Viesti
Kirjoittaja -P. » 26.03.2020 19:50
Olen aina ollut introverttiuteen taipuvainen, mutta ekstrovertimpikin puoli on löytynyt, jos seura on ollut kiinnostavaa. Teininä 90-luvun loppupuolisko oli yhtä huumeiden viihdekäyttöä ja kaveripiiriin kuului kymmeniä henkilöitä. Armeijaan astumisen lähestyessä nyt 20v sitten oli tehtävä valinta. Menen inttiin ja lopetan kaikkien huumeiden käytön tai jatkan käyttöä ja jätän intin väliin. Ymmärsin, että valinta määrää loppuelämän suunnan ja valitsin intin.
Huumeiden käytön lopettamisen jälkeen katosi koko kaveripiiri. Yhtä lapsuudenkaveria lukuunottamatta, joka huumeet lopetettuaan päätyi kodittomaksi alkoholistiksi ja on nykyään halvaantunut. Itse erakoiduin täysin ja kärsin siitä psyykkisestikin. Minusta kasvoi elämään tylsistynyt flegmaatikko, joka ei ole kyennyt muodostamaan edes seurustelusuhteita sen jälkeen. Valitsinko väärän polun, ehkä.
Suoritin kuitenkin viimeiset amiksen kurssit ja opiskelin sen jälkeen elektroniikkainsinööriksi. AMK:ssa oli joitakin hyviä ryyppykavereita, mutta montaa vuotta ei säilyneet nekään suhteet.
Työelämässä tullut ja mennyt monia ystävyyksiä ja nekin ystävyydet, jotka tällä hetkellä näyttävät vahvoilta todennäköisesti kyllä loppuvat heti, jos työnantaja vaihtuu.
Joka tapauksessa olen kasvanut jo sen verran yksin oloon, että viimeiset 2 viikkoa, jotka olen epidemian takia tehnyt etätöitä tapaamatta ketään kasvokkain on ollut tähän asti yhtä juhlaa. Ymmärrän kuitenkin aikaisemmista kokemuksista, että monelle tällainen eristäytyminen voi oikeasti olla kova paikka.
Ammatikouluaikana liikunnanopettaja, Jokerilegenda Henry L, pakotti kerran tämän liikuntatunneista kiinnostumattoman (budoka)retkun kokeilemaan samanlaista meditaatiota, jota oli itse tehnyt pelaajauransa aikana ennen jokaista matsia. Tällä pakotetulla meditaatiokokeilulla oli yllättävän vahva vaikutus ja jatkoin samanlaista samatha-tyylistä meditaatioharjoitusta itsekseni vielä muutaman vuoden sen jälkeen. Jossakin vaiheessa AMK-opiskelujen ja muiden kiireiden ohella se kuitenkin unohtui.
Joskus 10v sitten elämänhalu alkoi loppua, mutta päätin antaa meditaatioharjoitukselle vielä mahdollisuuden. Tutustuin Theravda buddhalaisuuden oppeihin ihmismielen erilaisista kiemuroista ja vipassana-meditaation eri muotoihin. Nämä asiat toimivat itselleni ja ovat pitäneet minut suht järjissäni, yhteiskunnan toimivana tuottavana palasena viimeiset 10v.
Olutta menee edelleen. Toivon, että voisin joskus olla absolutisti. Muutama päivä menee vielä helposti ilman, mutta sen jälkeen tulee fyysisesti sairas olo. Voi olla pelkkää psyykkistäkin riippuvuutta, mutta oireet ovat todellisia ja vetävät kropan sekaisin.
Tämä Covid niin tilanne niin paha kuin se monissa maissa jo onkin, niin tarjoaa kuitenkin terveellisen mahdollisuuden itsetutkiskeluun.