Introvertit.net Keskustelufoorumi

Tykkään tehdä työni huolella ja keskittyä töissä nimenomaan työntekoon, en seurusteluun. Tarvitsen omaa rauhaa. Inhoan keskeytyksiä. En halua näyttää keskeneräisiä töitäni muille. Tarvitsen aikaa uusien ideoiden kypsyttelyyn. Keskityn mieluummin yhteen asiaan kerrallaan, kuin teen montaa yhtä aikaa....

Mulla on vähän samanlaisia fiiliksiä. Periaatteessa tykkään tosi paljon olla yksin, etenkin töitä haluan tehdä rauhassa, mutta kotona mun on vaikea olla yksin. Olen perheellinen ja jos satun olemaan yksin kotona, en osaa oikein olla ja rauhoittua ja keskittyä tekemään jotain. Myös mulla iltaa kohden...

Itselläni tämä foorumi on vähentänyt lapsuudesta asti seurannutta erilaisuuden tunnetta, kun olen huomannut etten ole "erilaisuudessani" yksin, vaan meitä on monta. Pikkuhiljaa opettelen karistamaan kaikki turhat roolit yltäni ja olemaan oma introvertti itseni. Myös minä kaipaan syvällistä ystävyytt...

Ainakin olen lakannut tuntemasta huonoa omaatuntoa siitä, jos kieltäydyn esim. bilekutsusta. Eli nyt itselleni introverttius on ihan yhtä painava syy kieltäytyä kutsusta, kuin että jos olisin vaikka kipeä. En myöskään enää väkisin yritä täyttää hiljaisia hetkiä muiden seurassa turhalla pälpätyksellä...

Lapsistani toinen on introvertti, toinen ekstrovertti. Myös sisaruksistani toinen on introvertti, toinen ekstrovertti. Sama koskee vanhempiani, äiti on introvertti, isä ekstrovertti.

En kyllästy kovin helposti, varsinkaan yksinolemiseen. Tekemisen puuttuminen alkaa kyllästyttää jossain vaiheessa, enkä pysty paikkaamaan sitä vaipumalla omiin ajatuksiin. Ehkä pitkästyttävintä on juuri edelläkin mainittu väkisin ylläpidetty kahvipöytäkeskustelu.

Omalla kohdalla olen huomannut, että jos ollaan esimerkiksi tyttöporukalla lähdetty johonkin reissuun, niin lähdön hetkillä olen tosi riehakas ja puhelias, ja menomatka menee iloisesti rupatellen. Mutta sit kun ollaan oltu vuorokausi naamatusten, en meinaa jaksaa jutella enää mitään, kyttään tilaisu...

Kun tapasin mieheni sukulaisnaista ensimmäisen kerran, istuimme samassa kahvipöydässä muutaman muun kanssa ja hän erittäin suulaana ekstroverttinä piti huolen puhumisesta. Puheenaiheet koskettivat ihmisiä ja paikkoja, joita en tuntenut, joten minun oli hyvin vaikea osallistua keskusteluun. Keskustel...

Kyllä, todellakin! Jo aivan lapsesta saakka olen kokenut, etten ole kuin muut. Olen rauhallinen, hiljainen, ujo, viihdyn yksin, vihaan small talkia ja olen kokenut läpi elämäni, etteivät nuo ominaisuudet ole hyväksyttäviä, vaan niistä on päästävä eroon mitä pikimmiten. Olen yrittänyt. Mennyt ja tehn...