Introvertit.net Keskustelufoorumi

Minulle on musiikki aina merkinnyt paljon. Kuuntelen kaikenlaista musiikkia , mutta mieluiten klassista. Sen pitää kuitenkin olla rauhallista ja kaunista. Siinä samassa voi sitten antaa ajatusten liukua sinne sun tänne.
Onko tämä introverteille tyypillistä.?

On todella tärkeää. Kuuntelen musiikkia lähes jatkuvasti kotona ollessani, ja mun mielialat heijastuu aika paljon siinä minkälaista musiikkia kulloinkin kuuntelen. Tämä näkyy vaikka siinä, että mulla on tietokoneella eri tunnetiloihin sopivia soittolistoja mistä valitsen sopivan aina tilanteen mukaan. Joskus pistän musiikkia vain taustalle soimaan samalla kun teen jotain muuta, auttaa usein keskittymään. Riippuu tietty paljon biisistä, esimerkiksi monet sanoitetut biisit saattavan häiritä keskittymistä kun taas instrumentaalibiisit tai vaikka tällaiset ambient-kappaleet eivät vie liikaa huomiota itseensä.

Soitan myös koskettimia bändissä, eli musiikki on sitäkin kautta mulle tärkeä asia. Bändihommat menee monesti kuitenkin enempi suorittamisen kuin musiikista nauttimisen puolelle. Tietysti omien biisien soittamisesta aina nauttii, mutta huomio on monesti niiden treenaamisessa ja hyvin soittamisessa kuin kuuntelemisessa. Toisinaan tulee itsekin sävellettyä, mutta se on jäänyt viime aikoina vähemmälle ja olen keskittynyt enempi pelkkään musiikin kuunteluun ja eri genreistä nauttimiseen.

On todella tärkeää myös minulle. Kuuntelen lähes kaikenlaista musiikkia päivittäin, niin kotona, harrastuksissa kuin lenkilläkin. Tykkään eläytyä musiikkiin syvällisemmin, eli harvoin sitä kylläkään taustalla soittelen. Mutta sitten kun kuuntelen, kuuntelenkin kunnolla.

Parhaiten uppoaa kappaleet, joissa on kauniit soinnut ja ajatuksia herättävät lyriikat. Mutta myös senhetkisellä mielialalla on suuri vaikutus siihen, mitä haluan kuunnella.

Suosin hiljaisuutta.

Musiikki on mulle kyllä erittäinkin tärkeää. Ensimmäinen asia aamulla on laittaa musiikkia soimaan ja illalla viimeisenä vasta pois. Ulkona liikun aina kuulokkeet korvilla. Opiskelustakaan ei tulisi mitään jos ei ole musiikkia taustalla. Laidasta laitaan tulee kuunneltua, joskus klassista, usein jotain indie-alternativeen päin menevää ja montaa genreä siltä väliltä, vaikka olenkin kyllä melko tarkka siitä mitä kuuntelen. Huomaan myös että paitsi että mieliala vaikuttaa siihen mitä kuuntelen niin myös erittäin vahvasti toisin päin. Herkästi rupeaa myös arsyttämään jos liian kauan joutuu "vääränlaista" musiikkia kuuntelemaan . Ja toki pianoa olen soittanut pienestä asti, mikä on myös aina ollut tärkeää.

Mulle se on elämäntapa. Varsinkin kitaran soittaminen. Musiikin kuuntelussa keskityn analysoimaan kappaleiden tonaalista rakennetta ja sointukiertoja. Soitan kappaleita aina korvakuulolta, ja siinä olenkin kehittynyt jo aika hyväksi.

kesäsade kirjoitti:Minulle on musiikki aina merkinnyt paljon. Kuuntelen kaikenlaista musiikkia , mutta mieluiten klassista.

Itse kuuntelen klassista lähinnä satunnaisesti, mutta mielestäni se on kaikista musiikin lajeista se eniten ymmärrystä vaativa ja "introvertein". Ja viittaan tässä kaikkeen "taidemusiikkiin", sillä klassisella musiikilla voidaan takoittaa myös klassismin aikakautta musiikissa.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Klassinen_musiikki

Elän ja hengitän musiikkia. Muusikon renttu kun olen.

Ronnie James Dio on se ainoa artisti jota olen koskaan "fanittanut" mikäli aivan lapsuusvuosien Dingo-huumaa ei lasketa mukaan.

Lyriikat ovat niin monimerkityksisiä, että niistä löytää aina jotain omaa:
https://www.youtube.com/watch?v=GahZQb_-OI0

Ei sitä voi olla rakastamatta. Tykkään yleensä musiikkia kuunnellessa tanssia samaan aikaan, tuntuu hyvältä tavallaan "kommunikoida" kuulemansa kanssa, tai miten sen sanoisi, jotenkin käsitellä sitä fyysisesti, hitto On myös muutama levy, joiden lyriikat osaan kannesta kanteen ulkoa, harva asia vetää vertoja sille, kun tanssii ja laulaa yhtä aikaa, siinä tuntee olevansa jotenkin totaalisen yhtä jonkin elämää suuremman asian kanssa. Tästä syystä tykkään käydä myös keikoilla, vaikken muuten melusta ja ruuhkaisuudesta välitä, on huippua huojua ja huutaa euforisena useamman kymmenen muun ihmisen joukossa, ilman että se oma ääni erottuu sieltä mitenkään.

Musiikki vie yleensä jonnekin ihan muualle, herättää muistoja ja maalaa uusia kuvia, jokainen kappale on ikään kuin pieni matka, ja yksi (hyvä) levy kokonainen tarina. Musiikkia kuunnellessa jotenkin irtaantuu hetkeksi itsestään ja arjestaan, se vie jonnekin ihan toiseen ulottuvuuteen.

Minulle musiikin kuuntelu on aina ollut tärkeää. Jo aivan nuorena halusin vetäytyä kuuntelemaan radion musiikkiohjelmia. Ja harvoin minulla nykyäänkään soi musiikki taustalla vaan haluan pysähtyä ja keskittyä kuuntelemaan sitä. Nuorena kuuntelin paljon folk- proge ja rockmusiikkia mutta ajan myötä olen enemmän alkanut kuunnella jazzia ja klassista. Ja muutenkin musiikkimakuni on laajentunut nuoruuden päivistä. Hyvillä lyriikoilla on minulle suuri merkitys, vaikka kuuntelen mielelläni myös instrumentaalimusiikkia. Mutta harvemmin minulla musiikki soi taustalla, koska haluan keskittyä sanoihin ja itse musiikkiin.