, koska naapurit. Kerrostaloasunto rauhallisessa yhtiössä tai omakotitalo ilman liian sosiaalisia naapureita lienevät aika monelle introvertille niitä miellyttävimpiä asumismuotoja. Itse haluan oman pihan, jossa voi rauhassa viettää aikaa, joten vaihtoehdoksi jää vain se omakotitalo. Naapurit ahdistaa, vaikka olisivatkin täysin harmittomia. En halua ketään kutsumatta liian lähelle "mun reviiriä".

[Passepartout]

Me asutaan kerrostalossa juuri siksi, että jos ei ihan korpeen muuta, kerrostalo on anonyymein asumismuoto. Joku rivari olisi minulle ihan mahdoton, niissä kun usein ei ole edes huoltoyhtiötä vaan vuoroviikoin tehdään lumityöt ja vedetään lippua salkoon... Meidänkin taloyhtiössä on joskus jotain pihansiivoustalkoita mutta niihin osallistuu aina ehkä kymmenkunta tyyppiä, siis pienen pieni osuus.

Omakotitontit on nykyään niin pieniä että yksityisyyttä ei ole nimeksikään, sitten naapureiden kakarat ravaa palmusunnuntaina kerjäämässä karkkia ja muutenkin naapurit on pakko tunnistaa ihan eri tavalla kuin kerrostalossa. Ei olisi mun juttuni.

Vanhempani muuttivat eläköityään maalle ja havaitsin, että ei se maalla asuminenkaan rauhaa takaa. Niilläkin on kaikenlaisia kyläkerhon rientoja, naapurilta ostetaan kananmunat jne. Itse asiassa vanhempieni sosiaalinen elämä on lisääntynyt tuonne muuton jälkeen. Niin että en tiedä miten syrjässä pitäisi asua että saisi olla rauhassa naapureilta.

Mökillä sitten taas meillä on hyvä tuuri naapureiden suhteen. Silloin kun sattuvat olemaan paikalla pysyvät yleensä tiukasti omalla pihallaan ja meidän mökin piha on aika suojainen.

[Tonic]

Tän kerrostalon (mis kukaan oikeen tunne naapureitaan) edelliset naapurit oli arabijoukko. 6 arabiäijää n. 20v mekastivat musat täysil tai kauhea hälinä pääl.. menivät paikast toiseen. Huomas aina kun tulivat taloon, oli simmonen kova äänimaisema..jos arabiaa osais, ois tienny mist puhuttiin.

Yleensäkin semmosis porukois en todellakaan haluis olla, mis ihmiset suunapäänä porukas olisivat. Aivan hirveä mielikuva.

[niksuu93]

Sen verran täytyy kyllä ottaa tähän ketjuun kantaan, että vaikka omalle kohdalleni ei olekaan kovin vaikeita naapureita osunut - tiedän kuitenkin pahimmillaan mitä se on, kun naapurisopu särkyy. Kaikista pahimpia ovat nämä kerrostalo stalkkerit, joilla ei ole (enää) mitään omaa elämää niin alkavat kyttäämään toisten tekemisiä ja aiheuttamaan jatkuvaa eripuraa, valituksia ja yleistä ilmapiirin kiristymistä. Sitten kun nämä ihmiset vielä oikein tarkoituksella hakeutuvat johonkin asukastoimikuntaan tai johtotehtäviin, jotta voisivat tehdä silmätikuikseen ottamiensa asukkaiden elämästä mahdollisimman vaikeaa. Kaikkea tekemistä kytätään ja etsitään sellaisella suurennuslasilla talon järjestyssäännöistä kaikki pienimmätkin kohdat, joista voitaisiin saada valitus aikaiseksi että oksat pois. Tästä toisten häiriköinnintä, elämän vaikeuttamisesta ja jatkuvasta stalkkauksesta muodostetaan sitten se uusi oma elämä, kun sitä varsinaista muuta omaa elämää ei ole.

Itse tosiaan asun kerrostalossa, joka on introvertin kannalta miltein unelmaa. Kukaan ei juuri tunne toisiaan, kukaan ei ole kiinnostunut toistensa asioista, rappukäytävässä korkeintaan sanotaan terve ja muun ajan saa olla luojan kiitos ihan rauhassa. Kukaan ei myöskään valita pienistä, eli jos joku nyt sattuu kerran pari pitämään vähän kovempaa ääntä, tästä ei synny mitään sotaa. Vastaavasti tämän käytöksen odotetaan myös tulevan takaisin, eli jos minä en valita muista - hekään eivät valita minusta. Vaikka tuskin siihen mitään aihettakaan olisi.

Omalla kohdalla ei siis ongelmia naapureiden kanssa, mutta tiedän hyvin läheisesti myös monia tapauksia joissa jotkut asukkaat/naapurit terrorisoivat jotakuta/joitakin ihan kunnolla ja kääntävät kaikki muutkin asukkaat häntä/heitä vastaan mahtavilla manipulointitaidoillaan.

[Tähtitonttu]

Oli juuri lähipiirissä tapaus, jossa ilmeisesti juuri tällaiset elämänsä muiden kiusaamiselle omistavat ihmiset häiriköivät, huutelivat, puhkoivat pyöränkumeja... Tuttuni sitten muuttivat pois kun eivät enää jaksaneet. Ja niinhän se liian usein menee että niille oikeille häiriköille ei tule mitään seurauksia.

Omassa rapussani ei tämmöistä onneksi ole ollut, vaan kaikki elävät vaan omaa elämäänsä. 25 asuntoa on mulle vähän liikaa kun liian usein törmää naapureihin, ja aika moni naapuri (etenkin yksinäiset vanhukset) haluaa sitten jäädä juttelemaan. Onneksi ei kovin usein tapahdu ja onneksi se jää sentään siihen. En ikinä kestäisi, jos naapurit vaan tuppautuisivat kylään ilmoittamatta, kuten joidenkin maalla asuvien tuttujeni... En tiedä onko tuo nyt maallakaan niin yleistä, mutta silti olen tullut siihen tulokseen, että Helsinki on kyllä mulle se oikea paikka. Joskus ehkä koirankin takia haluasin oman rauhaisan pihan ja omakotitalon, mutta onneksi niitä löytyy täältäkin.

[Perkeles]

Itse asun kaksikerroksisessa kerrostalossa.

Rapussa on 6 asuntoa mukaanlukien omani. Ihan mukavia tyyppejä, rapussa kohdatessa tervehditään ja muutama sana saatetaan vaihtaa mutta muuten saa olla rauhassa. Sillä kai tässä on jo yli 4v viihtynyt.