Introvertit.net Keskustelufoorumi

61 eikä kriisiä minkäänlaista. Päinvastoin: tuntuu kuin ensi kertaa eläissäni olisin vapaa kaikista hormonien ohjailuista, ympäristön paineista, omista perusteettomista kuvitelmistani. Nyt saa ajatella järjellä eikä sukuelimillään ja ottaa asiat asioina, henkilökohtaisuuksista piittaamatta. Nautin t...

Introveera kirjoitti olevansa introvertti ja sinut asian kanssa. Lämmitti mieltäni. Itsellä meni kai 35 elämää sitä murehtiessa, että viihdyn parhaiten yksin. Mutta itsekäs? Minulla oli intissä pieni matkaradio, jota luvallisina aikoina kuuntelin mielelläni omassa rauhassa ja yksin. Satuin kerran ku...

Tervetuloa joukkoon, ensiksi. Tuo "ongelma" nimeltä introverttius on ollut kumppanini elämänvaelluksella kauan. Vasta noin viidenkymmenen vuoden iässä satuin tälle sivustolle ja aloin tuntea itseni normaaliksi. Samoihin aikoihin kuuli televisiosta Liisa Keltikangas-Järvisen puheenvuoron, joka tuntui...

Edellä kuvatun Erilleen Jättäytymisen Päiväni 40-vuotisjuhla lauantaina. Vieraita ei kutsuta. Nakkelenpa vähän frisbeegolfia yksikseni lähellä niitä seutuja, joilla 19.5.1978 ongella olin. Ajattelen elettyä elämää ja haaveilen, että pääsisin työelämän hullunmyllystä erilleen.

Samaa mieltä. Erityisesti tuo Nenäpäivä on ärsyttänyt alusta lähtien. Pitää vielä tekonenä laittaa naamaan, ikään kuin idean tekohauskuus ei olisi täysin selvää muutenkin.

Frisbeegolf, siinäpä kiva laji. Olisipa se ollut keksitty jo 70-luvun lopulla, tai olisinpa itse keksinyt sen jo kymmenen vuotta sitten. Luonnossa liikkumista, keskittymistä, aivotyötäkin, suorituksia. Palkitsevia ja vähemmän palkitsevia kokemuksia. Voi pelata yksinkin. Ei tekstiiliurheilua eikä muu...

Tervetuloa! Meitä on täällä muitakin, kuten olet varmaan jo huomannut.

Olen minäkin joskus istunut vessassa ihan rauhallisen hetken toivossa. Työhulinalta ei aina pääse karkuun, mutta minullakin työmatkojen pyöräily oli aikoinaan hyvä vastapaino. Työmatkaa sattui vielä olemaan melkein 30 kilometriä, joten aamuin illoin sai olla puolitoista tuntia pyörän satulassa, kuul...

On mielestäni ammatinvalinta- ja opintojen ohjaustoiminnan suuri puute, ettei enempää kiinnitetä huomiota ihmisen luonteeseen. Yksinään viihtyviä ihmisiä koulutetaan laumatöihin ja tiimimyyriksi. Se ei pelkästään huononna viihtyvyyttä, vaan myös laskee työtehoa.

Loman tai muuten tauon jälkeen nähtäessä moni työkaveri kysyy, että mitä kuuluu tai miten se loma meni. Jo se tuntuu vähän tympeältä utelulta. Varsinaisesti erilaisuutensa huomaa, kun ei heti hoksaa vastavuoroisen kohteliaasti tiedustella samoja asioita häneltä. No kun ei vain kiinnosta! Ei millään ...