Sopivia työpaikkoja?

[Dilemma]

On inhottavaa kun moni ekstroverteistä ei ymmärrä kuinka vaikeaa introvertille on hakea asiakaspalveluun painottuviin töihin. Tätä joutuu selitellä monesti, kun ihmiset kysyvät "Mikset hae puhelinmyyjäksi, sehän on helppoa työtä. Tai vaikka myyjäksi?".

Ei kai kukaan oikeasti ehdota puhelinmyyjän työtä? Luulin, että se on jopa ekstroverteille kauhistus, koska siinä ei edes tienaa juuri mitään provisiopalkan takia. Ja se on monelle ihmiselle todella kuluttavaa henkisesti. Nykypäivänä se menee muuten niin, että jos olet jonkun firman asiakaspalvelussa vastaamassa puhelimeen, niin siinäkin pitää alkaa jotain tyrkyttää asiakkaalle. Ei siis suinkaan riitä, että asiakkaan asia tulee hoidetuksi, se on vasta alkua sille tärkeimmälle eli myynnille ja sitten kuukausittain otetaan tilastot esiin ja katsotaan, saavutitko sinulle asetetut myyntitavoitteet. Itse voisin korkeintaan olla jossain asiakaspalvelu-chatissa tai sitten siellä sähköpostipuolella vastailemassa asiakkaiden viesteihin, mutta puhelimeen en enää mene. Tuo kirjoittelu on oikeastaan ihan mukavaa hommaa. Unelmatyöni voisi olla jossain etuuskäsittelyssä tai back officessa, jossa minun pitäisi vaan tehdä töitä alta pois tehokkaasti ja keskittyä niihin hakemuksiin, sillä tykkään kyllä jonkinlaisesta aikapaineesta ja hyvänlaatuisesta stressistä. Aika näyttää...

[niksuu93]

Työttömänä kuitenkin on pakko katsella muitakin töitä. Vapaita paikkoja näyttää olevan pelkästään myyntitöissä, joihin en todellakaan halua. Esimerkkinä toimii vaikka se, että en ole saanut soitetuksi yhtä tärkeää puhelua moneen viikkoon. Ja kun miettii että työ olisi pelkästään ihmisille soittelua... Hiusraja vetäytyy pelkästä ajatuksestakin.

On inhottavaa kun moni ekstroverteistä ei ymmärrä kuinka vaikeaa introvertille on hakea asiakaspalveluun painottuviin töihin. Tätä joutuu selitellä monesti, kun ihmiset kysyvät "Mikset hae puhelinmyyjäksi, sehän on helppoa työtä. Tai vaikka myyjäksi?".

Mulla on taustalla datanomin koulutus ja olen nimenomaan työkkärissäkin sanonut että työskentelen parhaiten yksin ja itsenäisesti ja ehdottomasti mielummin päätetehtäviin kuin mihinkään myyntihommiin. Datanomin koulutushan kun pitää sisällään melkein 50/50 asiakaspalvelua. Ei ole otettu oikeastaan edes kuuleviin korviin vaan vastaus on se sama tuttu, että pitää ottaa mitä on tarjolla. Ei vaan tule onnistumaan tällä jaksamisella ja luonteella, mä makaan masentuneena sängyssä jos joudun pakottamaan itseni pulisemaan 40h viikossa ihmisille. No, ehkä ne sitten huomaa sen kun palan loppuun henkisesti.

Myös mulla tuo soittelu on se kaikista ihan pahin, mulle ei tuota niin paljon ongelmia hoitaa asioita paikanpäälläkään kuin puhelimessa. Tästä kertoo mm. se, että käyn mielummin vaikka Kelan toimistossa kysymässä jotain kun soitan jonnekin heidän vaihteeseensa. Ei siis puhelintehtäviä minulle kiitos, puhelinmyynti on viimeinen paikka minne menisin sillä mulla on itsellänikin kiellot siinä, saati että muille vielä menisi jotain sitä kautta kaipaamaan. Vihaan nimittäin jo markkinointitehtäviä, saati että niihin yhdistetään vielä soittaminen.

Luonneasiat pitäisi ottaa nykyistä paljon paljon paremmin huomioon myös työn soveltuvuudessa. Introvertille ihmisille nimittäin asiakaspalvelu- ja myyntityö on viimeinen ala minne soveltuu. Ei ihme että mielenterveysluukulla on niin paljon porukkaa kun ihmiset pakotetaan toimimaan vasten luonnettaan.

Ei kai kukaan oikeasti ehdota puhelinmyyjän työtä? Luulin, että se on jopa ekstroverteille kauhistus, koska siinä ei edes tienaa juuri mitään provisiopalkan takia. Ja se on monelle ihmiselle todella kuluttavaa henkisesti. Nykypäivänä se menee muuten niin, että jos olet jonkun firman asiakaspalvelussa vastaamassa puhelimeen, niin siinäkin pitää alkaa jotain tyrkyttää asiakkaalle. Ei siis suinkaan riitä, että asiakkaan asia tulee hoidetuksi, se on vasta alkua sille tärkeimmälle eli myynnille ja sitten kuukausittain otetaan tilastot esiin ja katsotaan, saavutitko sinulle asetetut myyntitavoitteet. Itse voisin korkeintaan olla jossain asiakaspalvelu-chatissa tai sitten siellä sähköpostipuolella vastailemassa asiakkaiden viesteihin, mutta puhelimeen en enää mene. Tuo kirjoittelu on oikeastaan ihan mukavaa hommaa. Unelmatyöni voisi olla jossain etuuskäsittelyssä tai back officessa, jossa minun pitäisi vaan tehdä töitä alta pois tehokkaasti ja keskittyä niihin hakemuksiin, sillä tykkään kyllä jonkinlaisesta aikapaineesta ja hyvänlaatuisesta stressistä.

Mulle ei palkka sinällään ole ongelma, kun on tottunut elämään Kelan rahoilla. Toisaalta mua ärsyttää nämä ns. "orjatyöt" joihin itsekin olen joutumassa, siinä kun työharjoittelijalla teetetään se kaikki p*ska mitä muut ei halua tehdä, sillä mahtavalla 8 euron päivälisällä. Jos olisin palkallisena, tienaisin helposti samassa firmassa sen 2000 euroa kuussa. Ammatillisessa kuntoutuksessa se summa on se mahtava 700e. Ei paljon työt kiinnosta 100 euron kuukausipalkalla, mikä jää työttömänä olemista enemmän käteen.

Musta ei oikeasti saa ikinä mitään puhelinasiakaspalvelijaa. Se on pahempaa kuin kohdata ihmisiä kasvotusten. Mullekin on ehdotettu puhelinmyynnin lisäksi jotain mikrotukihenkilöä, joka neuvoo ihmisiä puhelimessa tietokoneongelmissaan. Siis mieluummin oikeesti meen käymään vaikka paikan päällä, siinäpähän samalla ei tarvitse vain konttorissa istuskella. Mulla on siis hyvät tavat ja kaikki luonnostaan, mutta olen yksinkertaisesti niin huono puhelimessa käydyssä kommunikoinnissa. Ehkä se on juuri se kun kirjoituslahjat ovat paremmat kuin puhelahjat ja puhelimessa ei voi hyödyntää ulkoista olemustaan eduksi, kaikki on vain sen puheen varassa. Monesti tunnenkin vetäväni ihan pohjanoteerauksen, koska olen yksinkertaisesti vain niin surkea puhelimessa.

Sen sijaan sähköpostilla, chatilla ja muussa kirjoitettevassa viestinnässä miellän olevani ihan super. Sen vuoksi just joku hakemusten käsittely jne. sopisi mulle todella hyvin. Erilaisia lomakkeita, sähköposteja ja muuta käsittelen todella tyylikkäästi ja tehokkasti ja olen siinä eittämättä parhaimmillani. En esimerkiksi voisi kuvitellakaan soittelevani eri yrityksiin ja kyseleväni yhteistyöstä tuon blogini tiimoilta, mutta sähköpostilla tuo asia on ihan leikintekoa. Harmi että ihmisten omia kykyjä ei oteta tarpeeksi huomioon työpaikoissakaan.

Mutta tavallaan musta tuntuu, että mä vedän ihan pohjat jo pelkässä työpaikkahaastattelussa. Mulla ei vaan ole näitä paskanjauhanta, itsensämarkkinointikykyjä mitä toisilla on. Kun työnantaja kyselee, että miksi minut pitäisi ottaa töihin, mitä vastaan? Ei taida pelkkä, koska teen työni hyvin ja huolellisesti sekä aikataulussa enää riittää - pitää osata "markkinoida" itseään. Ja tästä muhun ei yksinkertaisesti ole.

[Försti]

.

[niksuu93]

Jostain ne hommat on aloitettava, datanomin papereilla ei varmaankaan pääsekkään aloittamaan muualta kuin teknisen asiakaspalvelijan tehtävistä. Moni mun koulututtu ei edes lähteny hakemaan töitä noilla papereilla vaan haki suoraan kouluun hakemaan lisää koulutusta (ammattikorkeakouluun tai yliopistoon). En usko että datanomin papereilla edes saisi mitään kummosta työtä alkuun ilman suhteita vaikka osaisikin markkinoida itseään hyvin kun nuo korkeamman koulutuksen omaavatkin joutuvat näkemään vaivaa sen ensimmäisen työpaikan eteen ja sekin saattaa olla "perusjuttua" luonteeltaan aluksi.

Minä olisin enemmän kuin mielellään jatkanut AMK:hon, mutta krooninen sairaus keskeytti jo toisen asteen opinnot - hädin tuskin sain ne suoritettua määräajassa. Nyt onkin sitten oltu vuositolkulla sairaslomalla ja yritetään päästä takaisin arkirytmiin kiinni ammatillisen kuntoutuksen kautta. En tätä tietä itse valinnut, mutta minkäs teet. Ei ollut minun itseni päätettävissä, sillä opiskelusta ei olisi tullut/tulisi mitään tässä kunnossa.

Ite teen helpdesk tyyppistä työtä, ei mitään herkkua, mutta palkka on kyl suhteessa hyvä ja näistä hommista voin talon sisällä päästä parempiin hommiin ajan mittaan. Taustalla on AMK-tutkinto ja tein samassa firmassa palkattomana harjottelijana (koulun työharjottelu) melkein puol vuotta ahkerasti hommia (muita kuin helpdesk hommia) joten oon paikkani ansainnu. En siis mitenkään helpolla päässy, paljon piti poistua omalta mukavuusalueelta. Aluksi voi olla vaikeaa, mutta pidemmän päälle kun kokemusta tulee niin pääsee noihin syventäviin tehtäviin. Muuten hommat on kohtalaisen itsenäisiä hommia.

Mua kiinnostaisi tavallaan aivan älyttömästi yrittäminen, mutta en sitten taas tiedä. Lähinnä mietityttään että uskallanko ottaa jo valmiiksi stressaavana ihmisenä niin paljon vastuuta. Toisaalta introverttina mietityttää, miten yrittäjänä edes pärjäisi kun kuitenkin joutuisi olemaan itse niin monen eri tahon kanssa tekemisissä. Riippuu tietysti alasta mutta kuitenkin. Toisaalta taas rahaa ei juuri ole minkään toiminnan pystyyn panemiseen ja toisaalta nykyinen terveydentila huolettaa myös kovasti.

[Dak]

Myös mulla tuo soittelu on se kaikista ihan pahin, mulle ei tuota niin paljon ongelmia hoitaa asioita paikanpäälläkään kuin puhelimessa. Tästä kertoo mm. se, että käyn mielummin vaikka Kelan toimistossa kysymässä jotain kun soitan jonnekin heidän vaihteeseensa. Ei siis puhelintehtäviä minulle kiitos, puhelinmyynti on viimeinen paikka minne menisin sillä mulla on itsellänikin kiellot siinä, saati että muille vielä menisi jotain sitä kautta kaipaamaan. Vihaan nimittäin jo markkinointitehtäviä, saati että niihin yhdistetään vielä soittaminen.

Minäkin inhoan asioiden hoitamista puhelimitse. Yksi ongelma ainakin on että tunnun saavan puhelinpuheesta normaalia selkeästi huonommin selvää. Pitää olla hyvä linja eikä taustaääniä kummassakaan päässä, ja varmaan kasvotusten tulee käytettyä suunliikkeitä yms apuna. Ja muutenkin pitää jaksaa keskittyä. Onko muilla tämänkaltaista tuntemusta vai onko tämä vaan minun (tai ehkä Aspergerien) ominaisuus?

[niksuu93]

Minäkin inhoan asioiden hoitamista puhelimitse. Yksi ongelma ainakin on että tunnun saavan puhelinpuheesta normaalia selkeästi huonommin selvää. Pitää olla hyvä linja eikä taustaääniä kummassakaan päässä, ja varmaan kasvotusten tulee käytettyä suunliikkeitä yms apuna. Ja muutenkin pitää jaksaa keskittyä. Onko muilla tämänkaltaista tuntemusta vai onko tämä vaan minun (tai ehkä Aspergerien) ominaisuus?

Musta ainakin itsestäni tuntuu että juuri se että kommunikointi on pelkän puheen varassa, aiheuttaa sen eräänlaisen epävarmuuden ja -mukavuuden. Kun puhetaitoni ovat kuitenkin se selvästi kaikista huonoin keino ilmaista itseäni, niin ärsyttää/ahdistaa toimia pelkästään sen varassa - musta nimittäin voi saada ihan erilaisen (huonomman) käsityksen puhelimessa kuin vaikkapa paikanpäällä. Kuitenkin niitä heikkoja puhelahjojaan voi helposti kompensoida eleiden, ilmeiden ja ulkoisen olemuksen avulla, mikä on mahdollista kasvotusten keskustellessa mutta ei puhelimitse. Ja sitten tuo keskittyminen, mielestäni sekin on helpompaa kun on itse tilanteessa läsnä. Joskus puhelimessa ollessa ajatus (introvertin tapaan) lähtee vähän liiankin helposti harhailemaan.

Kyllähän tuohon tietysti kuulokin vaikuttaa, helpomminhan puheesta tietysti saa selvää livenä kuin puhelimessa. Riippuu tietysti puhelimestakin ja yhteydenlaadusta. Älypuhelimissa on sekin etu peruskapuloihin verrattuna että puhelun äänet ovat huomattavasti selkeämmät. Ja ainahan tietysti voi käyttää kuulokkeita, sekin auttaa usein.

Ei tuo ehkä yksinään vielä Aspergeria tee...

[Dak]

Mua kiinnostaisi tavallaan aivan älyttömästi yrittäminen, mutta en sitten taas tiedä. Lähinnä mietityttään että uskallanko ottaa jo valmiiksi stressaavana ihmisenä niin paljon vastuuta. Toisaalta introverttina mietityttää, miten yrittäjänä edes pärjäisi kun kuitenkin joutuisi olemaan itse niin monen eri tahon kanssa tekemisissä. Riippuu tietysti alasta mutta kuitenkin. Toisaalta taas rahaa ei juuri ole minkään toiminnan pystyyn panemiseen ja toisaalta nykyinen terveydentila huolettaa myös kovasti.

En ole itse oikein yrittäjäluonteinen, mutta yritys on tullut perustettua muutaman edellisen työpaikan työkaverin kanssa. Työmotivaation kannalta tämä on tosi hyvä ratkaisu, omalla tekemisellä voi tosissaan vaikuttaa asioihin. Mutta on tämä stressaavaakin, onneksi firman extrovertit hoitavat lähes kaiken markkinoinnin, myynnin, rahoituksen hankkimisen ja muutenkin asiakaskontaktit. Minusta ei niihin hommiin olisi (ainakaan täyspäisesti täyspäiväisesti), onneksi saa pääasiassa keskittyä omaan hommaansa eli tuotteen kehittämiseen. Paljon on sekä hyvä että huonoja puolia, mutta niin oli isossa firmassakin. Paljon on tietenkin kiinni millaisen yrityksen perustaa, onko oikeasti kelvollinen liikeidea, onko liikkeellä yksin vai pienessä porukassa, onko asiakkaan valmiiksi tiedossa jne.

[Försti]

.

[niksuu93]

Empä tuosta tiennyt, toivottavasti paranet!

Kiitos. Varsinaisesti en koskaan parane (sellaisesta sairaudesta kysymys), mutta toivon mukaan pysyy paremmin lääkkeillä yms. kurissa. En silloin sairastuttuani pahemmin noita opintojani miettinyt, muuten kuin että sain perustutkinnon suoritettua loppuun, mutta kieltämättä nyt kun miettii tätä kohta pariakin vuotta kun tässä on käytännössä vain sairastanut tekemättä mitään, niin kyllähän se harmittaa. Nytkin olisi voinut olla jo lähes puolet korkeakoulututkinnosta suoritettuna, mutta minkäs teet. Joskus käy näin.

No, voisi ne asiat paljon huonomminkin olla.

Jos esim. koodaus kiinnostaa niin se on yksi ala jonka parissa voi puuhastella rauhassa ja yrittää yksinkin. Rahaakaan ei tarvi juuri yhtään alkuun. Idean ja reilusti motivaatiota vaan.

Kiinnostaa ja www-sivuja pyöritän kyllä. Ammattiblogi löytyy ja sen ympärille olenkin jo pientä liiketoimintaa saanut muodostettua. Toiveissa olisi että joskus tämä työ kantaisi hedelmää ja siitä voisi tehdä vaikkapa kokopäiväduunin. Olis kieltämättä ihan mahtavaa, etenkin sairauteni kannalta ajateltuna.

[Tallukka]

Kuten jo niin monta kertaa on täällä todettu, niin olipa todella helpottavaa löytää tiensä tälle foorumille. Sattui juuri oikeaan saumaan mun elämässä, kun yritän kovasti ymmärtää itseäni ja selvittää mitä oikeastaan haluan elämältä.

Syy miksi päätin aloittaa kirjoitteluni juuri tästä työ-aiheesta on se, että olen tällä hetkellä töissä eräänlaisessa puhelinasiakaspalvelussa ja huomaan, että se ei todellakaan ole mua varten. Samanlaista hommaa olen tehnyt jo vuosikausia, mutta nyt jotenkin on alkanut tulemaan mitta täyteen. Asiakaspalvelutyö vie viimeistään sen vähäisenkin uskon ihmiskuntaan, mikä joskus on ehkä ollut Haluan kuitenkin uskoa, että ne ärsyttävimmät asiakkaat ei ole ainakaan introvertteja Itse en ainakaan kykenisi asiakaspalvelutilanteessa samanlaiseen k**ipäisyyteen kuin yllättävän moni pystyy...

No edellisestä johtopäätelmästä johtuen etsin nyt sitten muita töitä. Jotenkin on oikein alkanut turhauttamaan miten monessa kohtuullisen itsenäisessäkin työssä vaaditaan rempseää ja iloista henkilöä. Siis sellaisessakin työssä, missä ei välttämättä ole juurikaan asiakaspalvelua. Eikö nyt perus-ystävällinen normaalit käytöstavat omaava ihminen mitenkään voisi riittää? Mitä etua siitä rempseydestä ja ekstroverttiydestä siinä on? Multa ei ehkä irtoa sellaista koko päivän kestävää tekohymyä, mutta kyllä nyt lähtökohtaisesti olen ystävällinen kuitenkin ihmisille.

No ihan sama, parasta olisikin kyllä kun pääsisi vaikka johonkin arkistoon töihin seurustelemaan pölyisten papereiden kanssa tai vaikka ruumishuoneelle No saa nähdä mihin tää elämä tästä vielä heittelee, nyt kun alkaa oma identiteetti viimein muodostumaan. Eihän tässä kestänytkään kuin 30 vuotta.