Urheilu. Ei voisi vähempää kiinnostaa.

[JohnKimble]

Urheilu oli hauskaa, kun sitä sai harrastaa itse, mutta sen telkkarista seuraaminen ei voinut vähempää kiinnostaa eikä kiinnosta edelleenkään. Joukkuelajeista tuli nuorempana harrastettua jalkapalloa, pesäpalloa, koripalloa ja erityisesti jääkiekkoa, kun peräkylillä ei ollut muutakaan tekemistä, mutta teini-iässä ja varsinkin täysikäisyyden kynnyksellä vähäisetkin pelikaverit siirtyivät pelikentiltä baareihin ja pelimaila/jalkapallo vaihtui kaljapulloon.

Nykyään käyn kuntosalilla ja sen ansiosta olen onnistunut pääsemään eroon lievästä alipainosta, joka aiemmin vaivasi pikkulapsesta asti.

[ellen]

En ole yhtään kiinnostunut seuraamaan urheilua telkkarista. Enkä koskaan välittänyt peruskoulun liikuntatunneista. Joukkuelajit olivat yllättäen erityisen epämieluisia.

Juokseminen ja salitreenaaminen ovat kuitenkin se mun juttu! Ihan parasta, että molempia pystyy tekemään yksin. Musiikit vaan korville ja lenkkipolulle/salille, eikä tarvitse välittää kenenkään muun suorituksesta kun vaan siitä omasta.

Ilmoittauduin tossa puolimaratonille ja äidiltä tuli kommenttia, että eikö olisi kiva jos saisin jonkun kaverin seuraksi. Joidenkin on vaikea käsittää, että kaikkeen ei tarvita mukaan seuraa...

[aviation]

Juuri näin. tykkään juuri kuntosalista, kävelystä, uinnista, pyöräilystä ja nyt
vähän juoksustakin. yksilölajeja harrastan, kun minulle sopii, ei ole säätämistä
aikataulujen kanssa.

jotkut tarvitsevat toki kaverin ja tsempparin, mutta täytyy vaan olla rohkea
ja uskaltaa mennä yksin uusiin juttuihin.

[Karikkorapu]

YLEn nettisivuilla oli hiljattain testi: mikä urheilulaji sopii sinulle parhaiten?

Tein testin ja olen taipuvainen uskomaan tulosta, koska parhaiten sopivien lajien joukossa oli jousiammunta, hiihto ja - hilpeänä loppuna - sukeltaminen...

Huonoiten sopivina lajeina mainittiin salibandy ja lentopallo. Totta.

[Minkke]

Yksilölajit ovat aina olleet mun juttuni. Vihasin jo kouluaikoina liikuntaa, koska suurin osa oli joukkuelajeja, joissa pesäpalloa lukuun ottamatta olin auttamattoman huono. Silloinen heikko itsetunto ja koulukiusaaminen ryydittivät vain sitä ahdistavuutta, mitä joukkueessa suorittaminen aiheutti. Suunnistus oli ainoa laji, josta nautin koulussa ja jossa olin ihan hyvä. Metsässä liikkuminen omassa rauhassa oli mahtavaa. Hiihdon vesitti pitkälti se, että olisi pitänyt olla reipas ja tehokas, vaikka itse olisin vain halunnut kaikessa rauhassa hiihdellä ja nauttia luonnosta.
Ratsastus on kenties se rakkain laji mulle ja haaveilen joskus omasta hevosesta, jonka kanssa voisin liikkua luonnon helmassa ja jonka kanssa saisin muodostaa keskinäisen vuorovaikutussuhteen. Ratsastuskoulun hevosilla se ei oikein ikinä onnistunut, vaikka tuntien lisäksi kävin myös hoitamassa poneja ja hevosia. Nykyään ratsastelen joskus harvakseltaan tuttujen hevosia. Koirien kanssa liikun paljon. Joskus vapailla käydään yli kymmenen kilometrin lenkkejä metsissä. Kesällä olisi tarkoitus lähteä hyvän ystävän ja koirien kanssa Lappiin vaeltamaan muutamaksi päiväksi. Luonnonvesissä uiminen kesäisin on myös ihanaa. Nyt meren rannalla asuessa olen innostunut siitä totaalisesti.

Omassa rauhassa liikkuminen on siis mulle luontevinta. Ei suorittamista. Ainoastaan ratsastustunnit ohjattuna liikuntana tulisivat kysymykseen.

[Mawerick]

Asiaan liittyen tai sitä sivuten; katselin tuossa äsken Mertaranta & Legendat -sarjan jakson, jossa pääosassa oli Hanna-Maria Seppälä. Kaikesta päätellen hän on kohtuullisen voimakkaastikin introvertti, vaikka sitä ohjelmassa sotkettiinkin ujouteen.

[Tauno]

Urheilua seuraan, mutta vain huipputasolla, mitään SM-lätkää en katso, MM-tasoista olla pitää.
Nyrkkeily on lähinnä sydäntäni, mutta huippua kun on mikä vaan kelpaa, paitsi taitoluistelu ja sellaiset humpuuki jutut.

[Tauno]

Kaisa Mäkäräinen voitti MC-osakilpailun.

Kaisa Mäkäräinen otti lauantaina toisen voiton putkeen.
Kaisa Mäkäräisen huima vire ampumahiihdon maailmancupissa jatkuu. Torstaisen pikakilpailun ykköstilan jatkoksi tuli lauantaina taas hieno voitto. Venäjän Hanti-Mansijskissa hiihdettiin 10 kilometrin takaa-ajo.

Mäkäräinen starttasi kisaan niukasta johtoasemasta, mutta tähtäsi ensimmäiseltä ampumapaikalta yhden sakkokierroksen ja putosi kolmanneksi. Toisen paikan nollat nostivat suomalaisen takaisin kärkitaistoon.

http://www.iltasanomat.fi/ampumahiihto/ ... 41620.html

[Andras]

Tajuttoman tylsää ja itseään toistavaa joku urheilun kyttääminen. Ainoana poikkeuksena kamppailulajit, ja oikeastaan mitä vähemmän urheilumaisia ne ovat, sitä parempi. Jos olisi gladiaattoritaisteluita, niin niitä ehkä jaksaisi mennä oikeasti katsomaan

Todellisuudessa yksi suurimmista yhteiskunnallisista ongelmista on, se että yhteiskunnan resursseja, sekä aikaa että rahaa, haaskataan tajuttomia määriä ammattiurheiluun, kaikkine lieveilmiöineen. On täysin järjenvastaista että ihmisille maksetaan miljoonia siitä että juoksevat jonkun pallon perässä, ja koittavat potkia sitä metallineliöön. Ja että tälläisiä mitään hyödyllistä osaamattomia turhia ihmisiä promotoidaan ja pidetään jonain sankareina ja idoleina.

Aina menessäni jonnekkin suosin hyötyliikuntaa, eli pyöräilen ja kävelen kaikkialle jos mahdollista, joskus jopa juoksen. Käytän aina ennemmin portaita kuin hissiä jne. Sekin on ihan ok kuntoilua, kun kannan parin viikon ruoka-ostokset muutaman kilometrin matkan Lidl:stä

Pitäisi kyllä vielä enemmän kuntoilla, ja nimenomaan kuntoilla, koska ne urheilulajit eivät kiinnosta. Vielä muutama vuotta sitten onnistuin siinä paremmin. Mutta itseni motivoiminen siihen on aika vaikeaa, koska siitä seuraa aina huono olo ja on todella tylsää, mikä helposti ylittää sen että pidemmän päälle siitä on hyötyä.

Kun treenaan, teen sitä vain kotona. Koska se on halvempaa, tarvitsee nähdä vähemmän ylimääräistä vaivaa, ei tarvitse välittää vaatteista, enkä muutenkaan pidä ajatuksesta että ihmiset katsovat kun hikisenä ja pää punaisena rehkin ja yskin, ja on mukavampi ottaa happea leväten sängyn päällä.

Monelle introvertille koululiikunta on ollut tehokas tapa tappaa kaikki mielenkiinto kuntoiluun.

[aamuvirkku]

Monelle introvertille koululiikunta on ollut tehokas tapa tappaa kaikki mielenkiinto kuntoiluun.

Tuohon asiaan on kyllä paljon vaikutusta opettajalla. Ala-asteella oli liikunnan ope, jolla oli vain ne tietyt lajit, joita tahkottiin. Kesällä homma oli hieman monipuolisempaa (jalkapalloa, yleisurheilun eri osa-alueita) mutta talvella liikunta oli melko yksitoikkoista. Luistelua ja sisällä sählyä hyvin harvoin, mutta hiihtoa ja voimistelua (lue: rekillä kiintopyörä vai mikä hitto se nyt olikaan) harrastettiin sitten sitäkin enemmän. Jos oli pitkä pakkaskausi ja ulkoliikunnalle oli liian kylmää, niin tuota "voimistelua" saattoi olla kuukausi putkeen.

Kaiken lisäksi tämä ope oli puolueellinen liikunnan numeroissa. Tietyt lellikit saivat ysejä tai kymppejä, ja muut saivat mitä saivat. Minäkin sain vain seiskan vaikka olin osannut tehdä ihan hyvin asioita ja liikkunut tunneilla aktiivisesti. Ihmettelipä tätä pari muutakin oppilasta minun kanssani kevättodistusten jaon jälkeen. Onneksi yläasteella liikunnan opettaja oli ihan eri maata ja liikuntatunneista tuli paljon parempia. Se liikunnan numerokin nousi heti seiskaluokalle mentässä ysiin ja pysyi koko yläasteen ajan siinä.