Vähän pientä pohdintaa

[Tsaari]

Tere!
Onko teillä muilla introilla keskivertoa parempi taito lukea ihmistä eleistä, puheesta tai pelkän "energian" perusteella?
Itse olen aina automaattisesti osannut lukea ihmistä ja viimeisen parin vuoden aikana olen opetellut asiaa vielä enemmän ja yleensä olettamukseni ihmisistä ovat oikeita.
Selkeät asiat joita huomaan helpoiten ovat jos ihminen valehtelee/liioittelee asioita. Minulla on kyky myös kuulla asioita sivusta (esim. työpaikalla taukohuoneessa viereisestä pöydästä) ja muistaa ihmisistä asioita joita he eivät muista itse edes kertoneen. Näen myös ihmisten katseesta tai kävelytyylistä minkälaisia he ovat luonteeltaan ja pystyykö heihin luottaa(tosin luotan todella harvaan ihmiseen). Hyödyllistä on myös nähdä uudesta ihmisestä se, että tuleeko heidän kanssaan miten toimeen. Ihmisestä riippumatta osaan asettaa itseni samalle "tasolle" toisen ihmisen kanssa ja näin tulen lähes aina kaikkien henkilöiden kanssa hyvin toimeen ja moni ihminen luottaa/pitää minua hyvänä ihmisenä pelkästään olemukseni tai yleisen "energian" perusteella.
Koulutan työkseni uusia ihmisiä ja nämä taidot ovat todella käteviä siinä hommassa.
Miinuspuolena on, että ihmiset juuri alkavat pitää minusta vaikka en sitä edes yritä ja aina en sitä edes halua.(kuulostaa aika törkeältä:D)
Kaikkea näitä teen itse jotenkin automaattisesti ja näistä taidoista on todella paljon hyötyä. Minulla on myös todella hyvä tunneäly ja rehellisenä kaverina osaan auttaa muita ihmisiä jos tilanteet menevät kiusallisiksi muita henkilöitä kohtaan johdattelemalla asiat toisiin asioihin. Usein kukaan muu ei huomaa mitään paitsi henkilö joka on kyseisessä kiusallisessa tilassa.
Suosittelen kaikille opettelemaan psykologiaa ja ihmisten (ja yleisestikkin asioiden) energioita.
Onko teillä muilla samankaltaisia kokemuksia/osaamisia ja miten toimitte/kehitätte taitojanne?

[Overlord]

Kuulostaa melko tutulta. Yleinen viisaushan on, että kaikkien ihmisten lempiaihe on heistä itsestään puhuminen. Esim. keskustelussa odotetaan vain omaa vuoroa ja mietitään mitä itse sanoo seuraavaksi sen sijaan että keskitytään kuuntelemaan toista. Oman kokemukseni perusteella tämä stereotypia pätee etenkin ekstrovertteihin todella hyvin.

I like to listen. I have learned a great deal from listening carefully. Most people never listen.

Itse olen aina se jolle kaikki tilittävät murheensa ja salaisuutensa, kun jo vaistonvaraisesti (ja syystäkin) luottavat minuun. Toisinpäin ei onnistu (eikä ole ihmeemmin tarvetta), koska olen itsekin huomannut että vain todella harva ihminen on oikean luottamuksen arvoinen.

Introverteilla on stereotyyppisesti tarve ymmärtää ja pyrkimys ihmissuhteissa laatuun sekä syvyyteen. Tämän voimavaran kun pystyy kanavoimaan oikein (kuten itse näytät tehneen), on se todellinen vahvuus sosiaalisissa tilanteissa.

[Hunaja]

Olen huomannut jotain samankaltaista itsestäni.
En ole varma olenko erityisen hyvä nimenomaan lukemaan ihmisiä tai tekemään oikeita oletuksia heidän käytöksestään, mutta koen monissa tilanteissa ymmärtäväni ihmisten kommunikointia hyvin ja osaavani arvata mitä he aikovat sanoa tai mitä he tarkoittavat sanomisellaan. Tämä voi osittain liittyä siihen, että oma komminukaatiotapani on yrittää olla mahdollisimman selvä ja eksplisiittinen kaikessa sanomassani, jotta viestini olisi mahdollisimman helppoa ymmärtää vain yhdellä tavalla.

Esitän tässä kaksi konkreettista esimerkkiä, joita melko usein koen arkielämässäni:

Ensimmäisessä tilanteessa kaksi ihmistä keskustelevat jostain asiasta ja minä olen sivustakuulijana.

Ensimmäinen henkilö esittää asiansa. Toinen henkilö ei selvästikään ymmärtänyt ensimmäisen viestiä oikein ja kysyy tarkentavia kysymyksiä. Ensimmäinen henkilö menee hämilleen, koska toisen henkilön esittämät kysymykset eivät hänen omasta mielestään liity millään tapaa hänen asiaansa.
Tässä vaiheessa usein tulee hyvin selväksi ensimmäisen henkilön reaktiosta ja vastauksesta onko hän huono vai hyvä kommunikoija. Mikäli hyvä, hän yrittää joko esittää jatkokysymyksiä toisen henkilön esittämiin kysymyksiin tai selittää oman alkuperäisen asiansa hieman toiselta kantilta. Huono kommunikoija taasen luultavasti esittää asiansa täsmälleen samalla tavalla kuin aluksi ja/tai tuohtuu hieman.
Mikäli toinen henkilö on taitava kommunikoija, voi hän rauhallisella asenteellaan ja jatkokysymyksillään ohjata asian esittäjää suuntaan, jossa hän ymmärtää ja näkee missä kohtaa käsitysero piilee ja osaa täten selventää toiselle henkilölle asiansa niin, että molemmat ymmärtävät asian samalla tavalla.
Mikäli toinenkaan henkilö ei ole hyvä kommunikoimaan, päätyy keskustelu yleensä vähintään yhden osapuolen tuohtumiseen tai väärään 'yhteisymmärrykseen', jossa molemmat luulevat näkevänsä asian samalla tavalla, mutta todellisuudessa he edelleen näkevät asian melkein ellei täysin eri tavoilla. Tämä on erityisen hankalaa työtilanteissa, joissa toinen on pomo ja toinen alainen, etenkin jos pomo on surkea kommunikoimaan asiansa.

Itse huomaan monta kertaa sivustakuulijana ymmärtäväni molempien osapuolien näkökannan tai lähtökohdan ja näkeväni mihin suuntaan henkilöitä ohjata, jotta henkilöiden välille tulee yhteisymmärrys. Tämä on hyödyllistä niissä tilanteissa, joissa itse tavallaan kuulun osallisena keskusteluun, eikä kumpaakaan osapuolta haittaa, että olen välissä 'tulkkina'. Toisaalta tämä on myös varsin kiusallista, jos satun olemaan vaikkapa täysin tuntematon henkilö bussissa, joka ei kykene keskittymään kirjan lukemiseen kahden henkilön välisen keskustelun takia. Tällöin pidän melkein aina turpani tukossa.

Toinen esimerkki liittyy tilanteeseen, jossa joudun kysymään joltain minulta kokeneemmalta henkilöltä apua jonkun asian tekemisessä. Tällä on enemmän tekemistä omien muiden luonteenpiirteideni kanssa, erityisesti kahden seuraavan: 1) Nautin itsenäisestä työskentelystä, jossa voin rauhassa etsiä vastauksia kysymyksiin ja 2) Haluan keskittyä vain ja ainoastaan yhteen asiaan kerrallaan ja keskittyä siihen syvällisesti.
Tällöin koen erityisen ärsyttäväksi ajan tuhlaamiseksi sen, että kysyn johonkin asiaan liittyen hyvin yksinkertaisen kysymyksen, johon voisi antaa yksinkertaisen ja nopean vastauksen, mutta nopean vastauksen sijaan saamani vastaus on jaaritteleva. Vastaus käy ensin läpi suuren määrän asioita, jotka esittämästäni kysymyksestä johtuen selvästi jo tiedän, ja vasta aivan lopussa vastaa kysymykseeni. Tällaisessa tilanteessa huomaan toivovani, että voisin laittaa pikakelauksen päälle ja stopata siihen kohtaan, jossa vastaaja esittää jotain uutta, minulle hyödyllistä informaatiota. Tämä kärsimättömyyyden tunne johtuu siis nimenomaan siitä, että koen olevani tekemässä yhtä asiaa (sitä, johon liittyen kysymykseni esitin), mutta nyt minut pakotetaan tekemään toista asiaa, joka sattuu olemaan minulle jaarittelevan henkilön kuunteleminen.

Jälkimmäisen tilanteen kohtaaminen oli minulle etenkin nuorena hyvin vaikeaa (ja mm. vanhempani saivat kuulla monta kertaa tuhlaavansa kallista aikaani), mutta vanhetessa ja ymmärryksen kasvaessa olen oppinut olemaan vähintäänkin kohteliaampi, ellen myös kärsivällisempi.

[ananaskirsikka]

Toinen esimerkki liittyy tilanteeseen, jossa joudun kysymään joltain minulta kokeneemmalta henkilöltä apua jonkun asian tekemisessä. Tällä on enemmän tekemistä omien muiden luonteenpiirteideni kanssa, erityisesti kahden seuraavan: 1) Nautin itsenäisestä työskentelystä, jossa voin rauhassa etsiä vastauksia kysymyksiin ja 2) Haluan keskittyä vain ja ainoastaan yhteen asiaan kerrallaan ja keskittyä siihen syvällisesti.
Tällöin koen erityisen ärsyttäväksi ajan tuhlaamiseksi sen, että kysyn johonkin asiaan liittyen hyvin yksinkertaisen kysymyksen, johon voisi antaa yksinkertaisen ja nopean vastauksen, mutta nopean vastauksen sijaan saamani vastaus on jaaritteleva.

Samaistun tähän. Minäkin haluaisin työskennellä järjestyksessä ja keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Tässä kokemukseni tilanteista, joissa joudun kysymään apua tehtävien tekemiseen:
En haluaisi vaivata tai häiritä kysymyksilläni. Aistin ihmisistä, jos he ovat kiireisiä, eivätkä ehtisi vastailla kysymyksiini. Kiusallisia ovat tilanteet, joissa aistin, että jotakuta ärsyttää kysymykseni tai hänen mielestään minun olisi pitänyt jo ennestään tietää jokin asia. Olen visuaalinen oppija, ja siksi kirjalliset ohjeet toimivat kohdallani parhaiten. Selvittelen asioita mieluiten itse, mutta työelämän nopeatahtisuudessa ei välttämättä olisi aikaa tälle, siksi pitäisi vain heti mennä kyselemään... Monet kuitenkin rohkaisevat kyselemään ja sanovat, että saa tulla kysymään apua.

Tilanteissa joissa en tunne hyvin ihmisiä, olen useimmiten se sivustajakatsoja, jonka kuvitellaan elävän vain omissa maailmoissaan. Tämä on harmillinen olettamus, sillä oikeasti mietin todella paljon asioita, joita ihmiset sanovat ja mietin keskusteluja myös jälkeenpäin. Tunnistan joukosta mm. ne ihmiset, joiden miellyttäminen on vaikeaa. Aistin hyvin nopeasti, jos jollakin on huono päivä tai paha mieli jostain. Toisaalta imen itseeni myös sen energian, joka vallitsee silloin, kun ihmisillä on hyvä fiilis ja työt sujuu.

[xoriah]

озна250.4кислFundШейнКрасКанаIslaAshqСапаXVIILeifКапаКратНикоунивРасксценанглКитаЛяшеClifГамп
JohnTescVersVillсертPlanPalmкатепчелGillНикоCzarColiOLAYGillSpicReneсертGillDoveChriHeadPSFF
ветрЧереJeanJehaRemiВВинinclиллюDISCChriChriРисуwwwgDidiWindSelaLuxoNikiSelaQuikDickDiscЭкст
ДетсTatuXVIIЙоннсклаJameRoac2110ПрикСенкТУстStanХэкиR-1SZoneкараZoneнеизGlamZoneZoneменякара
MurpPete03-0ДудиDigiромакандЯросПрокMiseинстПлотCharнаучЛеоноднаTracШириФесустраЧистИохиNiel
НовипешкфарфCCTVVF(?SaliПроиPhilподсCitrChanHaraEtoiКамеMiniRobeРоссБуреавтоARAG(191мероJazz
SantповеязыкРоссSylvКитабатаШироReadавтофутлTefaBoscGuccChapKaisВязефактотдеЛитРВайцЛитРЛитР
ЛитРЛитРСнегХрипКосоДудиVespНефеRideСодеWaltJeffValeMySQмонтCherMechPANZ(РасWestКрюкwwwmиску
DragВороАлекГевуTracMounруссModeдопоWillJeweЕвтуСемеАндрСнегСочиAnitWordЯсвиFranпрепCCTVCCTV
CCTVBlueCharавтоКириДопоИллюBookSPSSгварУспеMarkчитаtuchkasSacrНата