Introvertit.net Keskustelufoorumi

Minua on jotenkin aina ahdistanut kontrollin menetyksen tunne, joten en ole kovin paljoa alkoholia nauttinut nuorempana enkä vieläkään. Vasta hieman vanhempana opin ylipäänsä nauttimaan ajoittaisesta humaltumisesta, koska se vapautti sopivasti estoja. Aika samanlaisia kokemuksia siis, kuin monella muullakin täällä. Nyt on taas sellainen kausi menossa, ettei oikein alkoholi maistu. Kerran tai pari mennyt vähän överiksi, niin sen jälkeen alkoi tökkimään pahasti. Niin ja ne krapulat... Tupakkaa tai muita huumeita (niputetaan nää nyt yhteen) en ole koskaan maistanut eikä kyllä kiinnostakaan yhtään.

Kahvia olen opetellut juomaan parikymppisenä ja nyt se alkaa olemaan jo pinttynyt tapa. Pystyn kyllä olemaan päiväkausia juomatta, mutta jotenkin sen pariin aina palaa, vaikka kofeiini ei todellakaan sovi mulle. Se aiheuttaa helposti alakuloa, ahdistusta ja ylivilkkautta eikä mahakaan niin tykkää. Olen varmaan sille yliherkkä. Kofeiinitontakin kahvia kyllä löytyy, mutta se on aika pahaa. Pyrinkin aina syömään ennen tai jälkeen kahvin nauttimisen, ettei tulis kovin pahoja tärinöitä.

Tunnustaudun myös sokerihiireksi ja se onkin ehkä se pahin addiktio tällä hetkellä. Olen kyllä vähentänyt paljon enkä juurikaan syö karkkia, mutta mm. kahviin laitan sokeria ja suklaaseen sekä kaikenlaisiin leivonnaisiin tulee sorruttua välillä. Onneksi maha ei kestä oikein viljoja, niin rajoittaa vähän pullanmussuttamista. Liiasta sokerinsyömisestä tulee kyllä niin paha olokin, ettei sitä voi määräänsä enempää (miten sitä lapsena pystyikin). Suolaisia herkkuja pitää ottaa väliin

Juon alkoholia tosi harvoin, enkä ole ollut koskaan humalassa. joskus voin ottaa tölkin tai pari olutta. Tupakkaa kokeilin armeijassa, mutta nykyään en polta ollenkaan.

Mielenkiintoinen keskustelu. Taidan olla hieman poikkeava introvertti, sillä käytän kyllä alkoholia ja tykkään myös juhlimisesta, hyvässä seurassa. Pidän kuitenkin eniten juuri niistä mahdollisimman pienistä pubeista enkä juurikaan käy sellaisissa paikoissa, joissa normaalisti ikäiseni käyvät. Ekstrovertti kaverini ihmettelee syvästi, miten pystyn käymään baareissa yksinäni. Lähelläni on eräs pieni pubi, jossa pistäydyn silloin tällöin oluella.

Olen myös sosiaalisesti melko ujo, joka on myös yksi syy siihen miksi toisinaan otan. En kuitenkaan ole mikään suupaltti ottaneenakaan, vaan normaalisti porukan hiljaisin seinäruusu. Toki riippuu seurastakin. Joidenkin kanssa kemiat kohtaavat ja juttua tulee, mutta liian menevät juoksijat eivät vaan kolahda. Tunnen olevani liian eri maailmasta ja monet tuntuvat katsovan minua kummaksuen. Ehkä olen tämmöinen ihmeellinen kummajainen sitten kaipa se on niin, että intoverttejä katsotaan usein hieman kieroon ekstroverttien keskuudessa.

Hyvin vähäistä ja se vähäinenkin koostuu lähinnä viinistä tiettyjen ruokien yhteydessä, joita syön muutaman kerran vuodessa. Oluesta en koskaan oppinut pitämään.

Meitsi ottaa brenkkuu nii helvetisti. Jokainen hetki selvinpäin on ihan helvettiä. Viestejä lueskellessani oon huomannut paljon sellaista, että otetaan viinilasillinen sillointällöin. No mä vedän kyllä naaman aivan täyteen joka kerta. Ihanaa kerrankin nähdä maailma sellaisesta näkökulmasta, ettei jännitä se sosiaalinen kanssakäyminen. Voi heittää jöördistä kelle vaan. Salaa ihailen itseäni humalassa. Kumpa olisinkin selvinpäin hänenlaisensa. Toisaalta kyllä nautin omista oloista niinkuin jokaisen kunnon introvertin kuuluu..


Ja sitten kun humala on laskeutunut, niin ymmärrän, että ei hemmetti, en todellakaan haluaisi olla koko ajan äänessä. Se on vaan hieno uskaltaa sillointällöin oikeasti olla oma itsensä. Oli sitten hiljaa tai ei. Ei haittaa.

Tänäänkin lähdin yksistään (mitä en siis tee oikeastaan koskaan) "viihteelle". Ja kun oli se pieni alkovi pohjalla, niin uskaltauduin tutustumaan uusiin ihmisiin. Se oli oikeasti mukavaa. Olla kuin toinen persoona. En mä selvinpäin kaipaa sitä, että olisin kokoajan johonkin rändomiin tutustumassa, mutta se, että ei tarvitse peitellä itseään.

Taitaa olla ennemminkin jotain ihan muita mielenterveysongelmia, kuin introverttiyteen liittyvää....

^tuo kuulostaa enemmän ujoudelta kuin varsinaiselta introverttiudelta.

Mawerick kirjoitti:^tuo kuulostaa enemmän ujoudelta kuin varsinaiselta introverttiudelta.

Kieltämättä samalla kannalla. Mua kun ei periaatteessa taas sosiaalinen kanssakäyminen pätkääkään jännitä, mutta uuvun siinä vain hyvin nopeasti ja tunnen oloni epämukavaksi jos en ole oikeassa seurassa. Joskus aikoinaan olin kyllä hyvin arka enkä uskaltanut esim. kysyä apua vaikka olisin sellaista tarvinnut. Nyt iän myötä päivittäisten asioiden hoitaminen ja ihmisten kanssa oleminen eivät sinänsä juuri ujostuta, tunnen vain yleensä olevani niiiin eri maailmasta useimpien kanssa että mitään vakavampaa yhteiseloa on mahdotonta kehitellä.

En myöskään sen takia (periaatteideni lisäksi) halua käyttää päihteitä, koska en halua sotkea tätä pääkoppaani enää yhtään enempää tilasta jossa se jo nyt on.

Mörkö kirjoitti:Meitsi ottaa brenkkuu nii helvetisti. Jokainen hetki selvinpäin on ihan helvettiä. Viestejä lueskellessani oon huomannut paljon sellaista, että otetaan viinilasillinen sillointällöin. No mä vedän kyllä naaman aivan täyteen joka kerta. Ihanaa kerrankin nähdä maailma sellaisesta näkökulmasta, ettei jännitä se sosiaalinen kanssakäyminen.

Mörkö, sinähän kerroit aiemmin harrastaneesi meditaatiota aika pitkään. Oletko kokenut, että siitä olisi mitään apua jännittämiseen tai pelkoihin? Sosiaalinen ahdistushan on mielen alueen ongelma, ja meditaatiossa pyritään pääsemään nimenomaan mielen herraksi.

Itse en ole koskaan käyttänyt alkoholia omaan sosiaaliseen ahdistukseeni. Varmaan se on tehokas lääke, mutta myös vaarallinen. Pelkään, että jos siihen turvautuisin, minulla olisi kohta kaksi ongelmaa.

Juuh, enpä juuri käytä. Ainoa paheeni on röökin harvakseltaan veto, ehkä aski kuukaudes max. Niinku esim kaupungil. Sithä tien mun kamun kuka joskus polttaa ruohoo, itteäki se jotenki kiinnostais kerran koittaa, mut en oo kyl pyytäny En mä oo oikee sellanen "kovis" -tyyppi

Hah, meillä on miehen kanssa mielenkiintoinen pikku taistelu päihteistä. Hän ei käytä mitään, ei juo alkoholia, ei polta ja just lopetti kahvinjuonninkin. Muistaa aina muistuttaa kahvin huonoista puolista, kun näkee minun kahvittelevan. So not, minähän en aloita päivääni ilman kahvikupposta. Niin, itse hän on nuorempana juonut runsaastikin ja polttanut pilveä, mutta nykyisin on siis raivoraitis. Juon alkoholia joskus, huomannut sen ettei siitä mitään hyötyä omaan oloon ole, mutta silti aina tarttuu kaupasta pari tölkkiä matkaan. Tässä olisi itsetutkiskelun paikka. Tupakkaa en ole polttanut sitten vuoden 2007, joskus syön Nicoretten