Kirjoittaja kumpio » 09.01.2016 20:59
Joo, sitä voi olla suuriegoinen tai itsekäs, olipa intro tai ekstro. Itsekkyyden ilmenemistavat on vaan erilaisia. Joskus mietin, että mulla on varmaan yhtä suuri ego ja yhtä paha epävarmuusongelma kuin jollain nakkikiskalla testosteronipäissään itsestään suureen ääneen uhoavalla tyypillä. Niin itseenikietoutunut ja omiin keloihin ja itseriittoisiin ajattelumalleihin jumiutunut välillä olen, etten oikein löydä tietä toisten ihmisten todellisuuteen tai tähän hetkeen. Ekstrot saattaa paasata ääneen, mutta mä (introvertti) paasaan jatkuvasti omia itsekeskeisiä minäminäminä-juttuja mielessäni.
En ole kokenut syytöksiä itsekkyydestä muiden ihmisten taholta. Mutta mielessä on hautonut ajatus "hiljaisesta vallankäytöstä" omaa toimintaa analysoidessa. Usein vaan toimin, enkä ajattele, miten ja miksi, vaan menen "oon tällänen, ota tai jätä"-asenteella ja usein tuo ajattelumalli on ihan tervettä.
Joku voi kuitenkin ihan oikeasti kokea mun tavan olla hiljaa ahdistavaksi tai epämiellyttäväksi. Ja mun päänsisäkeskeisyydellä voi olla todellisia vaikutuksia toisiin ihmisiin. Voisin paremmin ottaa muita ihmisiä ja niiden tarpeita huomioon. Nimenomaan, kyse ei ole mun introvertti-tarpeista, vaan että voin oman jaksamiseni rajoissa tulla vastaan muiden ihmisten tapoja olla sosiaalinen ja kommunikoida, ja nostaa korteni kekoon esim. small talkiin - siten kuin siihen kykenen.
Avaudun tähän mun "hiljaisen vallankäytön" välineistöstä:
-Tyyni tuijotus, jolla saan toisen olon epämukavaksi
-Epämääräinen pälyily, jolla saan seuralaiseni tuntemaan olonsa epätoivotuksi
-Jumiudun tuijottamaan kaukaisuudessa olevaa pistettä, aivan kuin siellä olisi jotain kiinnostavampaa kuin mun seurassa olevat elävät tuntevat olennot ja niiden älylliset ajatukset
-Itsetyytyväisyyttä huokuva passiivisuus, jolla hallitsen tilaa ja luon puhumattomuuden ilmapiiriä
-Hiljaa oleminen, jonka aikana keräilen mielestäni hienoja täsmäajatuksia ja -lauseita, joita en tule koskaan sanomaan ääneen, mutta tämän hiljaa olemisen aikana olen totaalisen epäläsnä toiselle ihmiselle ja todellisen avoimen vuorovaikutuksen ulottumattomissa
-Hiljaa olemisen pidentäminen, jolla kerään jännitettä itseni ja toisen välille
-Hiljaa olemisen pidentämisen pidentäminen, jolla pakotan vastapuolen olemaan aktiivinen ja vastuussa tilanteesta
- Vastaaminen lyhyesti tai ylimalkaisesti, eli sanon jotain mikä ei sano mitään, millä pakotan seuralaiseni pysymään puhevastuussa ja pidän vuorovaikutuksen tason pintapuolisena ja etäytettynä
-Kysymyspommit, jolla pakotan seuralaiseni avautumaan ja siirrän avautumispainetta itseltäni pois
-Poissaolevuus, jonka aikana mun ei tarvitse kiinnittää huomiota toisten ihmisten tunteisiin ja tarpeisiin
-Passiivisuus ihmissuhteissa, millä pakotan toisen osapuolen työskentelemään kovemmin suhteen olemassaolon puolesta
-Paikalta ääneti häippäseminen, mikä nyt on vaan epäkohteliasta
Karrikoidusti.
(Woah, tulipa pitkä teksti.)
Joo, sitä voi olla suuriegoinen tai itsekäs, olipa intro tai ekstro. Itsekkyyden ilmenemistavat on vaan erilaisia. Joskus mietin, että mulla on varmaan yhtä suuri ego ja yhtä paha epävarmuusongelma kuin jollain nakkikiskalla testosteronipäissään itsestään suureen ääneen uhoavalla tyypillä. Niin itseenikietoutunut ja omiin keloihin ja itseriittoisiin ajattelumalleihin jumiutunut välillä olen, etten oikein löydä tietä toisten ihmisten todellisuuteen tai tähän hetkeen. Ekstrot saattaa paasata ääneen, mutta mä (introvertti) paasaan jatkuvasti omia itsekeskeisiä minäminäminä-juttuja mielessäni.
En ole kokenut syytöksiä itsekkyydestä muiden ihmisten taholta. Mutta mielessä on hautonut ajatus "hiljaisesta vallankäytöstä" omaa toimintaa analysoidessa. Usein vaan toimin, enkä ajattele, miten ja miksi, vaan menen "oon tällänen, ota tai jätä"-asenteella ja usein tuo ajattelumalli on ihan tervettä.
Joku voi kuitenkin ihan oikeasti kokea mun tavan olla hiljaa ahdistavaksi tai epämiellyttäväksi. Ja mun päänsisäkeskeisyydellä voi olla todellisia vaikutuksia toisiin ihmisiin. Voisin paremmin ottaa muita ihmisiä ja niiden tarpeita huomioon. Nimenomaan, kyse ei ole mun introvertti-tarpeista, vaan että voin oman jaksamiseni rajoissa tulla vastaan muiden ihmisten tapoja olla sosiaalinen ja kommunikoida, ja nostaa korteni kekoon esim. small talkiin - siten kuin siihen kykenen.
Avaudun tähän mun "hiljaisen vallankäytön" välineistöstä:
-Tyyni tuijotus, jolla saan toisen olon epämukavaksi
-Epämääräinen pälyily, jolla saan seuralaiseni tuntemaan olonsa epätoivotuksi
-Jumiudun tuijottamaan kaukaisuudessa olevaa pistettä, aivan kuin siellä olisi jotain kiinnostavampaa kuin mun seurassa olevat elävät tuntevat olennot ja niiden älylliset ajatukset
-Itsetyytyväisyyttä huokuva passiivisuus, jolla hallitsen tilaa ja luon puhumattomuuden ilmapiiriä
-Hiljaa oleminen, jonka aikana keräilen mielestäni hienoja täsmäajatuksia ja -lauseita, joita en tule koskaan sanomaan ääneen, mutta tämän hiljaa olemisen aikana olen totaalisen epäläsnä toiselle ihmiselle ja todellisen avoimen vuorovaikutuksen ulottumattomissa
-Hiljaa olemisen pidentäminen, jolla kerään jännitettä itseni ja toisen välille
-Hiljaa olemisen pidentämisen pidentäminen, jolla pakotan vastapuolen olemaan aktiivinen ja vastuussa tilanteesta
- Vastaaminen lyhyesti tai ylimalkaisesti, eli sanon jotain mikä ei sano mitään, millä pakotan seuralaiseni pysymään puhevastuussa ja pidän vuorovaikutuksen tason pintapuolisena ja etäytettynä
-Kysymyspommit, jolla pakotan seuralaiseni avautumaan ja siirrän avautumispainetta itseltäni pois
-Poissaolevuus, jonka aikana mun ei tarvitse kiinnittää huomiota toisten ihmisten tunteisiin ja tarpeisiin
-Passiivisuus ihmissuhteissa, millä pakotan toisen osapuolen työskentelemään kovemmin suhteen olemassaolon puolesta
-Paikalta ääneti häippäseminen, mikä nyt on vaan epäkohteliasta
Karrikoidusti.
(Woah, tulipa pitkä teksti.)