Käytättekö päihteitä?

[Skitsoidi]

Tupakkia ja nuuskaa menee näistä epäterveellisistä aineista.

[Hidarius]

En käytä, ei ole minun juttuni.

Tupakkaa en ole koskaan polttanut enkä pidä tupakan tai sikarin hajusta. Alkoholistakaan en pidä maullisesti enkä varsinkaan sen aiheuttamista seurauksista. En pidä siitä, miten alkoholi saa ihmiset käyttäytymään humalassa oudosti. En ole kokenut koskaan mitään ikävää humalaisten tai alkoholin suhteen, mutta myönnän pelkääväni silti humalaisia. En ole koskaan nähnyt mitään järkeä siinä, että juo itsensä känniin ja käyttäytyy kuin mikäkin idiootti.

... Mikä ajaa juomaan? Miksi halutaan tulla humalaan?

[Saunakukka]

Juon alkoholia, välillä on ollut siinä rajoilla, että olen miettinyt, kuinka paljon on liikaa. Nautin myös kofeiinia kahvin ja teen muodossa. Muita päihteitä/piristeitä en käytä, en ole koskaan esim. polttanut edes puolikasta tupakkia. Ihan apteekissa ilman reseptiä myytäviä tulehduskipulääkkeitäkin syön ehkä kerran puolessa vuodessa, tosin nyt syksyllä tankkasin ibuprofeenia n. 1,5 viikon ajan ihan kivoja määriä lääkärin määräyksestä polven rasitusvammaan.

En mitenkään ihannoi päihteiden käyttöä enkä ole ylpeä siitä, että alkoholinkulutukseni on joskus paukkunut riskirajojen yli reippaasti. Toisaalta en usko siihen, että tiukalla päihdevastaisuudella saataisiin mitään pysyvää aikaiseksi ihmisten asenteissa. Aikuinen ihminen kokee holhoamisen usein luotaantyöntävänä ja nuorilla on usein halu kapinoida auktoriteetteja vastaan. Uskon, että suurella osalla ihmisistä päihteiden käytön päämotivaationa on halu tuntea olonsa hyväksi. Itse pidän paljon nousuhumalasta ja siitä kivasta leijailevasta fiiliksestä, jonka se aiheuttaa. Onneksi olen löytänyt nyt muitakin hengennostatuskeinoja, esimerkiksi säännöllisen meditoinnin. Tästä on hyvä jatkaa!

[Varjotar]

Voin olla täysin käyttämättä alkoholia, mutta voin myöskin niin halutessani juoda yhden tai kolme.
En pidä alkoholin käyttämisestä noin yleensä, en itselläni enkä juuri muillakaan, joten alkoholissa viihtvät ihmiset voivat väistää muualle.

[ei ole]

Juon kotona. En tykkää käydä baareissa. Mitä enemmän stressiä ja kiirettä työssä, sitä useammin juon muutaman viinilasin jopa arki-iltana. Mielummin alkoholi kuin unilääkkeet. Toisaalta välillä olen vuosia juomatta kokonaan, koska ei tee. Tupakasta en pidä.

[baabel]

Edellistä komppaan eli kotona juon jos juon.. ja yleensä yksin tulee kaljansa hörpittyä toki saunaillat ja muut vastaavat on hyvällä porukalla oikein mainioita joskus harvoin järjestettynä mutta baariin minua ei kyllä saa ei millään..Tuo alkoholikin on mulla sitä varten että joskus se vaan maistuu hyvältä ja tekee mieli laittaa pää vähän turruksiin miettimättä turhia. Henkiseen pahaan oloon ei kyllä tule käytettyä mitään ja se on ihan tämmöinen tekopyhä päätös että ei suruun vaan iloon ja rentoutumiseen. Tupakkaa on tullut aikanaan poltettua amiksessa ns. tapatupakointina kun kaverit poltti, ei siitä mitään addiktiota kyllä tullut.. onneksi.

Ehkä huomenna illalla jokunen pullo kaljaa ja jotain kyykkyviiniosastolta jotta kurkkua varmasti kuivaa sitten lauantai-aamuna?

[Minor]

Alkoholia tulee käytettyä, koska se antaa sellaisen kivan sosiaalisen draivin, joka on välistä varsin kivaakin jopa. Ongelmana toisaalta on sitten se, että tämän joutuu useimmiten seuraavina päivinä maksamaan takaisin. Se onkin sitten vähemmän kivaa kun niinä päivinä joutuu koulusta yms. selviytymään, vaikkei ihmisten ilmoilla oleminen todellakaan huvita ollenkaan.

Olenkin itse asiassa miettinyt paljon juomisen lopettamista kokonaan, mutta samalla sitten vähenisi rento sosialisoiminen.

Röökaamista tulee harrastettua satunnaisesti. Sitäkin tapaa osittain ylläpitää yllättävästi sosiaalinen aspekti. Kummasti nimittäin koulussakin toisiin tutustumista helpotti tupakkapaikalla ravaaminen. Valitettavasti.

[Tee_tyttö]

Luin tätä ketjua aika yllättyneenä, koska omat kokemukseni ovat aika erilaiset kuin useimmilla muilla täällä. Aika harva kertoi runsaammasta alkoholinkäytöstä. Kun itse aloitin juomisen17-vuotiaana, ihastuin siihen välittömästi, koska se toi esille seurallisen puoleni. Koin että uskalsin olla ihmisten seurassa "näkyvämpi": ei ollut tarvetta kotibileissä vetäytyä (noin niinkuin kuvaannollisesti) sinne nurkkaan kissaa rapsuttelemaan, kun muut pitävät hauskaa yhtenä porukkana. Tunsin kuuluvani ja olevani ryhmässä tasavertainen, mukana. No, tämä alkoholin tuoma "loistava ratkaisu" johti jossain vaiheessa kyllä sitten siihen, että juominen alkoi mennä yli, tuli hölmöiltyä, telottua itseään kännipäissään, heräiltyä vääristä asunnoista ja sängyistä... ja masennus syveni, terapiaankin päädyin. Ja vaikka aluksi join seurassa, lopulta join enimmäkseen yksin. Raskaaksi tuleminen joitakin vuosia myöhemmin toimi onneksi tehokkaana pysäyttäjänä ja kun sai vähän etäisyyttä siihen sähläykseensä, tajusi että ei se lopulta niin nappiratkaisu sosiaaliseen kanssakäymiseen tainnutkaan olla.

Kului kymmenkunta vuotta sellaisella kuoharilasi perhejuhlissa -käytöllä ja yhden kosteamman kesän jälkeen 7 vuotta kokonaan ilman. Nykyään käyttöä on, mutta tuntuu että koko ajan vähemmän, ehkä 1 siideri/kk. Juomisen haitoista huolimatta muistikuva hyvän humalan miellyttävyydestä on säilynyt, ymmärrän siis oikein hyvin, miksi monet juo. Tupakkaa olen aikoinaan polttanut satunnaisesti, mutta lopetin kun huomasin koukuttuvani siihen(kin) nopeasti. Samoin kävisi varmaan rauhoittavien kanssa.

Kahvia opettelin juomaan oikeastaan vasta nelikymppisenä. Olen aina reagoinut kofeeiniin voimakkaasti ja nykyäänkin juon vain 0-1 kuppia päivässä, enempi aiheuttaa mm. ahdistuneisuutta (minkä muutama muukin täällä mainitsi). Vihreää teetä juon nykyään eniten. Mutta kyllä hyvin valmistettu cappuchino maultaan voiton vie teestä.

[Mawerick]

^oliskohan tuossa ollut sitten kuitenkin kyse (myös) ujoudesta? Itsessäni en ole havainnut alkoholin vaikuttavan sosiaaliseen väsymykseen oikeastaan mitenkään.

[Tee_tyttö]

Varmaan ujouttakin. Mutta kuuluuhan introverttiuteen muutakin sosiaaliseen kanssakäymiseen vaikuttavaa kuin väsyminen. Small talk on tuskallista - mutta alkoholilla höystäen tyhjänpuhuminen on vaivattomampaa. Ja kun introvertti harvoin tykkää olla seurassa keskipisteenä, sekään ei kännissä niin haittaa.