Introvertit.net Keskustelufoorumi

Onpa helpottavaa lukea viestejänne, teitä on muitakin . Tänään oli nimittäin varsin p.. päivä töissä. Menin lounaalle sosiaalisiin tiloihimme, mitkä ovat pienet. Siellä oli muutama työntekijä jotka juttelivat työasioita ja muutakin. Tuntui ihan että en vaan jaksa! Hirmu hölötys ja itse toivoin rauhallista ja hiljaista taukoa. En sanonut oikein mitään vaikka muut selvästi yrittivät saada mua mukaan keskusteluun. Keskityin ruokaan ja kännykän selailuun. Ruoan jälkeen otin kahvin mukaan huoneeseeni,kun taukotilaan tuli lisää syöjiä ja siellä kaikki puhu ihan diipadaapaa.. En osaa small talkia eikå se kiinnosta, tuntuu tosi raskaalta. En sanonut lähtiessänikään mitään. Jälkeen päin tuli tosi p... fiilis siitä miten erilainen ja outo olen ja nyt itkettää. En vaan ole niin reipas ja ekstrovertti, en osaa enkä jaksa. Ja mietin miten muut varmasti miettivät mikä mulla on tai miks oon niin erilainen. En tiiä, tuli vaan tosi huono ja epäonnistunut olo et en ees tollasessa tilanteessa pysty skarppaamaan. Oon introvertti ja lisäksi eritysherkkyyttä ja ujoutta sekä lievää ahdistuneisuutta on myös..

: :idea:

Minulla on aina ollut hyvin paljon vaikeuksia kahvipöydän keskusteluissa yms ruokailutilanteissa, koska en välttämättä koe mielenkiintoa puhua ja se myös ahdistaa minua. Yleensä small talk ei vetoa minuun, päinvastoin rasittaa ja jopa väsyttää. Yleensä juon kahvin nopsaan ja lähden tauolta pikaisesti.

Meillä on töissä nyt ihan mukavaa kun kaikki on enemmän tai vähemmän introja. :) Ei tartte jutella jos ei huvita ja se on ok. Pieni neljän hengen firma.

Työssäoppijat on välillä tosi raskaita kun ne tietenkin nuorimman kaverin eli mun kanssa hengaavat ja kädestä pitäen joutuu opettaan kaiken. Eräs aikuisopiskelija muija oli ihan vitun rasittava, ei menny jakeluun että ollaan introja vaan luuli että ollaan vittuuntuneita sille, lopussa oltiinkin. :roll: :lol:

Oli työkaverina vielä pari kuukautta sitten todella ekstrovertti tyyppi joka oli kaikenlisäksi itkupotkuraivari-narsisti. Se halusi koko ajan höpöttää jotain joutavaa mutta ei "me muut" aina jaksettu. Jos sen kanssa ei ehtinyt tai jaksanut jutella niin se rupes jossain vaiheessa raivoomaan jostain ihan pikkujutusta tyylin että täällä pitäs siivota (hänen aiheuttamat sotkut), osas myrkyttää ilmapiirin eikä edes ymmärtänyt omaa käytöstään. Vanha kääkkä eli ihan toivoton tapaus. Se meni ryssimään yhen homman ja pomo vittuili sille amatöörivirheestä niin hän lähti ovet paukkuen eikä ole näkynyt sen jälkeen, aika helposti päästiin eroon. 8-) Meinasin aiemmin ite lähteä vittuun mutta onneksi kävi näin. Uus työkaveri on ihan ok tyyppi.

Oi miten kuulostaakin tutuilta nämä kuvaukset. Lapsena mietin monesti, että olenko jotenkin viallinen, mutta onneksi myöhemmin olen ymmärtänyt, että ympäristö vain on ollut minulle ”epäsopiva”. Nyt koitan kovasti vaihtaa työpaikkaa vähän introverttipinotteisemmaksi, jotta voisi olla luontevasti oma itsensä ilman ja saisi enemmän omaa rauhaa tarvitsematta miettiä, että mitähän muut ajattelee, kun tuo yksi niin usein vetäytyy. Vaatisi aika teräksisen itsetunnon, että pystyisi ekstroverttien keskellä nauttimaan omista oloista ja sulkemaan ulkopuolelle sen, että mitä muut ajattelee. Mutta siihen pyrin kuitenkin. Tsemppiä kaikille, me saadaan olla ihan sellaisia kuin ollaan, ja ollaan hyviä sellaisenaan! :)

Tykypäivät, joissa on jotain ryhmäpelejä ja paljon ihmisiä ympärillä jauhamassa jotain täysin käsittämätöntä... tommosen jälkeen nukun päivän

Minua inhottaa työpaikalla se kun aikalailla kaikki muut tuntuu olevan ekstroverttejä ja itse olen hiljaisempi introvertti ja monesti ekstrovertit lukevat minut väärin joko pahantuuliseksi tai vastaavaksi, kun monet eivät tunnu pitävän hiljaisesta luonteestani. En varmasti ole kenellekkään tarkoittanut töykeä olla, päinvastoin mahdollisimman mukava jos joku sattuu minulta kyselemään jotain, mutta olen erityisesti ns. voimakkaiden luonteiden seurassa tosi hiljainen ja ujo. Olen onneksi vain lyhyen aikaa tuossa kyseisessä työpaikassa ja kohta pääsen takaisin omalle alalle kouluun, jossa on enemmän minun kaltaisia tyyppejä.
Mukava lukea, että muillakin samalla tapaa stressaa tämmöset sosiaalliset tilanteet.

Suurin osa introista taitaa olla myös valikoivia misantrooppeja, tai ainakin minua usein kuvaillaan siten :lol:
Ei voi kiistää, tyhmien ihmisten sietokykyni on hyvin rajallinen :oops:

Omalla kohdallani voin todeta, että työpaikoilla ja koulussa nuo pakolliset sosiaaliset hetket ovat olleet TODELLA vaikeita kestää. Etenkin, koska en ole vain introvertti, olen myös jokseenkin misantrooppinen. :roll:

Hoitoalalla opiskelijoita tulee viikoiksi työssäoppimaan. Ei siis mitään Tet-tiläisiä vaan näyttötutkintoa varten.

No, minulle napsahti opiskelijan ohjaus vaikken ole ollut tässä toimipaikassa kuin vuoden enkä tunne itsekään hallitsevan hommia. Tai juuri kun alkaa joskus tuntea hetkellisesti hallitsevan.... sopiikin siinä sitten kulkea opiskelijan kanssa. Poissa on asiakkaiden väliset omat hetket ajomatkoilla.

No, aina voi syyttää myös lentsua joka on minua nyt vaivannut useamman viikon. Eli tuskin sekään helposti poistuu kun jatkuvaa vääntöä.

Eli kohdallani on nämä pakolliset sosiaaliset lisääntyneet tällä viikolla. Ja omaa tilaa en saa työaikana kuin sen ajan kenties kun opiskelija on ruokalassa syömässä.