Kirjoittaja Petra » 14.03.2020 06:55
Tajusinpa tässä pari päivää sitten, että katsoessani ihan mitä tv-sarjaa tahansa koen niitä ihan liian kanssa. Että pitää vetää överit niissäkin. Enkä tarkoita nyt pelkästään kausimääriä yhtä sarjaa päivässä. Eikö se nyt ole normaalia valtaväellekin.
Vaan kun ihmiset jättävät raolleen oven porraskäytävään, laskevat laukkujaan maahan jne.
MUISTAVATKO OTTAA LAUKKUNSA!? ENTÄ EIKÖ NE SULJE OVEA PORRASKÄYTÄVÄÄN!?
En pysty oikein seuraamaan juonta kun pitää tuollaisista selkeästi toisarvoisista asioista huolehtia.
Eli helppo olisi tehdä minulle kauhuelokuvia. Jättää koiria kauppojen ulkopuolelle.
Ymmärrän että nämä minua raastavat asiatkin varmasti on henkilökohtaisia huolia omassa elämässä. En voisi koiraa jättää kaupan ulkopuolelle, pelkäisin unohtavani laukkuni siirtyessäni paikasta toiseen ja etenkin porraskäytävään en halua jättää auki edes huikatessani ovelta jotain. Huh.
Mutta oleellista ei ollutkaan se mitkä asiat minulle ovat tärkeitä vaan miten en pysty erottamaan nähtyä sarjaa fiktiona ja käsikirjoittajan ja ohjaajan huolena vaan energiaani kuluu siis aivan turhanpäiväiseen.
Ja sain hyvän esimerkin miten kertoa erityisherkästä introvertistä muille. Tosin en enää ole varma kumpi ominaisuus minussa mitäkin aiheuttaa vaan epäilen niiden vahvistavan toinen toisiaan.
Ja vaikka ymmärrän että maailma ei ole meidän niin olen kyllä tyytyväinen että olen mitä olen. Olen kääntänyt kaiken vahvuudeksi.
Tajusinpa tässä pari päivää sitten, että katsoessani ihan mitä tv-sarjaa tahansa koen niitä ihan liian kanssa. Että pitää vetää överit niissäkin. Enkä tarkoita nyt pelkästään kausimääriä yhtä sarjaa päivässä. Eikö se nyt ole normaalia valtaväellekin.
Vaan kun ihmiset jättävät raolleen oven porraskäytävään, laskevat laukkujaan maahan jne.
MUISTAVATKO OTTAA LAUKKUNSA!? ENTÄ EIKÖ NE SULJE OVEA PORRASKÄYTÄVÄÄN!?
En pysty oikein seuraamaan juonta kun pitää tuollaisista selkeästi toisarvoisista asioista huolehtia.
Eli helppo olisi tehdä minulle kauhuelokuvia. Jättää koiria kauppojen ulkopuolelle.
Ymmärrän että nämä minua raastavat asiatkin varmasti on henkilökohtaisia huolia omassa elämässä. En voisi koiraa jättää kaupan ulkopuolelle, pelkäisin unohtavani laukkuni siirtyessäni paikasta toiseen ja etenkin porraskäytävään en halua jättää auki edes huikatessani ovelta jotain. Huh.
Mutta oleellista ei ollutkaan se mitkä asiat minulle ovat tärkeitä vaan miten en pysty erottamaan nähtyä sarjaa fiktiona ja käsikirjoittajan ja ohjaajan huolena vaan energiaani kuluu siis aivan turhanpäiväiseen.
Ja sain hyvän esimerkin miten kertoa erityisherkästä introvertistä muille. Tosin en enää ole varma kumpi ominaisuus minussa mitäkin aiheuttaa vaan epäilen niiden vahvistavan toinen toisiaan.
Ja vaikka ymmärrän että maailma ei ole meidän niin olen kyllä tyytyväinen että olen mitä olen. Olen kääntänyt kaiken vahvuudeksi.